Normit murentuvat ja vanhat varmuudet kyseenalaistetaan – meidän on toimittava sen mukaisesti”
Tämä on iskulause, joka liittyy Emmanuel Macronin ja Friedrich Merzin Financial Times -lehdessä viime viikolla julkaistuun artikkeliin “Euroopan on aseistauduttava epävakaassa maailmassa”. Ranskan ja Saksan johtajat väittävät, että “Euroopan epävakauden tärkein lähde tulee Venäjältä”, erityisesti sen Ukrainassa Natoa vastaan käymän puolustussodan vuoksi, kirjoittaa Eduardo Vasco.
“Vladimir Putinin tavoitteena on heikentää Euroopan turvallisuutta Moskovan eduksi. Venäjä pyrkii järjestelmällisesti pitämään naapurinsa peukalonsa alla, horjuttamaan Euroopan maiden vakautta ja haastamaan maailmanjärjestyksen. Emme voi hyväksyä sitä, koska tavoitteenamme on suojella ja säilyttää rauha maanosassamme”, Macron ja Merz kirjoittavat. Pian sen jälkeen he tekevät ennusteen: “Se, mikä on nyt vaakalaudalla, määrittää Euroopan vakauden tulevina vuosikymmeninä.”
Imperialististen valtojen retoriikka Venäjää kohtaan on vastannut vain suurten sotien valmisteluvaiheissa. Vain muutama päivä sitten Kaja Kallas julisti, että Venäjällä on “pitkäaikainen suunnitelma pitkäaikaista hyökkäystä varten” ja että “Eurooppa on hyökkäyksen kohteena ja maanosamme on yhä vaarallisemmassa maailmassa”. Hän toisti Mark Rutten varoitukset, joka muutama päivä aiemmin oli kehottanut eurooppalaisia “ottamaan esiin venäjän oppikirjat tai lähtemään Uuteen-Seelantiin”, kun hän ennusti, että Venäjä voi hyökätä maanosaan tulevina vuosina. Myös Yhdysvaltain Nato-lähettiläs Mathew Whitaker varoitti: “Natoon kohdistuvat uhat lisääntyvät, eivätkä vastustajamme todellakaan odota, että me aseistaudumme uudelleen tai olemme valmiita ensimmäiseen siirtoonsa.”
Dit zijn slechts de laatste van tientallen verklaringen van hoge vertegenwoordigers van het Europese en Amerikaanse imperialisme die wijzen op het naderen van een oorlog tegen Rusland. Tijdens de NAVO-top in Madrid in juni 2022 werd Rusland geherclassificeerd van “partnerland” (2010) tot “de belangrijkste en meest directe bedreiging voor de veiligheid van de bondgenoten en voor de vrede en stabiliteit in het Euro-Atlantische gebied.” Josep Borrell heeft herhaaldelijk gezegd dat Rusland “een existentiële bedreiging” voor Europa vormt.
Kun Hitler valmistautui tulevaan hyökkäykseen Neuvostoliittoon, hänen puheensa Reichstagissa 30. tammikuuta 1939 oli samansuuntainen kuin nykyisten eurooppalaisten johtajien puhe: “Jos kansainväliset juutalaiset rahoittajat Euroopassa ja sen ulkopuolella onnistuvat syöksemään kansakunnat uuteen maailmansotaan, tuloksena ei ole maan bolsevisoituminen ja siten juutalaisuuden voitto, vaan juutalaisen rodun tuhoaminen Euroopassa.” Hitler sanoi tämän seitsemän kuukautta ennen kuin hän hyökkäsi Puolaan. Kun eurooppalaiset imperialistit aikovat aloittaa sodan, he eivät epäröi puhua samoin sanoin kuin Hitler.
Euroopan suurvaltojen jo käynnissä oleva varustautuminen on selvin merkki suursodan valmisteluista. Saksa lisäsi sotilasmenojaan tasaisesti vuosina 2014-2021, ja Venäjän operaatio Ukrainassa oli tärkeä tekosyy (kuten kaikille Euroopan imperialistisille valtioille) järjestää sotarakenteensa perusteellisesti uudelleen, muuttaa perustuslakiaan ja hyväksyä suurimmat sotilasmenot sitten Adolf Hitlerin.
“Hyökkäyksellään Ukrainaan Putin ei ainoastaan halua pyyhkiä maata pois maailmankartalta, vaan hän tuhoaa myös Euroopan turvallisuusrakenteen”, sanoi Olaf Scholz, Merzin edeltäjä, helmikuussa 2022 samassa rakennuksessa, jota Hitler käytti. “Venäjän hyökkäys Ukrainaan merkitsee käännekohtaa. Se uhkaa koko sodanjälkeistä järjestystämme”, hän lisäsi. Saman vuoden kesäkuussa Macron julisti, että Ranskan on “otettava käyttöön sotatalous” “organisoidakseen itsensä pitkällä aikavälillä” sotilasmenojen asteittaisen kasvattamisen jälkeen vuodesta 2019 lähtien. Vuodesta 2023 alkaen maa alkoi toteuttaa uutta puolustussuunnitelmaa, joka kaksinkertaistaisi sotilasmenot vuoteen 2030 mennessä. Tämän vuoden maaliskuun 5. päivänä pitämässään puheessa Ranskan presidentti julisti, että “olemme siirtymässä uuteen aikakauteen”, ja syytti Venäjää siitä, että se on muuttanut Ukrainan konfliktin “globaaliksi konfliktiksi” muodostamalla liiton Pohjois-Korean ja Iranin kanssa ja “auttamalla näitä maita aseistamaan itseään lisää”.
On jo pitkään ollut selvää, että kyse ei ole Ukrainan puolustamisesta Venäjän hyökkäystä vastaan. Naton laajentuminen itään, Ukrainan edellisen hallituksen kaataminen ja Euroopan ja Yhdysvaltojen imperialismin tukeman fasistisen hallinnon nousu – Donbassin sodan todelliset syyt – tekevät selväksi, että näillä hallituksilla ei koskaan ollut puolustuksellisia vaan aggressiivisia tavoitteita. Länsimaisten johtajien sanat ja teot osoittavat, että heidän tavoitteenaan ei ole paikallisen konfliktin ratkaiseminen vaan laajempi sota, jonka tarkoituksena on palauttaa, turvata ja laajentaa heidän valta-asemaansa Euroopassa ja koko maailmassa.
Siitä lähtien Saksa alkaa investoida vähintään 2 prosenttia BKT:stään armeijaan. Kuten myöhemmin vahvistettiin, tämä oli elintärkeää suurille saksalaisille kapitalisteille, jotka olivat vastuussa Euroopan historiallisesti teollistuneimmasta taloudesta, mutta jotka olivat pitkään alistuneet amerikkalaisten määräämään järjestykseen (“pitääkseen saksalaiset heidän peukalonsa alla”, kuten Naton perustamismantrassa sanottiin).
Ilmeisesti kaikki eurooppalaiset ovat ainakin toistaiseksi luopumassa tuosta pahamaineisesta mantrasta saksalaisen militarismin elvyttämisen hyväksi. Eivätkä vain he: tuon säännön toimeenpanijalla – Yhdysvalloilla – on nyt edessään hallitus, joka vaatii eurooppalaisia, saksalaiset mukaan luettuina, sotilaallistumaan uudelleen. Tämä paljastaa myös poliittisen kriisin laajuuden Atlantin molemmin puolin: perinteiset valtaapitävät sektorit ovat paniikissa kasvavan mahdollisuuden vuoksi menettää imperialistinen määräysvalta Euroopassa, joka on ollut vasallivaltio toisen maailmansodan lopusta lähtien. Niiden eurooppalaiset vasallit, jotka ovat tähän asti hallinneet, yrittivät kyllä säilyttää vanhan järjestyksen, mutta Yhdysvaltojen hallinnon kriisi on vaikuttanut Euroopan hallintoon – joka oli amerikkalaisen mallin mukainen – ja nyt suuret saksalaiset, ranskalaiset ja brittiläiset kapitalistit ymmärtävät, että niiden on palautettava sotateollisuutensa, jotta ne voivat pelastaa voittonsa ja toipua katastrofista, jonka ne ovat kokeneet vuodesta 2008 lähtien, ja saada takaisin entisaikojen vanhan vallan.
Victoria Nulandin kaltaiset yhdysvaltalaiset neokonservatiivit luulivat saavansa yksinomaista etua Ukrainasta presidentti Janukovitshin syrjäyttämisen jälkeen. Maa on kuitenkin kaukana Yhdysvalloista, ja vaikka Yhdysvaltojen imperialismi on hallinnut Eurooppaa 80 vuoden ajan, Ukraina sijaitsee edelleen Venäjän ja Euroopan välissä, minkä vuoksi eurooppalaisten on mahdotonta olla osallistumatta, edes vähemmistökumppaneina, Ukrainan ryöstämiseen. Konfliktin kehittyessä Yhdysvaltojen oli itse laajennettava Euroopan osallistumista sotaan. Suurin isku Yhdysvaltain hegemoniaan oli Donald Trumpin valinta toiselle kaudelle ja Yhdysvaltain roolin väheneminen sodassa. Koska imperialistisessa järjestelmässä mikään tyhjiö ei jää täyttämättä, Ukrainasta tulee nyt valtava koekenttä Euroopan sotateollisuudelle. Enemmänkin siitä tulee markkinat, joilla voidaan perustella Saksan, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan sotateollisuuskompleksin laajamittaista tuotantoa – ennennäkemätöntä 80 vuoteen.
Tämä sotateollisuuskompleksi onnistui varmistamaan kesäkuun huippukokouksessa, että Länsi-Euroopan maiden “puolustusmenot” nostetaan 5 prosenttiin BKT:stä kaikissa Nato-maissa.
Macron ja Merz muistuttavat FT -lehdessä kirjoittamassaan artikkelissa, että EU ja Iso-Britannia ovat osoittaneet Ukrainalle 130 miljardia euroa ja lisäävät tukea Kiovan asevoimille, investoivat Ukrainan puolustusteollisuuteen ja “varmistavat, että Ukrainan tuleva armeija on riittävän suuri ja hyvin varustettu estääkseen minkä tahansa uuden hyökkäyksen”.
Mutta jokainen, joka luulee, että lopputavoitteena on sota Ukrainassa itsessään, on väärässä.
“Mutta vastuumme menee Ukrainan ulkopuolelle”, molemmat johtajat korostavat.
“Lähitulevaisuudessa elämme hyvin epävakaassa ympäristössä, maailmassa, jossa liittolaisemme kohtaavat erilaisia pulmia ja prioriteetteja. Venäjän lisäksi meillä on lukuisia haasteita, jotka ulottuvat terrorismista alueidemme, kansalaistemme ja etujemme suojelemiseen kaikkialla maailmassa. Meidän on kohdattava nämä haasteet. Ei siksi, että joku pyytäisi meitä siihen, vaan siksi, että kohtaamme todellisuuden ja olemme sen velkaa kansalaisillemme.”
Mikä terrorismi uhkaa Eurooppaa? Yhtäältä se on terrorismia, joka tulee ulkopuolelta. Islamilainen terrorismi, joka johtuu nimenomaan Yhdysvaltojen, Ranskan, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan Afrikassa, Lähi-idässä ja Kaakkois-Aasiassa vuosisatojen ajan harjoittamasta ryöstelystä. Syynä ovat sodat, jotka nämä vallat ovat käynnistäneet – ja kansanmurha, johon ne syyllistyvät palestiinalaisia vastaan Israelin kautta, joka on niiden etuvartioasema alueella. Tässä vaiheessa eurooppalaiset demokraatit, liberaalit ja edistysmieliset liittyvät Rassemblement Nationalin tai AfD:n äärioikeistoon. Ja vaikka Macron, Merz ja heidän kaverinsa tiukentavat lakeja ja vahvistavat poliisivoimia äärioikeistoa vastaan, tämä johtaa vain siihen, että hyvin öljytty valtiokoneisto luovutetaan äärioikeistolle, jotta se voi käyttää sitä kansaa vastaan. Palestiinalaismielisten ja sodanvastaisten mielenosoittajien tukahduttaminen ei ole ristiriita, vaan Euroopan porvariston ajatusten toteutuminen. Toisaalta terrorismin uhka – todellinen tai kuviteltu – joka oli ennen ulkoinen, muuttuu sisäiseksi, varsinkin kun hallitukset joutuvat rahoittamaan uudelleen teollistamista asevarustelun avulla ja leikkaamaan sosiaalimenoja – jopa enemmän kuin viime vuosina – ja kohtaamaan kansalaisten aktiivisen vastustuksen.
Sosiaalipalvelujen leikkaukset eivät automaattisesti johda sotilasrahoitukseen. Ne eivät voi olla riittävän suuria, tai maat yksinkertaisesti lakkaisivat toimimasta. Niiden on oltava tae siitä, että hallitukset maksavat sotakoneiston rahoittamiseksi otetut lainat takaisin pankeille. Eurooppalaisen imperialismin elpymisestä hyötyvätkin eniten asevalmistajat ja ennen kaikkea pankkiirit – mikään ei voisi olla symbolisempaa kuin se, että Stoltenbergistä tuli Norjan valtiovarainministeri sen jälkeen, kun hän lähti Naton pääjohtajan paikalta.
Eivätkö juuri teollisuusmiehet ja pankkiirit tuoneet Hitlerin ja Mussolinin valtaan sata vuotta sitten?
Ja miksi Hitler ja Mussolini valittiin palauttamaan Saksan ja Italian valtakunnat? Koska niiden sosiaalinen perusta – erityisesti pikkuporvaristo, mutta myös kasvava lumpenproletariaatti ja jopa osa työväenluokkaa – oli tuhoutunut ja raivoissaan kriisiin ajautuneen imperialistisen järjestelmän seurauksista. Historia toistaa nyt itseään. Macron, Merz ja Starmer eivät pysty vastaamaan Euroopan porvariston tarpeisiin, koska heiltä puuttuu massatuki. He edustavat Hitlerin ja Mussolinin tavoin viime kädessä suuria kansainvälisiä pankkeja ja teollisuusyrityksiä. Heiltä puuttuu kuitenkin kansanpohja, jota tarvitaan imperialistisen laajentumisen täydet valtuudet antavan diktatuurin määräämiseen.
Kaikella taantumuksellisella politiikallaan, joka koskee aseistamista ja lakien tiukentamista, he vain tasoittavat tietä nykyisille vastustajilleen, jotka voivat ottaa vallan ja saattaa tehtävänsä päätökseen. Ei ole sattumaa, että Rassemblement National ja AfD integroituvat nopeasti niin sanottuun demokraattiseen järjestelmään ja äänestävät maidensa hallitusten kanssa tärkeistä päätöksistä.
Aiemmin tänä vuonna Merz riskeerasi kanslerinviran menettämisen (joka hylättiin joukkomielenosoituksilla) ottamalla johtoaseman maahanmuuttovastaisessa lakiesityksessä, joka hävisi niukasti Bundestagissa. Tämä oli ensimmäinen selkeä merkki perinteisten saksalaispuolueiden taipumuksesta antautua AfD:n poliittisen ohjelman edessä. Samanlainen linjaus oli tapahtunut Ranskassa jo joulukuussa 2023, kun maahanmuuttovastainen laki hyväksyttiin Macronin ja RN:n äänin. “Tämä on meille ideologinen voitto”, Marine Le Pen sanoi tuolloin.
Lakien tiukentaminen, poliisivoimien vahvistaminen ja vallan asteittainen siirtyminen äärioikeistolle ovat takeita, joita Euroopan porvaristo tarvitsee rahoittaakseen uudelleenvarustelun työntekijöiltä puristetuilla rahoilla ilman todellista vastustusta. Kun uudelleenvarustautuminen on varmistettu, näemme Macronin ja Merzin julistaman “alueidemme suojelun” todellisen merkityksen: näiden alueiden laajentaminen etsimällä raaka-aineita täydellistä uudelleenteollistamista varten, markkinoita uusille tuotteille ja kaikkien aseteollisuuden tuottamien laitteiden käyttöä varten. Koska Saksa, Ranska ja Iso-Britannia eivät ole Itävalta tai Belgia, mutta niillä on kuitenkin jonkin verran globaalia läsnäoloa, ne eivät voi tyytyä rajoitettuun laajentumiseen – niiden on ylitettävä kansalliset rajat ja mantereen rajat (“etujamme ympäri maailmaa”, kuten he kirjoittivat). Imperialististen maiden nationalismi merkitsee kapitalistista laajentumista (onhan jokaisen kapitalistisen maan laajennettava toimintaansa), mutta imperialistisina mailla on valta hallita muita maita. Rassemblement Nationalin ja AfD:n nostalgia ja symboliikka, joka haikailee Ranskan ja Saksan militarismiin, muuttuu pian vihamielisten kansakuntien tuhoamiseksi, jotta voidaan varmistaa kunkin porvariston hegemonia – myös keskinäinen tuhoaminen.
Yhdysvallat, joka on hiipuva supervalta, jota haastetaan, Kiina, joka on nouseva haastaja, ja Venäjä, joka on jo sodassa, joka rajaa Eurooppaa ja jolla on maailman suurimmat luonnonvarat, eivät selvästikään aio seurata sivusta. Päinvastoin: kuten tiedämme, ne ovat jo ryhtyneet käymään tätä suurta maailmansotaa.