Kiinan kommunistinen puolue on kääntänyt kurssinsa.
Tuore 15. viisivuotissuunnitelma ei mainitse sähköautoja enää lainkaan, vaikka vielä muutama vuosi sitten ne olivat maan teknologiapolitiikan ytimessä.
Suunta on muuttunut hiljaa mutta ratkaisevasti: Peking siirtää painopisteen kvanttilaskentaan, bioteknologiaan, vetyyn ja ydinfuusioon – aloihin, jotka lupaavat todellista teknologista itsenäisyyttä ja strategista valtaa.
Tukihuumasta tukikrapulaan
Kiinan sähköautomarkkina on ollut vuosikymmenen ajan globaali laboratorio valtiontukien logiikalle.
Miljardeja yuan-tukia, verohuojennuksia ja infrastruktuuriohjelmia syydettiin sektoriin, josta tehtiin vihreän kehityksen symboli.
Tuloksena oli ylikuumentunut markkina, jossa sadat valmistajat kilpailivat hinnoilla, joilla kukaan ei enää tee voittoa.
Vuonna 2024 Kiina tuotti noin 12 miljoonaa sähköautoa — kaksi kolmasosaa koko maailman tuotannosta.
Keskimääräinen myyntihinta on painunut alle 9 000 euroon, mikä tarkoittaa, ettei laatu eikä kannattavuus enää pysy mukana.
Alihankkijat kaatuvat, työpaikkoja katoaa ja kuluttajien luottamus rapautuu.
Kiinan valtiolle tämä tarkoittaa miljardien eurojen menetyksiä tukien, tappioiden ja työttömyyden muodossa — juuri sitä, mitä keskussuunnittelulla oli tarkoitus välttää.
Xi Jinpingin korjausliike
Lähteiden mukaan presidentti Xi Jinping on itse kehottanut virkamiehiä lopettamaan “sokean sijoittamisen” samoille toimialoille.
Sähköauto ei enää symboloi edistystä vaan varoittavaa esimerkkiä valtion ohjaaman ylikuumenemisen riskeistä.
Sähköautot eivät enää kuulu “nousevien teollisuusalojen” listalle — sen sijaan Kiina keskittyy energiainnovaatioihin, kvanttitutkimukseen ja biotekniikkaan, joissa lännen riippuvuus Kiinasta voi tulevaisuudessa kasvaa entisestään.
Kyse ei siis ole vain taloudellisesta korjauksesta, vaan geopoliittisesta uudelleenjärjestelystä.
Kauppasodan kääntöpuoli
Sähköautoviennin romahdus oli väistämätön.
Yhdysvallat asetti jo vuonna 2024 100 prosentin tullit kiinalaisille sähköautoille, ja Euroopan unioni seurasi perässä jopa 45 prosentin suojatulleilla.
Tämä teki viennistä länteen käytännössä kannattamatonta.
Kiina yritti dumpata ylijäämäautot Eurooppaan, mutta kohtasi vastatoimia ja poliittisen torjunnan: mikään maa ei halunnut nähdä omaa autoteollisuuttaan tuhottavan halpatulvalla.
Nyt Peking näyttää ymmärtäneen, että tukipolitiikka johti umpisolmuun — ja että sähköautoista tuli poliittinen imagotuote, ei teknologinen läpimurto.
Eurooppa jatkaa toiveajattelua
Ironista kyllä, samalla kun Kiina vetää pistokkeen irti, Eurooppa pitää sitä seinässä entistä tiukemmin.
Saksan liittovaltion hallitus jatkaa miljarditukia sähköautoteollisuudelle, vaikka sähkön hinnat nousevat, kuluttajat epäröivät ja valmistajat kamppailevat tuotantokustannusten kanssa.
EU:n “vihreä siirtymä” on kääntynyt taloudelliseksi taakaksi, mutta poliittisesti siitä ei haluta luopua.
Kiinan korjausliike paljastaa epämiellyttävän totuuden: sähköauto ei ollut globaali ratkaisu, vaan ideologinen projekti, jonka reunaehdot olivat väärin arvioitu.
Käänne ilman fanfaareja
Pekingin hiljainen vetäytyminen sähköautopolitiikasta on enemmän kuin budjettikysymys.
Se on viesti — että Kiina aikoo panostaa teknologioihin, joissa sillä on todellinen kilpailuetu ja mahdollisuus määrittää tulevaisuuden energiapolitiikka.
Eurooppa sen sijaan näyttää edelleen uskovan, että tukemalla markkinoita voi muuttaa fysiikkaa ja talouden peruslakeja.
Kiinan valinta osoittaa, että jopa autoritaarinen järjestelmä voi kääntyä pragmaattiseksi nopeammin kuin ideologisesti lukkiutunut länsi.
📚 Lähteet:
- Raportti24 / KI – “China quietly abandons EV push” (2025)
- Reuters – “China’s EV glut sparks price war” (2025)
- Bloomberg – “Xi Urges Officials to Stop Blind Investments in Overcrowded Sectors” (2025)
- European Commission – Trade Defence and Green Industry Reports (2024–2025)