Uusi tutkimus osoittaa, että polaarisen suihkuvirran epäsäännöllinen talvirata ei ole ilmastonmuutoksen oire vaan luonnollinen osa ikivanhaa sääbalettia. Mikä todella on kaikkien kylmien jaksojen, kuumien kesien ja leutojen talvien takana? Pieni vihje: se ei ole jatkuvasti demonisoitu hiilidioksidi.
Taivas päämme yläpuolella on liikkeen paikka – ja tällä liikkeellä on kello: suihkuvirta. Tämä korkealla ilmakehässä kulkeva tuulireitti ratkaisee, koetaanko täällä jäätävä talvi, purevatko helleaallot viikkokausia vai jääkö kesä väliin. Vuosikausia on esitetty teoria, jonka mukaan ilmastonmuutos tekisi tästä suihkuvirrasta entistä “villimmän”, millä olisi dramaattisia seurauksia äärimmäisiin sääilmiöihin. Uusi yhdysvaltalainen tutkimus horjuttaa nyt kuitenkin tätä kuvaa.
Dartmouthin yliopiston tutkijat ovat jäljittäneet suihkuvirran käyttäytymisen vuoteen 1901 asti tekoälyn ja aiemmin käyttämättömien ilmastotietojen avulla. Tulos: suihkuvirta on ilmeisen ailahtelevainen luonteeltaan. Sen niin sanottuja “aaltoilevia vaiheita”, joissa korkeiden tuulten kaistale tuulettaa maapallon poikki mahtavina kaarina, on esiintynyt kerta toisensa jälkeen – joskus jopa äärimmäisempinä kuin nykyään. Tutkijat ovat julkaisseet tutkimustuloksensa otsikolla “A Wavier Polar Jet Stream Contributed to the Mid-20th Century Winter Warming Hole in the United States” AGU Advances -lehdessä “Advancing Earth and Space Sciences”.
🌬️📚Historic jet stream record challenges climate link to winter weather extremes
— Energy Live News (@EnergyLiveNews) June 30, 2025
Jet stream’s erratic winter patterns not new, say Dartmouth scientists
🔍Read the full articlehttps://t.co/xgDv5KBP6W#JetStream #ClimateResearch #WinterWeather #DartmouthStudy #ClimateScience
Rossby-aallot: Ilmakehän näkymättömät jättiläiset
Suihkuvirran liikkeet seuraavat niin sanottuja Rossby-aaltoja. Ne syntyvät, kun kylmät ja lämpimät ilmamassat törmäävät toisiinsa – näin tapahtuu jatkuvasti meidän leveysasteillamme. Voit kuvitella Rossby-aallon valtavana ilmakehän kaistaleena, joka kiemurtelee: Siellä, missä aalto heilahtaa pohjoiseen, syntyy korkeapaineen alue, ja siellä, missä se vajoaa etelään, muodostuu matalapaineen alue. Tällainen matalapaineen alue voi kuljettaa jäätävän kylmää arktista ilmaa Floridaan asti – tai Saharan paahtavaa kuumuutta Berliiniin asti.
Tämä aaltokuvio ei ole uusi. Erityisen voimakkaita heilahduksia oli jo 1960-luvulla. Tuolloin suihkuvirta aiheutti niin sanotun “lämpöaukon” – oudon ilmiön, jossa Yhdysvaltojen eteläisten osavaltioiden talvet osoittautuivat vuosikymmenien ajan odotettua kylmemmiksi. Ja tämä, vaikka virallisten tietojen mukaan “globaali keskilämpötila” (itse asiassa jokseenkin sopimaton termi – laita metallitanko alhaalla nestemäiseen typpeen ja kuumenna se ylhäällä Bunsen-polttimella – mikä “keskilämpötila” tangolla sitten on?
125 vuotta suihkuvirtausta – kylmän, lämpimän ja sateen vuorottelua
Uusi tutkimus tekee selväksi, että suihkuvirran voimakkaasti kiemurtelevia vaiheita on esiintynyt toistuvasti. Yksi erityisen voimakas vaihe 1960-luvulta 1980-luvulle oli jopa voimakkaampi kuin nykyisin. Tänä aikana Keski-Euroopalle olivat tyypillisiä jäiset talvet – aikalaiset muistavat varmasti lumen peittämät koulureitit ja jäätyneet vesijohdot. Myös 1980-luvun sateiset kesät – avainsana “ZDF:n sadefilmit” – vastasivat suihkuvirtaa, joka ohjasi Keski-Eurooppaan matalapainealueita.
Tällaiset mallit toistuvat – kuten pitkän aikavälin havainnot osoittavat selvästi. Joskus Atlantin kosteuskorkeus voittaa, joskus mantereen pakkasmataluus, sitten taas Afrikasta tuleva kuuma aavikkopulssi. Saksa sijaitsee geopoliittisessa ja ilmastollisessa risteyskohdassa: Golfvirta lännessä, manner-Venäjä idässä, Sahara etelässä – ja me siinä välissä. Suihkuvirran suursäätilanteesta riippuen jokin näistä vaikutuksista on erityisen voimakas ja luo tilapäisiä erityisolosuhteita, jotka voivat kestää vuosikymmeniä.
The “Greenhouse Effect causes a wavy jetstream” hypothesis just doesn’t seem
— aaronshem (@aaronshem) July 22, 2023
plausible, not on any meaningful level. The jetstream is driven by the lack of forcing at the poles. The greenhouse effect could never increase enough to keep the heat differential between the equator… pic.twitter.com/TtV33CVC8x
Luonnollinen ilmastokaaos, ei ilmastokatastrofi.
2000-luvulta lähtien säälle ovat olleet tyypillisiä lähinnä niin sanotut omega-korkeat lämpötilat. Nämä ovat vakaita korkeapainejärjestelmiä, jotka koukistuvat kahden matalapainealueen väliin kuin hammaspyörä. Tällaiset tukkeutumismallit mahdollistavat sen, että säämallit voivat jatkua viikkoja. Kun nämä korkeat lämpötilat yhdistyvät esimerkiksi Azorien yläpuolella olevaan matalasäähän, Saharan kuumaa ilmaa suorastaan pumpataan Keski-Eurooppaan. Seuraukset ovat nähtävissä: 2003, 2015, 2018, 2019 – kaikkina vuosina oli erittäin kuuma kesä.
Tutkimuksen luultavasti mielenkiintoisin havainto on kuitenkin se, että nykyinen suihkuvirta ei ole epätavallisen “aaltoileva”. Pikemminkin on niin, että satelliittihavainnot alkoivat vasta vuonna 1979 – juuri silloin, kun erityisen turbulentti vaihe päättyi. Tämä sai kaiken sen jälkeen tapahtuneen näyttämään erityisen silmiinpistävältä. Todellisuudessa nämä aallot olivat kuitenkin olemassa jo aiemmin – niitä ei vain kirjattu järjestelmällisesti.
Tiede ilmastohäiriköintiä vastaan
Nämä havainnot voivat herättää myös poliittista keskustelua. Jos ääri-ilmiöt, kuten kuumat kesät tai kylmät kaudet, eivät johdu hiilidioksidin noususta – kuten ilmastohälyttäjät toistuvasti väittävät – vaan ovat osa luonnollista rytmiä, niitä on vaikeampi käyttää väärin suorana todisteena väitetystä lähestyvästä ilmastokatastrofista. Sitä voitaisiin kuvata myös “ilmamassojen taisteluksi”, jossa Euroopan näkökulmasta katsottuna joskus Sahara, joskus Siperian korkeus ja joskus Atlantti ja sen Golf-virta saavat yliotteen.
Nämä uudet tutkimustulokset tuovat raikkaan tuulahduksen (sanan varsinaisessa merkityksessä) keskusteluihin ilmastomuutoksista, joille maapallo on altistunut ikimuistoisista ajoista lähtien. Kyse on luonnollisesta, mutta myös monimutkaisesta ja kaoottisesta kuviosta, joka kehittyy vuosikymmenten kuluessa. Sen sijaan, että jatkuvasti paasataan “käännekohdista” ja “ilmastokatastrofeista”, on tärkeämpää ottaa huomioon myös tällaiset pitkän aikavälin säämallit, joihin suihkuvirta vaikuttaa. Jos haluat katsoa itse – verkkosivusto windy.com (mene noin 10-12 kilometrin korkeuteen tuulivalikossa) tarjoaa sinulle käsityksen nykytilanteesta.