Amerikka lähestyy jälleen kerran välivaaleja, mikä nykyaikaisella poliittisella kielellä tarkoittaa: sirkusteltta on pystyssä, pelleillä on maskeeraukset, ja yleisö etsii jo uloskäyntiä.
Seuraava ei ole ”analyysi”. Se on ruumiinavaus.
Konteksti
Kolme ennenaikaista vaalia ja Kaliforniassa järjestetty vaalipiirien uudelleenjakoa koskeva kansanäänestys ovat käynnistäneet vuoden 2026 välivaalikauden. Demokraatit voittivat New Yorkissa, New Jerseyssä ja Virginiassa, ja Kalifornian karttauudistus voi antaa heille viisi uutta paikkaa.
Otsikot huutavat ”Demokraattien voitto!” samalla tavalla kuin kauppakeskuksen joulupukki huutaa ”Ho ho ho ho!” – hymyillen, joka kätkee sisäänsä eksistentiaalisen epätoivon. Britanniassa kävi nimittäin juuri samoin: äänestäjät rankaisivat hallitsevaa puoluetta, vihasivat vaihtoehtoja ja äänestivät silti. Työväenpuolue sai valtavan enemmistön, jonka legitimiteetti on kuin keskihintaisen puhallettavan pomppulinnan. Ranska? Sama halvaantuminen. Kukaan ei pidä kenestäkään.
Atlantin toisella puolella amerikkalaiset populistit pitävät molempia puolueita Tweedle-Dumina ja Tweedle-Dee:nä – kahtena maskottina, jotka vartioivat samaa yritysten maksumuuria. Vallanpitäjät ovat kalkkeutuneita, lahjoittajien omistamia ja yhtä itsetietoisia kuin huonosti toimiva Roomba.
Todisteet
Rakenteellisesti Yhdysvaltojen talous on nyt kaksikerroksinen selviytymispeli.
Ylin 10 %: omistaa 87 % kaikista osakkeista, täysin sijoitettuna meemimarkkinoiden kasinoon.
Alin 90 prosenttia: ihmettelee, miksi jopa perusruokakaupat hinnoitellaan kuin rajan yli keskiyöllä salakuljetetut ylellisyystavarat.
Samaan aikaan Trumpin tullipolitiikan kritiikki on ollut mystisen hiljaista – ainakin sen jälkeen, kun hän ehdotti julkisesti Goldman Sachsin pääekonomistin erottamista kohtuullisen lievän huomautuksen kirjoittamisesta. Viesti vastaanotettu: vain kaksi miestä saa puhua – Ray Dalio ja Jamie Dimon. Loput pysykööt koristeellisina.
Huvittavampaa (tai kauhistuttavampaa): Wall Streetin johtajat ovat paniikissa yksinkertaisen kaavion vuoksi, joka osoittaa osakekurssien nousevan, kun taas avoimet työpaikat romahtavat alaspäin. Surullisen kuuluisa ”kuoleman risti”.
Ero alkaa yhdestä päivästä: ChatGPT:n julkisesta julkaisusta.
Ilmeisesti tekoäly ei häirinnyt pelkästään työmarkkinoita, vaan se häiritsi myös taulukoita. Tikittävä sosiaalinen aikapommi JPEG-muodossa.
MIT pilaa tunnelmaa entisestään: 95 prosenttia tekoälyyn investoineista yrityksistä ei saanut tuottoa, koska moderni tekoäly ”ei ymmärrä ympäristöjä”. Se vain tunnistaa kuvioita. Vähän kuin ennustaja, mutta paremmalla kieliopilla.
Silti Big Tech suunnittelee 420 miljardin dollarin tekoälyinfrastruktuuri-investointeja ensi vuodeksi. Geoffrey Hinton – tekoälyn kummisetä – sanoo, että matematiikka toimii vain, jos ihmiset korvataan. Tiedäthän, ”arvon luomiseksi”.
Trump puolestaan lupaa maailman suurimmat tekoälyä hyödyntävät megarakennukset, ikään kuin näytönohjaimia täynnä olevat pilvenpiirtäjät herättäisivät kadonneen amerikkalaisen unelman henkiin pelkällä arkkitehtonisella pelottelulla.
Nvidian toimitusjohtajan mukaan Kiina ohittaa Yhdysvallat joka tapauksessa.
Todellisuus on tuolla tavalla hankala.
Analyysi
Tässä on varsinainen tektoninen repeämä:
Ei ole olemassa vain yhtä länsimaista taloutta.
Niitä on kaksi, eivätkä ne enää kosketa toisiaan.
- Rahoitettu kuplamaailma, jossa kaikki on hyvin, koska luvut nousevat.
- Strukturoitu köyhyysmaailma, jossa kaikki on kauheaa, koska hinnat nousevat.
Nämä kaksi maailmaa kommunikoivat vain poliittisen teatterin kautta.
Trump seisoo joen rannalla, heiluttaa tullimaksujen ja nostalgian Excaliburiaan ja lupaa kelata historiaa 1950-luvun kuppilaan, jossa kaikki hymyilivät ja bensa oli halpaa. Mutta jukeboxi on rikki, kromi hilseilee, ja ainoat jäljellä olevat asiakkaat kiistelevät Israelin politiikasta.
Jopa MAGA-äänestäjät ovat jakautuneet: ”Amerikka ensin” vs. ”Amerikka jossain Likudin takana”.
Tämä jako syveni Charlie Kirkin murhan jälkeen, mikä syvensi sisäisiä murtumia.
Trumpin ongelma?
Hän ei voi kumota neljäkymmentä vuotta kestänyttä, lahjoittajien suunnittelemaa ulkopoliittista arkkitehtuuria – erityisesti ehdotonta tukea Israelille, jota hän kannattaa evankelisella innolla. Se on ainoa politiikan ala, jolla hän ei toimi kuin liikemies, vaan käyttäytyy kuin pyhiinvaeltaja.
TEKOÄLY?
MAGA-äänestäjät kutsuvat sitä orwellilaiseksi.
Teknologiayritykset kutsuvat sitä kannattavaksi.
Poliitikot kutsuvat sitä tulevaisuudeksi.
Kukaan ei ole samaa mieltä, eikä kukaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Kun tähän lisätään korkein oikeus, joka saattaa julistaa Trumpin tullimaksut perustuslain vastaisiksi, välivaalikaudesta tulee vähemmän ”hevoskilpailu” kuin ”veitsellä jongleeraaminen trampoliinilla”.
Vaikutukset
Jos Trump häviää välivaalit, uusliberalistinen koneisto ei palaa.
Se aikakausi on kuollut.
Kukaan ehdokas ei voi enää voittaa globalisaation tai DEI:n avulla.
Äänestäjät haistavat rappion.
Jos hallitseva luokka estää tai manipuloi demokraattisia väyliä, kapinasta tulee oletusarvoinen korjauspäivitys.
Eurooppa puolestaan yrittää tukahduttaa toisinajattelun vanhanaikaisella tavalla:
-voimakeinoin
-valvonnalla
-ja huutamalla ”Venäjä!” yhä kovempaa ja kovempaa, ikään kuin äänenvoimakkuus korvaisi uskottavuuden.
Viro-tiitti leviää, Baltian maiden häntä heiluttaa EU:n koiraa, ja teknokraatit vetäytyvät yhä syvemmälle itsekehun bunkkeriinsa.
Ja koko ajan Ukraina näyttäytyy sotilaallisena katastrofina, jota kukaan ei uskalla leimata rehellisesti.
Tuomio
Trumpin ”järjestys” on epävakaa.
Euroopan ”normaali” on harhainen.
Populismi ei ole nousussa siksi, että ihmiset ovat vihaisia, vaan siksi, että ihmiset ovat hereillä.
Vanhat mallit on käytetty loppuun.
Kaikki tuntevat sen.
Kaikki odottavat, että jotain uutta nousee esiin.
Ehkä uusi kuu.
Olemme juuri nyt tuossa vuorovesitauossa.
Me odotamme.
📚 Lähteet
- Strateginen kulttuuri: https://strategic-culture.su
- Financial Times:https://ft.com
- MIT Technology Review:https://technologyreview.com
- Nvidia / AI kommentti (FT):https://ft.com
- Erilaisia Yhdysvaltain vaalitietoja:https://cookpolitical.com