Israeliin tulee vuodenvaihteessa kauppoihin “uusi maito”, joka ei näe lehmiä edes valokuvassa. Remilkin New Milk lupaa olla “oikeaa maitoa ilman lehmiä” – ja taustalla istuu jo Danonen, Pepsicon ja Nestlén kaltaisten jättien väkeä. Onko tämä ympäristöteko, teknologinen läpimurto – vai seuraava ultra-prosessoitu bisnesratkaisu, joka myydään meille pelastuksena? (Technocracy News)
Mistä uutisessa on kyse?
Israelin food-tech-startup Remilk käynnistää vuodenvaihteessa ison kaupallisen kokeen: New Milk -niminen “lehmävapaa” maito tulee kauppoihin ja kahviloihin yhteistyössä perinteisen Gad Dairies -meijerin kanssa.
Kolme tuotetta:
- ”Perusmaito” 3 % rasvaa
- Vaniljaversio
- Barista-maito kahviloille (vaahdottuu ja käyttäytyy kuin cappuccino-maito) (jpost.com)
Brändäys on tarkasti hiottu:
- “Cow-free” – ei lehmiä
- “Real dairy” – “oikeaa” maitoa
- laktoositon, kolesteroliton, ilman antibiootteja ja lisähormoneja
Taustalla on jo pitkään jatkunut sääntelytyö:
- Israelin terveysministeriö antoi Remilkille historiallisen hyväksynnän eläinvapaalle heraproteiinille 2023, todeten sen olevan “turvallinen, korkealaatuinen ja identtinen” lehmän proteiinin kanssa. (remilk.com)
- Nyt proteiinia käytetään nesteessä myytävään “maitoon”.
- Sama logiikka laajenee: Imagindairy on saanut vastaavan hyväksynnän omille eläinvapaille proteiineilleen ja toimittaa niitä mm. Strauss Groupin “cow-free” juomiin ja tuorejuustoihin. (timesofisrael.com)
Uutisen pohjana oleva Business Standard / Technocracy-kooste myy tarinaa “post-cow era” – post-lehmän ajasta – jossa maitoteollisuus siirtyy navetoista fermentoreihin. (Technocracy News)
Mitä laboratoriomaito oikeasti on?
“Laboratoriomaito” ei ole mantelijuoma, ei kaurajuoma eikä soijajuoma. Ideana on valmistaa samat proteiinit kuin lehmän maidossa – mutta mikrobeilla terästankeissa.
Käytössä on käytännössä kaksi teknologialinjaa:
- Mammariasoluviljelmät
- Lehmän (tai muun nisäkkään) rintarauhassoluja kasvatetaan bioreaktoreissa, jotka erittävät maitoa.
- Tämä on lähinnä tutkimusprojektitasolla, ei Remilkin kaupallinen ratkaisu.
- Precision fermentation (täsmäfermentointi – Remilkin ja Imagindairyn malli)
- Lehmän maidon proteiineista (herat, kaseiinit) vastaavat geenit siirretään hiivaan tai muuhun mikrobikantaan.
- Mikrobeja kasvatetaan suurissa terässäiliöissä, niille syötetään sokeria ja ravinteita, ja ne tuottavat heraproteiinia/kaseiinia.
- Proteiini erotellaan, puhdistetaan ja sekoitetaan veteen, kasvirasvoihin, hiilihydraatteihin, vitamiineihin ja mineraaleihin → valmis tuote, joka käyttäytyy maidon tavoin kahvissa, jogurtissa ja juustossa. (remilk.com)
Tärkeää:
- Jos proteiinin aminohapposekvenssi ja rakenne ovat samat, allergia on sama. Siksi sääntelijät vaativat, että tuotteet merkitään maitoallergeeniksi, vaikka niitä mainostetaan “animal-free” ja “vegaanisina”. (ingredientsnetwork.com)
- Tuote ei sisällä maidon kaikkia komponentteja: immuunisoluja, pieniä signaalimolekyylejä, luonnollisia lipidirakenteita jne. Kyse on valikoidusta proteiinista + teollisesti valituista rasvoista ja sokereista, ei täydestä raakamaidon kopioinnista. (ourcrowd.com)
Yksinkertaistettuna:
remilk-tyyppinen maito on “proteiiniteknisesti” maidon kaltainen, mutta kokonaisuutena se on erittäin pitkälle prosessoitu elintarvike.
Ympäristö- ja eettinen tarina – mitä luvataan?
Markkinointi on helppo tiivistää kolmeen lauseeseen:
- Vähemmän lehmiä → vähemmän metaania.
- Fermentori on tehokkaampi kuin laidunmaa.
- Ei tehotuotannon eläinongelmia.
Esimerkiksi:
- Brown Foodsin UnReal Milk mainostaa jopa 82 % pienempää hiilijalanjälkeä, 90 % vähemmän vedenkulutusta ja 95 % vähemmän maankäyttöä kuin perinteinen maito – yrityksen omien LCA-laskelmien mukaan. (UnReal Milk)
- Useat precision-fermentointi-yritykset (Remilk, Imagindairy, DairyX jne.) lupaavat jopa 90 % pienemmät päästöt verrattuna perinteiseen maitoketjuun. (Guardian)
Kaksi isoa muttaa:
- Luvut ovat pääasiassa yritysten omia arvioita.
– LCA-malli on aina herkkä sille, mitä järjestelmän rajoihin lasketaan:
energialähde, infrastruktuuri, ravinteiden tuotanto, sivuvirrat, kylmäketju, pakkaus jne.
– Riippumatonta, laajaa vertailua perinteisen, nurmella toimivan lypsykarjatilan, tehotuotantotilan ja fermentorimaidon välillä ei vielä käytännössä ole. - Energiaintensiivisyys ja keskittäminen.
– Bioreaktorit + puhdistus + kylmäketju = iso, sähköintensiivinen teollisuusprosessi.
– Jos sähkö tulee hiilestä tai kaasusta, väitetty ilmastohyöty supistuu nopeasti.
Eettisellä puolella lehmiin liittyvä kärsimys vähenee – mutta samalla ruoka irrotetaan entistä kauemmas maasta, eläimistä ja paikallisista tuottajista ja siirretään patentoiduksi prosessiksi laboratorioihin ja tehtaiden omistajille.
Terveysnäkökulma: “identtinen maito” vai ultra-prosessoitu tuote?
Remilk ja kumppanit lupaavat, että lab-maito on ravitsemuksellisesti identtistä lehmän maidon kanssa:
- samat proteiinit (herat ja kaseiinit)
- suunnilleen vastaava proteiini-, rasva- ja hiilihydraattikoostumus
- laktoositon versio laktoosi-intoleranteille (remilk.com)
Mutta:
- Ultra-prosessoitu kokonaisuus
– NOVA-luokituksella tarkasteltuna tällaiset tuotteet ovat käytännössä UPF-kategoriaa:
geneettisesti muunnelluilla mikrobeilla tuotettu proteiini, erottelu, puhdistus, uudelleenformulointi, lisäaineet ja stabilointiaineet.
– Laajat meta-analyysit osoittavat, että suurempi ultra-prosessoidun ruoan käyttö liittyy kohonneeseen kokonaiskuolleisuuteen sekä sydän- ja verisuonitapahtumiin, vaikka mekanismi ei ole yksinkertainen eikä yksittäistä syyllistä osata nimetä. (BioMed Central) Tämä ei tarkoita, että Remilkin maito olisi automaattisesti “myrkkyä” – mutta se tarkoittaa, että se istuu samaan UPF-, ei “puhdas luonnontuote” -kategoriaan. - Allergia- ja herkkyyskysymys
– Sama proteiinisekvenssi → sama mahdollinen allergia.
– Markkinointi sanailee “animal-free dairy”, mutta maitoallergikon näkökulmasta tuote on käytännössä maitoproteiinia eri tuotantotavalla. (ingredientsnetwork.com) - Puuttuvat komponentit
– Lab-maito ei sisällä luonnollisen maidon immuunisoluja eikä kaikkia bioaktiivisia lipidejä ja mikroravinteita.
– Teknologiatarina on, että “nämä voidaan tarvittaessa lisätä” – käytännössä se tarkoittaa aina uusia formuloituja lisäaineita, ei luonnollista kokonaisuutta. (ourcrowd.com)
Yhteenvetona:
Ravitsemustaso voi olla “riittävä”, mutta kokonaisuus on enemmän proteiinijuoma-tyyppinen teollinen formula kuin maataloustuote.
Talouslogiikka: kuka voittaa “post-lehmän” maailmassa?
Remilkin hallituksessa istuu jo johdon tasolla ihmisiä Danonelta, Pepsicolta, Nestléltä ja muilta ruokajäteiltä. Näille yhtiöille laboratoriomaito on lähes täydellinen tuote:
- Ei lehmäkarjaa, ei lannanhoitoa, ei pelloilla pyörivää pienyrittäjäverkostoa.
- Sen sijaan keskitetyt, pääomavaltaiset tehtaat, patentoidut mikrobit ja lisensoitavat prosessit. (Technocracy News)
Perinteinen maito:
- hajautettu, miljoonien pientilojen ja maatilayrittäjien muodostama verkko
- poliittisesti hankala tuhota nopeasti
Laboratoriomaito:
- muutama globaalin mittakaavan tuottaja, jotka voivat
– omistaa IP:n
– lisensoida teknologiaa
– kontrolloida koko ketjua raaka-aineesta brändiin asti
Kun lisäksi päälle tulee:
- ilmastonarratiivi (“ilman meitä planeetta palaa”),
- hyvinvointinarratiivi (“meidän tuotteemme ovat puhtaampia, ilman antibiootteja ja hormoneja”),
on helppo nähdä, miksi tällaista teknologiaa halutaan työntää eteenpäin – ja miksi kriittinen keskustelu minimoidaan.
Kuluttajan psykologinen kynnys: “lab-maitoa aamukahviin?”
Business Standard / Technocracy -kooste huomauttaa, että suurin haaste on kuluttajien hyväksyntä: miten saada ihmiset kaatamaan labrassa tehtyä maitoa lasten muroihin? (Technocracy News)
Työkalupakki on tuttu:
- Uusi kieli: “animal-free dairy”, “precision-fermented”, “post-cow era” – vältetään sanaa “GMO”.
- Vihreä imago: kuvat kiiltävistä tankeista, vihreistä pelloista ja onnellisista lapsista.
- Vertailu kasvipohjaisiin:
– “enemmän proteiinia kuin kaurajuomassa”
– “parempi vaahto kahviin kuin soijalla”
Sekä:
- Hidas totuttaminen – ensin kahviloiden cappuccino, sitten jäätelö ja juustot, lopulta “arkimaito”.
Missä Suomi ja EU tulevat kuvaan?
EU on varovainen mutta ei passiivinen:
- Precision-fermentoituja eläinproteiineja käsitellään uuselintarvikkeina (novel foods), joten ne käyvät läpi pitkän hyväksymisprosessin.
- Useita heraproteiineja ja muita eläinvapaita maitoproteiineja on jo hyväksytty tietyissä maissa valmistukseen, mutta laajamittainen kuluttajamyynti on vasta alussa. (ingredientsnetwork.com)
Todennäköinen skenaario:
- Ensin “innovaatio” tulee ravintoloiden ja kahviloiden kautta (“barista-maito”).
- Sitten se hivutetaan jäätelöön, juustoihin ja proteiinijuomiin.
- Lopulta alkaa keskustelu siitä, miksi veronmaksajien pitää “tukea ilmastolle haitallista lehmämaitoa”, jos kerta “puhdas, vähäpäästöinen” vaihtoehto on olemassa.
Suomessa tämän kaltainen narratiivi istuu hyvin samaan pakettiin digitalisoidun rahan, hiilibudjettien ja ruokaverotuksen kanssa: kun kulutusta pystytään seuraamaan ja ohjaamaan, on helppo “nudgella” ihmisiä algoritmisesti hyväksyttyyn ravintoon.
Miten tähän pitäisi suhtautua?
Muutama kylmäkiskoinen havainto:
- Teknologia itsessään ei ole hyvä tai paha.
– On järkevää, että tutkimme tapoja vähentää eläinten tehotuotantoa ja maankäytön tuhlausta.
– On yhtä järkevää olla myöntämättä Big Foodille monopolia siihen, mitä “kestävä ravinto” saa tarkoittaa. - Laboratoriomaito on käytännössä ultra-prosessoitu tuote.
– Sama proteiinisekvenssi ei tee siitä luonnonmaitoa.
– UPF-tutkimusmassa antaa syyn olla varovainen, jos ruokavalio alkaa koostua pääasiassa tämän tyyppisistä tuotteista. (BioMed Central) - Läpinäkyvyys on tärkeämpää kuin brändäys.
– Kuluttajalla on oikeus tietää:
– käytetyt prosessit
– energialähde (hiili, kaasu, ydin, uusiutuva)
– lisäaineet ja lisätyt rasvat/sokerit
– “Identtinen maidon kanssa” ei riitä selitykseksi. - Maitotila ei ole pelkkä tuotantoyksikkö.
– Se on maaseudun elinkeinorakenne, kulttuurinen ympäristö ja huoltovarmuuskysymys.
– Korvaamalla tiloja fermentoreilla korvataan samalla paikallinen omistus globaaleilla patenttirakenteilla.
Lopuksi
Laboratoriomaito ei ole välitön dystopia, mutta se ei myöskään ole yksinkertainen ekoteko. Se on:
- teknologisesti kunnianhimoinen
- taloudellisesti Big Foodin kannalta nerokas
- kuluttajalle vielä pitkälti musta laatikko
Fiksu tapa suhtautua on sama kuin kaikkeen muuhunkin ultra-prosessoituun:
tiedosta, mitä se on – älä niele markkinointia sellaisenaan.
📚 Lähteet
- Lab-Grown Milk: ‘Real Milk’ Without Cows? – Technocracy / Business Standard (Technocracy News)
- “The New Milk”: Gad Dairies and Remilk present cow-free milk – The Jerusalem Post (jpost.com)
- Israel approves Remilk’s animal-free dairy whey protein – Ingredients Network (ingredientsnetwork.com)
- Strauss Group launches cow-free range featuring animal-free whey from Imagindairy – DairyReporter (AgFunderNews)
- First Lab-Grown Whole Cow’s Milk To Debut In The U.S. – Forbes / Brown Foods UnReal Milk (Forbes)
- Stretchy dairy cheese now possible without cows, company says – The Guardian (Guardian)
- Ultra-processed food exposure and adverse health outcomes: umbrella review – BMJ 2024 (BMJ)