Valtavirta raportoi kerta toisensa jälkeen, että valtameret ovat ylittäneet kriittisen käännekohdan pH-arvon suhteen. Syynä tähän on ilmastonmuutos ja hiilidioksidi. Mutta se ei ole totuus. Faktat pelottelun sijaan – se on tärkeintä.
Maailmanlaajuisen ilmaston tavoin myös maailman valtameret ovat monimutkaisia järjestelmiä. Niihin kohdistuu myös luonnollisia vaihteluita ja alueellisia eroja pH-arvoissa. Esimerkiksi pohjoisella arktisella alueella arvot ovat huomattavasti alhaisemmat kuin tropiikissa. Valtavirran tiedotusvälineet, jotka yleensä noudattavat ilmastosektien narratiiveja, yrittävät kuitenkin herättää tästä hälytystä. Niiden mukaan tapahtuisi happamoitumista, joka vaikuttaisi meren elämään.
Ilmastoapokalyptikot kutsuvat valtamerten happamoitumista usein väitetyn “ilmastokriisin” “pahaksi kaksoseksi”. Tämän pH:n muutoksen sanotaan tapahtuvan, kun hiilidioksidi imeytyy mereen, jossa se reagoi vesimolekyylien kanssa ja laskee meriveden pH:ta. Usein viitataan myös tutkimukseen, jossa väitetään, että valtamerten väitetty happamoituminen on ylittänyt “planetaarisen rajan”.
Ocean acidification is yet another hoax:
— Steve Milloy (@JunkScience) September 24, 2024
1. The ocean does not have a single pH. It varies based on conditions.
2. pH is especially variable in coastal areas based on weather and currents.
3. CO2 cannot possibly 'acidify' the ocean. What is claimed to be 'acidification' would… pic.twitter.com/1fUoyIb05W
Vialliset mallit
Tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan perustu ainoastaan virheellisiin tietokonemalleihin, koska niissä otetaan huomioon vain rajallinen aikahorisontti, vaan myös tietämättömyyteen maapallon historiallisista tosiasioista, kuten H. Sterling Burnett Arthur B. Robinson Center on Climate and Environmental Policy -keskuksesta toteaa artikkelissaan. Hän selittää:
“Mallien tulokset ovat vain niin hyviä kuin oletukset, tiedot ja ymmärryksemme niihin sisältyvistä palautteista ja järjestelmistä. Vaikka tietämyksemme lisääntyy, ymmärryksemme valtameristä ja niiden eri virtausten, järjestelmien, syötteiden ja tuotosten vuorovaikutuksesta on edelleen rajallista, joten malleihin rakennetut oletukset ovat heikkoja ja epävarmoja.”
Kun otetaan huomioon, että mallit kattavat vain 150 vuoden ajanjakson, on selvää, miten puutteellinen tämä happamoitumistutkimus on. Loppujen lopuksi koralliriutat ja äyriäiset – joihin väitetyn happamoitumisen väitetään vaikuttavan erityisen voimakkaasti – ovat olleet olemassa ja menestyneet kymmeniä miljoonia vuosia. Ne ovat selvinneet sekä emäksisestä että happamasta merivedestä. Viimeaikaisilla pH:n muutoksilla ei siis todennäköisesti ole suurta vaikutusta niihin nykyään. Toisin kuin todelliset uhat, kuten liikakalastus ja kemiallinen saastuminen.
Yes, "The Ocean sustains our whole planet," but only with CO2 added. Without CO2, sea water pH becomes 11 – or Ammonia. Even when CO2 concentrations were more than 15 times that of today, the sea never became acidic – in fact – life thrived. https://t.co/LMIlToMjGa pic.twitter.com/GF5O3rQaEq
— John Shewchuk (@_ClimateCraze) June 8, 2023
Tosiasioita pelottelun sijaan
Lisäksi Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluviraston (EPA) tiedot osoittavat, että meriveden normaali pH-arvo on 8,1 (vuonna 1750 se oli mallinnettujen oletusten mukaan 8,2). Missään päin maailmaa ei ole meriveden pH-arvoa 7,0 tai alle (tämä on tislatun veden neutraaliarvo).
Loppujen lopuksi on kuitenkin selvää, että tiedotusvälineiden yleinen pelottelu maailman valtamerten väitetystä happamoitumisesta on pelkkää ilmastosatuilua. Ehkä tällaisten raporttien tarkoituksena on laukaista mielikuvituselokuva merieläimistä, jotka liukenevat happoon, ja lietsoa entisestään ilmastopelkoja. Mutta vaikka pH-arvo olisikin todella laskenut hädin tuskin mitattavissa olevalla 0,1:llä vuodesta 1750 lähtien, olemme edelleen hyvin, hyvin kaukana käännekohdasta (7,0), jonka arvo on 8,1.