Korkeatasoinen tutkijaryhmä on laatinut Yhdysvaltain hallitukselle raportin, joka on todella vaikuttava. Siinä puretaan täysin ilmastouskonto ja nettonolla. Se on tieteellinen isku ilmastoapokalyptikoille.
Jokainen, joka naiivisti uskoi, että “ilmastotiede” on selvien tosiasioiden ja lahjomattomien menetelmien tyyssija, hieroo todennäköisesti silmiään hämmästyneenä luettuaan Yhdysvaltain energiaministeriön äskettäisen raportin. Otsikolla “Climate and Energy – The Case for Realism” (Ilmasto ja energia – Realismia vaativa asia) korkean tason tutkijaryhmä, jolla on asemia NASA:ssa, IPCC:ssä ja maineikkaissa yliopistoissa, pyyhkäisee pois koko niin sanotun “vakiintuneen” ilmastotieteen rakennelman. Voisi sanoa, että Yhdysvallat on virallisesti vetänyt tulpan pois Net Zerosta.
Se, että tätä raporttia ei ole laatinut libertaarinen aivoriihi tai vastahakoinen bloggaaja, vaan että sen on tilannut suoraan Yhdysvaltain hallitus, on jo itsessään sensaatio ilmastoinnovaatioiden aikaan. Juuri siksi valtavirran tiedotusvälineet ja muut vihreät tuomioistuintoimittajat jättävät sen tahallaan huomiotta. Koska se, mitä yli 100 sivuun on koottu, ei ole mitään muuta kuin vuosikymmeniä viljellyn poliittisen dogman purkaminen.
#climatewarnings
— #CaliBernication (@brooklynnygirl) August 5, 2025
Scientists Say New Government Climate Report Twists Their Work
A new Department of Energy report “fundamentally misrepresents” climate research and leaves out key context, multiple scientists cited in the report tell WIRED.https://t.co/tlEsHtZnqX
Teoksessa puretaan armottomasti liioitellut ja pitkälti keksityt odotukset hiilidioksidista “ilmastomyrkkynä”, harhaanjohtava pelottelu sään ääri-ilmiöistä ja merenpinnan noususta – ja ennen kaikkea Net Zero -ideologian perustana olevat tietokonemallit pseudotieteellisiksi lasipalloiksi. Kirjoittajien mukaan tällaiset mallit tarjoavat “vain vähän ohjeita” ilmaston todellisesta herkkyydestä hiilidioksidille – eikä tämäkään epävarmuus ole vähentynyt vuosikymmeniin. Toisin sanoen: ne laskevat, simuloivat ja dramatisoivat, mutta ne eivät yksinkertaisesti tiedä.
Epärealistinen mallintaminen, puuttuvat tiedot
Niinpä ei olekaan yllättävää, että purevin kritiikki kohdistuu ilmastomallien tunnetuimpaan haamuun: pahamaineiseen RCP8.5 -skenaarioon, apokalyptiseen “business-as-usual”-narratiiviin, johon valtavirran tiedotusvälineiden ja oppikirjojen suurin osa pelotteluartikkeleista perustuu. Kukaan ei välitä siitä, että sitä on jo vuosia pidetty täysin epärealistisena. Pääasia on, että maailmanloppu voidaan esittää värikkäissä grafiikoissa – sillä, onko se realistinen vai ei, ei ole enää väliä tällä postfaktuaalisena aikakautena.
Keskustelua ei kuitenkaan käydä pelkästään ennusteiden perustasta. Myös kuuluisaa “äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymistä”, vihreiden lobbaajien suosikkiväitettä, analysoidaan armotta. Raportissa tehdään selväksi: Luotettavia historiallisia tietoja ei ole riittävästi, jotta tämän päivän tapahtumia voitaisiin luokitella asianmukaisesti. Metodologiset puutteet niin sanotuissa “sään attribuutiotutkimuksissa”, kuten WWA:n (World Weather Attribution) tekemissä tutkimuksissa, ovat räikeitä. Niiden tavoitteena on ilmeisesti tarjota rehua ilmastovalituksille, ei tieteellistä objektiivisuutta. Tai kuten ennen sanottiin: tieteestä on tulossa ideologian palvelijatar.
Kasvien elämän eliksiiri “ilmastomyrkkyinä”
Poliittisessa keskustelussa ei juurikaan mainita sitä, että maapallo on viime vuosikymmeninä vihertynyt huomattavasti – nousevien hiilidioksidipitoisuuksien luonnollisen lannoitusvaikutuksen ansiosta. Mutta “CO2-lannoitus” on jo pitkään ollut hyvin dokumentoitua: Kasvit kasvavat nopeammin, tarvitsevat vähemmän vettä ja valtaavat uusia alueita. Kirjoittajat viittaavat satoihin tutkimuksiin, jotka todistavat juuri tämän. IPCC käsittelee aihetta kuitenkin vain ohimennen – se häiritsee liikaa haluttua narratiivia “ilmaston tappajakaasusta”, joka syöksyy meidät kaikki tuhoon. Ironista on, että mikään näistä havainnoista ei ole uusi. Kaikki, jotka eivät ole viime vuosina olleet sokeita tiedotusvälineille, ovat jo pitkään olleet tietoisia monista näistä tosiasioista – myös me olemme raportoineet niistä kymmenissä artikkeleissa. Mutta vasta nyt, kun ne ovat saaneet virallisen tuen, ne saavat painoarvoa, jota ei voida enää yksinkertaisesti hylätä “kieltämisenä”. Ilmastokirkko horjuu – ei siksi, että muutamat harhaoppiset saarnaisivat sitä vastaan, vaan siksi, että itse alttari on murenemassa.
Malleja, joilla on valtava valikoima
Erityisen mielenkiintoista: Tekijät korostavat, että ilmastomallien vaihteluväli suhteessa ilmaston lämpenemiseen hiilidioksidin kaksinkertaistuessa on kolminkertainen – ja on ollut sitä jo vuosikymmeniä. Tämä on kuin lääkäri sanoisi diagnoosia tehdessään: “Teillä on joko lievä flunssa – tai tappava kasvain. Mutta se jää nähtäväksi.” Ja tämä on perusta maailmanlaajuisten taloudellisten ja sosiaalisten rakenteiden uudelleenjärjestelylle? Raportti ei siis ole vain tieteellinen asiakirja – se on poliittinen majakka. Se osoittaa, että tie hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ei perustu luotettaviin tietoihin vaan poliittisesti motivoituneeseen pelkopropagandaan, jota tukee tieteen, median ja politiikan aktivistien kartelli. Yhdistelmä, joka – kuten nyt näemme – alkaa horjua heti, kun tarkastelemme asiaa lähemmin.
Jo pitkään oli ennakoitavissa, että Net Zero -ohjelma on pohjimmiltaan teknokraattinen, globalistinen utopia, jonka toteuttaminen aiheuttaisi sosiaalisia mullistuksia, taloudellista köyhtymistä ja poliittista epävakautta. Mutta nyt pommi on räjähtänyt. Presidentti Trumpin aikana, joka ei ole koskaan ollut ideologisesti latautuneiden ilmastofantasioiden ystävä, tieteellinen vastakohta saa nyt tukea korkeimmalta taholta. Paluu energiapoliittiseen järkevyyteen ei ole enää vain toive, vaan siitä on tulossa virallinen linja. Ja samalla kun Euroopan hallitukset panostavat edelleen Net Zero -ideologiaan, Amerikassa on jo kauan sitten ryhdytty purkamaan vihreää korttitaloa – järjestelmällisesti, tosiasioihin perustuen ja valtiollisten instituutioiden tukemana.