Pariisin olympialaisten avajaisseremonia herätti laajaa paheksuntaa ja kiistaa, sillä se sisälsi uskonnollisesti loukkaavia kuvia Jeesuksesta Kristuksesta transvestiittien ympäröimänä, ja sitä pidettiin monien mielestä mauttomana ja epäkunnioittavana.
Urheilutapahtumien ensimmäisen viikon aikana triathlon-uinti Seine-joessa peruttiin saastumisen vuoksi ja myöhemmin jatkettiin urheilijoiden turvallisuudesta huolimatta, mikä korosti järjestäjien epäonnistumista joen puhdistamisessa.
Olympialaisia syytetään poliittisesta tekopyhyydestä, erityisesti Venäjän ja Valko-Venäjän poissulkemisesta Ukrainan konfliktin vuoksi, kun taas Israelin annettiin osallistua huolimatta sen väkivaltaisista toimista Gazassa.
Kriitikot katsovat, että olympialaiset ovat muuttuneet lännen eliitin propagandavälineeksi, ja tapahtuman järjestäjät yrittävät peittää toimintaansa humanismin ja inklusiivisuuden viilulla samalla, kun todellisuus osoittaa länsimaiden kaksinaamaisuuden ja teeskentelyn.
Pariisin kesäolympialaiset avautuivat viime perjantaina maailmanlaajuiseen kiistaan, jossa järjestäjiä syytettiin miljardien kristittyjen ja muslimeiden loukkaamisesta ympäri maailmaa jumalanpilkkailla kuvilla Jeesuksesta Kristuksesta (islamissa kunnioitettu profeetta) transvestiittien ympäröimänä.
Se ei ollut vain da Vincin ikonisen Viimeinen ehtoollinen -kohtauksen väitetty ilkeä alentaminen. XXXIII Olympiadin koko avajaisseremonia oli kitsinen spektaakkeli, joka tuntui pelkistyneen mauttomaksi Gay Pride -tapahtumaksi. Paris 2024 -tapahtuman järjestäjät väittivät, että teeman oli tarkoitus välittää “inklusiivisuutta” ja humanitaarista suvaitsevaisuutta – vaikkakin virheen merkkinä he tarjosivat myöhemmin karmean anteeksipyynnön loukkauksesta, kirjoittaa Strategic Culture Foundation .
Kiista jatkui urheilutapahtumien ensimmäisen viikon aikana, kun Seine-joen triathlon-uinti alun perin peruttiin vaarallisen saastetason vuoksi ja määrättiin sitten jatkamaan osallistujien turvallisuudesta huolimatta. Urheilijat valittivat , että heidät pakotettiin uimaan viemärien ja rottien saastuttamien vesien läpi, jotta ranskalaiset järjestäjät eivät menettäisi kasvojaan PR-katastrofissa.
Saastumisfiasko voi toimia vertauskuvana siitä, kuinka länsimaiset eliittipoliitikot ovat unohtaneet tämän päivän todellisuuden. Mikään ranskalainen hajuvesi ei voi piilottaa kisojen halvan politisoinnin takana olevaa hajua.
Käytettyään yli 1,5 miljardia dollaria joen oletettavasti puhdistamiseen, Seine on yhtä myrkyllinen saastumiselta kuin koskaan siitä lähtien, kun yleisö kiellettiin uiminen joessa sata vuotta sitten.
Länsimaisesta politiikasta on myös tullut liberalismin petollinen räikkä ja parodia. Mikään rahanpesuoperaatio ei voi peittää länsimaisista pääkaupungeista lähteviä valheiden ja korruption kasvavaa tuhoa. Toisella puolella poliitikot puhuvat demokratian ja sääntöihin perustuvan järjestyksen ylevistä arvoista, kun taas toisaalta he pudottavat pommeja siviileihin kranaatin päihin maalatuilla sateenkaarilipuilla. Tai he sponsoroivat uusnatsimurhaajia Ukrainassa, jotka käyttävät Gay Pride -logoja.
Ihmiskunnan yhdistämisen urheilun kautta uskotaan olevan olympiaperiaatteena nykyaikaisissa kisoissa, jotka järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1896 Kreikassa ranskalaisen Pierre de Coubertinin hahmottelemana. Maailman tärkein urheilutapahtuma on vuosien mittaan ollut sotien ja geopolitiikan häiriintymä, erityisesti kylmän sodan vuosina, jolloin kisoja boikotoitiin vuosina 1980 ja 1984. Vuosien oveluudesta huolimatta kansainvälisessä politiikassa oli aina ilmennyt puolueettomuutta.
Ei enää. Nykyiset Pariisin olympialaiset ovat räikeän politisoituja. Venäjä ja Valko-Venäjä on kielletty Ukrainan konfliktin vuoksi, kun lännen hallitsema Kansainvälinen olympiakomitea julisti “solidaarisuuden Ukrainalle”.
Tämä on ehdoton sääli KOK:lle ja kisoille. Tekopyhyys on inhottavaa. Yhdysvaltojen ja sen Nato-liittolaisten kieltämistä ei koskaan harkittu niiden useiden laittomien sotien vuoksi, Irakissa ja Afganistanissa valloittamisesta ja miehityksestä muihin hyökkäyksiin.
Ukrainan sota on epäilemättä Yhdysvaltojen ja sen Nato-liittolaisten välityssota Venäjää vastaan. Konfliktin historia viittaa länsimaiseen vastuuseen ja harkittuun provokaatioon. Konfliktin määrittäminen yksinomaan “Venäjän aggression” tulokseksi on kyseenalainen poliittinen kanta, jota länsi tukee, mutta jota monet muut maat eivät jaa.
KOK väärinkäyttää valtakirjaansa ottamalla puolueellisen kannan Ukrainan sotaan.
Kaksoisstandardi on räikeä, kun ottaa huomioon, että Israel voi vapaasti lähettää kansallisen valtuuskuntansa olympialaisiin ilman virallisia varauksia. Kansainvälinen tuomioistuin on kuitenkin päättänyt, että Israelin vihamielisyydet Gazassa ovat kansanmurhaa. Se on surkea spektaakkeli, kun israelilaiset urheilijat saavat kilpailla esteettömästi, kun heidän osavaltionsa on tappanut yli 40 000 palestiinalaista, enimmäkseen naisia ja lapsia, viimeisen yhdeksän kuukauden hellittämättömän väkivallan aikana. Läntiset pääkaupungit ovat antaneet Israelin hallinnolle diplomaattisen suojan ja elintärkeää sotilaallista tukea tämän kansanmurhan toteuttamiseksi. Gazan hirvittävät joukkomurhat, joissa pakolaisleirit räjäytettiin ja kokonaisia perheitä teurastettiin kylmäverisesti, jatkuvat lakkaamatta kisojen lähetyksen aikana ympäri maailmaa.
Tämän länsimaiden tukeman barbaarisuuden rinnastaminen Gazassa “monimuotoisuutta ja suvaitsevaisuutta” edistävien pelien keskellä on liian sairasta ja kieroutunutta sanoiksi. Voidaan todellakin sanoa yksiselitteisesti, että Pariisin olympialaiset ovat moraalisesti turmeltuneet Gazan verilöylyn kauhun vuoksi.
On kaksinkertaisesti säädytöntä, että Pariisin tapahtuman järjestäjät yrittävät peittää toimintaansa oletettavasti hienostuneen osallisuuden ja humanismin viilulla. Moraalinen rappio heijastuu uskonnollisten vakaumusten herjaaviin loukkauksiin. Mikään ei näytä olevan pyhää, paitsi länsimaiset näkemykset elitismistä. Kritiikki ei ole sallittua ilman vihamielisiä syytöksiä kiihkoilusta ja “transfobiasta”.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron on kehunut Pariisin kisoja “hulluksi ideaksi toteutumassa”. Sen voi sanoa täysin halveksuen.
Macron ja muut länsimaiset poliittiset johtajat ovat täynnä narsistisia käsityksiä, että he edustavat “liberaalin demokratian” jaloja arvoja.
Macron ja hänen länsimaiset kohorttinsa ovat piittaamattomasti ruokkineet verilöylyä Ukrainassa ja Gazassa. Sitten heillä on rohkeutta kieltää Venäjä ja Valko-Venäjä kisoista.
Olympialaisten rakentava käsite on alennettu räikeäksi propagandashowksi, jonka tarkoituksena on edistää länsimaisen hyveen väittelyä.
Tosiasia on kuitenkin, että tämä ei ole osoitus oletetusta suvaitsevaisuudesta ja inklusiivisuudesta, vaan pikemminkin rappeutuneen lännen eliittiideologian pakottamista ihmiskunnan enemmistölle.
Voidaan väittää, oliko kristinuskon ja islamin loukkaus valitettava väärintulkinta ranskalaisesta taiteellisesta vapaudesta.
Mutta kiistatonta on se kauhistuttava tekopyhyys, jota esiintyy länsimaiden tukeman Gazan kansanmurhan ja Venäjää vastaan Ukrainan vuoksi asetettujen pakotteiden vuoksi.
Ei ihme, että monet ihmiset ympäri maailmaa ovat menettäneet tavanomaisen kiinnostuksensa “Jeux Olympiques” -tapahtumaan. Pariisin tapahtuma vieraannutti suuren osan planeettasta sen halvan ja likaisen politisoitumisen vuoksi.
Seinen – mahdollisesti maailman suurin avoviemäri – leviävä haju on länsimaisen kaksinaamaisuuden ja teeskentelyn voihkiva todellisuuden kaatopaikka.
Comments are closed.