Väite “pieni jääkausi kumoaa nykyisen ilmastonmuutoksen” nousee säännöllisesti keskusteluun. Aihe on kiinnostava ja historiasta löytyy paljon opittavaa – mutta johtopäätös on väärä. Alla neutraali katsaus: mitä pieni jääkausi (noin 1300–1850) oli, mistä se todennäköisesti johtui, ja miten se vertautuu nykypäivän lämpenemiseen.
Mitä pieni jääkausi oli?
Pieni jääkausi oli pääosin pohjoisen Atlantin alueella korostunut viilenemisvaihe, jolloin talvet kovenivat, jäätiköt etenivät ja sadot epäonnistuivat erityisesti Euroopassa. Tutkimus korostaa, ettei kyse ollut “täysimittaisesta” koko maapallon jääkaudesta eikä edes kaikkialla täsmälleen samanaikaisesta ilmiöstä: alueelliset huiput ajoittuivat eri aikoihin eri mantereilla. (Wikipedia, RealClimate)
Mikä sen aiheutti?
Tiedelinja on varsin yhteneväinen: useat tekijät vaikuttivat yhdessä. Viilenemistä selittävät etenkin toistuvat suuret tulivuorenpurkaukset, jotka viilensivät ilmastoa aerosoleillaan, sekä auringon aktiivisuuden heilahtelut (esim. Maunderin minimi). Viimeaikaiset analyysit painottavat, että pelkkä auringon hiljaisuus ei yksin riitä selittämään ilmiötä – mallinnuksissa tulivuoripakote on ollut ratkaisevassa roolissa, ja merijää–valtameripalaute on voinut pitkittää viilenemistä. (swsc-journal.org, zora.uzh.ch, journals.ametsoc.org, Science)
Miten se vertautuu nykypäivään?
Tässä kohdin väite “pieni jääkausi kumoaa ilmastonmuutoksen” törmää havaintoihin:
- Nopeus ja laajuus: Useat paleoklimatologiset koosteet (PAGES 2k) osoittavat, että viime vuosikymmenten lämpenemisen tahti ja laajuus ovat poikkeuksellisia vähintään 2000 vuoteen. Pieni jääkausi ei ollut globaalisti yhtäaikainen; nykyinen lämpeneminen on. (pastglobalchanges.org, ncei.noaa.gov)
- Pakote: Ennen teollistumista hiilidioksidin pitoisuus oli noin 280 ppm; kesällä 2025 se on ~426–428 ppm – ero, jonka mittakaava ja nopeus eivät näy esiteollisessa aineistossa. (climate.gov, gml.noaa.gov)
- Attribuutio: IPCC AR6:n mukaan ihmisen vaikutus on hallitseva syy havaittuun lämpenemiseen teollistumisen aikakaudella; luonnollisten pakotteiden (aurinko, tulivuoret) netto-osuus on pieni verrattuna kasvihuonekaasuihin. (ipcc.ch)
- Havainnot nyt: NASA:n ja NOAA:n analyysit vahvistavat, että maapallo on lämmennyt vähintään ~1.1–1.5 °C esiteolliseen nähden ja että lähivuodet ovat olleet mittaushistorian lämpimimpiä; lämpenemistahti on ollut 1970-luvulta lähtien noin 0,15–0,20 °C vuosikymmenessä. (earthobservatory.nasa.gov, NASA Science)
Miksi pieneen jääkauteen vetoaminen on houkuttelevaa – ja harhaanjohtavaa?
- Houkuttelevaa: Historia osoittaa, että ilmasto vaihtelee luonnostaan. Tämä tekee pienen jääkauden kaltaisista ilmiöistä hyödyllisiä vertailukohtia – ja poliittisessa retoriikassa niistä tulee helposti “todiste”, ettei ihmisen roolia tarvita.
- Harhaanjohtavaa: Nykyhetken signaali on eri luonteinen: globaali, nopea ja tilastollisesti vahvasti kasvihuonekaasupakotteeseen kytkeytyvä. Pieni jääkausi korostaa ilmaston herkkyyttä pakotteille – se ei kumoa nykyistä ymmärrystä, vaan päinvastoin tukee sitä: jos tulivuoriaerosolit ja vähentynyt auringon säteily kykenivät viilentämään, on loogista, että nopea ja suuri kasvihuonekaasujen lisäys lämmittää. (swsc-journal.org, ipcc.ch)
Tiivistettynä
- Kyllä: pieni jääkausi on tosi ja tieteellisesti kiinnostava.
- Ei: se ei “todista”, etteikö nykyinen lämpeneminen olisi pääosin ihmisen aiheuttamaa.
- Mitä opimme: historian ymmärtäminen tekee nykypäivän muutoksista ymmärrettävämpiä – ja alleviivaa, kuinka poikkeuksellisia nykyiset CO₂-pitoisuudet ja lämpenemisen tahti ovat.
Lähteet ja lisälukemista
- IPCC AR6, WG1 – Chapter 3: Human influence on the climate system. Yhteenveto attribuutiosta. (ipcc.ch)
- NOAA GML – CO₂-trendit (päivä-/viikkotasot; heinä–elokuu 2025). (gml.noaa.gov)
- NASA Earth Observatory & Vital Signs – globaali lämpötila, lämpenemisen tahti ja 2024:n taso. (earthobservatory.nasa.gov, NASA Science)
- PAGES 2k – 2000 vuoden lämpötilakoosteet; viimeaikainen lämpeneminen poikkeuksellista ja aiemmat vaiheet eivät olleet globaalisti synkronissa. (pastglobalchanges.org, ncei.noaa.gov)
- SWSC Journal (2017) – Maunderin minimi vs. pieni jääkausi; tulivuorten rooli korostuu. (swsc-journal.org)
- ZORA / Brönnimann et al. (2019) – 1800-luvun tulivuoroklusteri ja myöhäisen pienen jääkauden viileneminen. (zora.uzh.ch)