Keskiajan lämpimänä kautena noin 1 000 vuotta sitten kesän sulaminen Etelämantereella oli luultavasti huomattavasti suurempaa kuin nykyään. Tämä käy ilmi tältä ajalta peräisin olevista sammallöydöistä jäätiköltä, joka on nyt pysyvästi lumen peitossa. Ja kaikki tämä ilman merkittäviä hiilidioksidipitoisuuksia tuolloin.
Noin vuosina 950–1250 vallitsi niin kutsuttu keskiaikainen lämmin kausi, joka tunnetaan myös keskiaikaisena ilmaston optimumina. Alppien jäätiköiden sulessa viikingit perustivat siirtokuntia Grönlantiin, sadot olivat runsaampia ja väestönkasvu kiihtyi. Aika, jolloin elämä voisi kukoistaa. Tätä seurasi noin vuosina 1300–1850 kestänyt ”pieni jääkausi”, jolle olivat ominaisia paitsi huonot sadot ja ruttoaallot, myös se suosi muuttoliikettä siirtokuntiin.
Nämä ilmastonmuutokset eivät kuitenkaan olleet havaittavissa vain pohjoisella pallonpuoliskolla, vaan maailmanlaajuisesti. On selvää, että huomattavat määrät lunta ja jäätä Etelämantereella johtuvat huomattavasti kylmemmästä ilmastosta “pienen jääkauden” aikana. Aiemmin, noin kolmensadan lämpimän vuoden aikana, jolloin vallitsi ilmastollinen optimi, jäätiköt sulaivat laajemmin, mikä edisti kasvien, kuten lehtisammalten, kasvua.
Tämän viittaa äskettäin julkaistu tutkimus ” Lämpenemispulssi Etelämantereella muutti maisemaa keskiajalla ”, jossa käytetään tietoja Etelämantereen Victorian maan alueella sijaitsevalta Boulder Clay -jäätiköltä. Sieltä löydettiin sammalnäytteitä, joissa oli ehjiä lehtiä ja varsia jopa 12 millimetrin pituisina. Ilmastohälytyksestä huolimatta jäätikön pinta ei sula, vaan se on pysyvästi lumen peitossa. Tutkijoiden mukaan tällä alueella oli myös vähemmän merijäätä ajanjaksolla noin vuosina 830–1140. Myös muut tiedot – kuten laajat sedimenttikerrokset – tukevat havaintoa, että tänä aikana oli huomattavasti laajempaa kesäistä sulamista.
Lisäksi maailmanlaajuinen merenpinta nousi vain viidestä kymmeneen senttimetriä tänä lämpimänä aikana – huolimatta laajamittaisesta jäätikön sulamisesta. Seikka, joka herättää kysymyksen siitä, mitä tarkoitusta nykyaikaisella pelottelulla on tässä suhteessa. Loppujen lopuksi useimmat nykyajan ilmastomallit perustuvat viime jääkauden ajalta saatuihin tietoihin vertailuarvoina, jotka ovat kaukana ilmastollisesti optimaalisista olosuhteista.