Saksalaiset ja brittiläiset tutkijat ovat kehittäneet uuden lähestymistavan, jolla estetään koronaviruksen tartunta ihmissoluihin. Kokeellisen mRNA-tekniikan sijaan käytetään sokerilla päällystettyjä nanohiukkasia.
Vaikka länsimaissa luotetaan edelleen kokeellisiin mRNA-geenihoitoihin, joita on annettu miljardeja kertoja vuosien ajan nyttemmin kumottuna “suojana Covid-19:tä vastaan”, uusi tieteellinen kehitys saattaa tehdä lopun koko mRNA-villityksestä. Swansean yliopiston tutkijat ovat yhdessä berliiniläisten yhteistyökumppaneidensa kanssa kehittäneet synteettisen, sokerilla päällystetyn nanohiukkasen – niin sanotun glykosysteemin – joka fyysisesti estää virusta tarttumasta ihmissoluihin.
Toisin kuin mRNA-geeni-injektiot, joista jotkut aiheuttavat vakavia immuunireaktioita ja joihin liittyy lukemattomia sivuvaikutuksia, tämä molekyyli toimii suorana, mekaanisena esteenä: virus sitoutuu glykosysteemin sokerirakenteeseen eikä varsinaisiin soluihin eikä näin ollen pysty tartuttamaan niitä. Laboratoriokokeissa kokeet olivat siis lähes 99-prosenttisen tehokkaita.
Periaate on yllättävän yksinkertainen: glykosysteemi jäljittelee ihmisen solujen pinnoilla olevia polysialosideja, joita SARS-CoV-2 tavallisesti käyttää pääsykohtana. Laboratoriokokeet ovat osoittaneet, että viruksen sitoutuminen näihin nanohiukkasiin on 500 kertaa voimakkaampaa kuin yksinkertaisilla sulfaattiyhdisteillä, joilla ei ole sokerirakennetta. Pienimpienkin määrien pitäisi estää sekä alkuperäisen SARS-CoV-2-kannan että uuden “D614G-muunnoksen” (uusista nimistä ei ilmeisesti ole pulaa) tartunta.
Ihmisen keuhkosoluissa molekyyli vähensi infektiota 98,6 prosenttia. Tutkijoille tämä on todiste siitä, että tarkka sokerirakenne on ratkaiseva tekijä. Näihin “prosenttilupauksiin” on tietysti suhtauduttava myös äärimmäisen varovaisesti, jos muistetaan mRNA-valmisteita ympäröivät pelastuslupaukset, jotka olivat lopulta vain markkinointitemppu ja harhaanjohtava ekstrapolointi.
Researchers have revealed a synthetic glycosystem -a sugar-coated polymer nanoparticle- that can Block SARS-CoV-2 from infecting human cells, Reducing infection rates by nearly 99%. @sailorrooscout https://t.co/qkacREwygi
— Global Health Observ (@GlobalPHObserv) August 12, 2025
Tohtori Sumati Bhatia Swansean yliopistosta, tutkimuksen pääkirjoittaja, puhuu mahdollisesta käännekohdasta: “Se avaa kokonaan uuden suunnan viruslääkkeiden torjuntastrategioille ja voi luoda uuden luokan hoitoja, jotka suojaavat erityisen haavoittuvia ryhmiä.” Toisin kuin hätäisesti käyttöön otetut ja valitettavan vähän testatut mRNA-geenihoidot, joiden pitkäaikaisvaikutukset ovat vielä epäselviä, glykosysteemi tarjoaa välittömän suojan puuttumatta immuunijärjestelmään.
Käytännön käyttömahdollisuudet ovat varsin laajat: viruslääkkeitä sisältäviä nenäsumutteita, pintadesinfiointiaineita tai kohdennettuja hoitoja riskiryhmille. Swansean yliopiston, Berliinin Freie Universität Berlinin ja Charité – Universitätsmedizin Berlinin tutkijat ovat julkaisseet tutkimuksensa “Polysialosides Outperform Sulfated Analogs for Binding with SARS-CoV-2” tulokset Wiley-lehdessä “Small”.
Seuraavaksi tehdään lisätestejä, joilla tarkistetaan tehokkuus eri “variantteja” vastaan. Jos strategia toimii, kuten tähänastiset tulokset lupaavat, nykyinen mRNA-geenimanipulaatiopolitiikka voi kokea suuren takaiskun: sen sijaan, että turvauduttaisiin kyseenalaisiin geneettisiin kokeisiin, SARS-CoV-2 voitaisiin kirjaimellisesti huijata tällä vaihtoehtoisella lähestymistavalla ennen kuin se edes pääsee soluihin. Uusi ennaltaehkäisy- ja hoitostrategia on näköpiirissä – ilman pseudorokotuksia, ilman epävarmoja sivuvaikutuksia, mutta tehokkaalla viruksen fyysisellä estolla.
Lisäksi tutkimustuloksia voitaisiin käyttää myös vastaavien aineiden kehittämiseen muita hengitystievirustauteja varten. Esimerkiksi influenssavirusta tai RSV:tä vastaan. Toisaalta tällaisten “virussalpaajien” laajamittainen käyttö voisi varmistaa, että luonnollinen immuunipuolustus kärsii.
Ilman virusinfektioita ihmisen immuunijärjestelmä ei opi käsittelemään tällaisia mahdollisia terveysuhkia. Jos kuitenkin tietäisimme, miten tietyt virukset kaappaavat ihmisen soluja, ja löytäisimme keinon pysäyttää tämä prosessi, voisimme ehkä nopeasti pysäyttää monet influenssaepidemiat. Jäljellä on kuitenkin vielä kysymys siitä, eikö tällaiseen hoitoon liity myös sivuvaikutuksia.