Harald Mahrer, Itävallan talouskamarin (WKO) puheenjohtaja, pyytää anteeksi palkkaräjähdystä, jonka hänen johtonsa itselleen järjesti. Hän esittää katumusta, avaa palkkakuittinsa ja vetoaa “suureen vastuuseensa”. Mutta juuri tässä hän erehtyy pahasti: vastuuta hänellä ei ole lainkaan. Hänen esiintymisensä kertoo täydellisesti Itävallan poliittis-taloudellisesta kuplasta, jossa johtajat elävät kuin ruhtinaat — ilman todellista tulosvastuuta.
Kupla, joka maksaa muiden rahoilla
Kun WKO:n palkankorotukset tulivat julki, rivihenkilöstölle suunniteltiin 4,2 prosentin lisäystä. Johtotaso sen sijaan palkittiin jopa 60 prosentin korotuksilla tietyissä osastoissa, kuten Tirolissa. Mahrerin oma palkka nousee 21 prosenttia — “järjestelmämuutoksen” vuoksi, tietenkin. Hänen selityksensä, että kyse oli “välttämättömästä reformista”, on irvokas aikana, jolloin yritykset kamppailevat inflaation ja taantuman kanssa.
Mahrerin anteeksipyyntö — “Tein virheitä. Olen pahoillani.” — kuulostaa lähinnä pilkalta. Kun samaan aikaan hän paljastaa ansaitsevansa 28 500 euroa kuukaudessa eli noin 342 000 euroa vuodessa, selitys “vastuusta ja riskistä” alkaa ontua pahasti. Yksityisellä sektorilla virheistä seuraa potkut tai oikeusprosessi. Itävallan poliittinen eliitti taas epäonnistuu kerta toisensa jälkeen — ja rikastuu samalla.
Konsultti ilman todellista näyttöä
Mahrer ei ole koskaan rakentanut mitään konkreettista. Hän oli viestintäkonsultti ja PR-johtaja, jonka merkittävin “saavutus” oli toimia Hypo Alpe Adria -pankin maineenkiillottajana — pankin, joka kaatui maan historian suurimpaan finanssiskandaaliin ja jätti veronmaksajille miljardien laskun. Hän osallistui kampanjoihin jopa valvontaviranomaista vastaan, joka olisi voinut estää katastrofin.
Silti hän selvisi ilman seuraamuksia. Pian hänestä tuli valtiosihteeri, sitten ministeri ja lopulta WKO:n pääjohtaja. Ei syytteitä, ei takaisinmaksuja — vain uusi, paremmin palkattu virka. Yksityisellä sektorilla tämä olisi mahdotonta. Julkisessa Itävallassa se on arkipäivää.
Byrokratian linnoitus
WKO on täydellinen esimerkki maan byrokraattisesta järjettömyydestä. Se rahoittaa toimintansa pakollisilla maksuilla, joita yritykset joutuvat maksamaan riippumatta siitä, tarvitsevatko ne kamarin palveluita vai eivät. Rahavirta on miljardeja euroja jokaisella hallituskaudella — suoraa tulonsiirtoa tuottavasta reaalitaloudesta poliittiseen kuplaan.
Mahrer johtaa organisaatiota, jota kukaan ei todella tarvitse, mutta joka osaa kyllä pitää huolen omastaan. Kun oikeat yrittäjät kamppailevat selviytymisestä, kamaripomot nostavat palkkojaan “järjestelmämuutoksen” varjolla.
Vastuuta ei ole – vain etuoikeuksia
Mahrer puolustautuu toteamalla, että yksityisellä puolella maksetaan samaa tasoa olevia palkkoja. Totta, mutta siellä tulosta mitataan. WKO:ssa ja koko Itävallan poliittisessa koneistossa ei. Siellä palkitaan uskollisuudesta ja verkostoista — ei saavutuksista.
Jos Mahrer todella uskoo omaan pätevyyteensä, hänen olisi helppo todistaa se: luopua pakollisista jäsenmaksuista, purkaa kamari ja lähteä itse yksityiselle sektorille ilman poliittista turvaverkkoa. Katsotaan, löytyykö silloin työnantaja, joka maksaa 350 000 euroa vuodessa hänen “vastuustaan”.
📚 Lähteet:
– Die Presse – “WKO-Gehaltserhöhungen sorgen für Empörung”
– Der Standard – “Mahrer entschuldigt sich für Gehaltserhöhung”
– Kronen Zeitung – “Wirtschaftskammer verteidigt massive Lohnsprünge”
– Wirtschaftskammer Österreich (WKO) – virallinen tiedote palkka- ja rakenneuudistuksest