Uusi bioteknologinen kehityssuunta – ns. mirror life eli peilielämä – voisi mullistaa koko biosfäärin. Peilielämän DNA ja proteiinit rakentuisivat päinvastoin kuin luonnollisessa elämässä: vasenkätinen DNA, oikeakätiset proteiinit. Se voisi tehdä synteettisistä soluista immuuneja luonnon kontrollimekanismeille – ja samalla ihmisen immuunipuolustukselle.
Biologi John Glass, joka oli mukana luomassa ensimmäistä synteettistä genomin kantavaa solua, varoittaa: “Meidän tulisi valita olla rakentamatta peilielämää ja säätää lait, jotka estävät sen.” Hänen mukaansa mirror-bakteeri voisi vastata moninkertaista immuunipuutosta: tarttuessaan se voisi levitä hallitsematta, muuttaa ekosysteemejä pysyvästi asuinkelvottomiksi ja johtaa lajien massasukupuuttoon.
Huoli ei ole vain teoreettinen. Joulukuussa kaksi Nobel-voittajaa ja joukko huippututkijoita varoitti raportissaan, että peilielämän seuraukset voisivat olla “globaalisti katastrofaalisia”. Kesäkuussa yli 150 tutkijaa ja eettikkoa kokoontui Institut Pasteurissa Pariisissa samaan johtopäätökseen. Sloan Foundation kieltäytyi rahoittamasta hankkeita, jotka tähtäävät peiliorganismien luomiseen.
Silti houkutus on suuri: peiliproteiineja voitaisiin hyödyntää lääkkeissä, jotka säilyvät elimistössä pidempään ja toimivat tehokkaammin. Glass kuitenkin korostaa: vaarat on tunnistettu ennen pisteeseen, josta ei ole paluuta. Nyt on aika linjata rajat sille, mikä tutkimus saa jatkua ja mikä on yksiselitteisesti liian riskialtista.
Lopputulos? Ihmiskunta seisoo jälleen Pandoran lippaan äärellä. Ratkaisevaa on, uskalletaanko se jättää avaamatta.