Verorahoilla ristiinsubventoidaan niin kutsuttuja “uusiutuvia” energiamuotoja. Se, mikä ei ole sähkölaskussa, rahoitetaan veroilla ja maksuilla. Järjestelmä, jossa kansalaiset maksavat edelleen ylimääräistä. Loppujen lopuksi jonkun on maksettava hölynpölystä. Ja kaikki tämä vain ulkonäön ylläpitämiseksi. Saksassa poltetaan miljardeja lisää veroja “vihreisiin tarkoituksiin”.
Aurinkosähkö- ja tuulivoimalaitosten toiminnanharjoittajat saavat täyden kahdenkymmenen vuoden ajan lakisääteisen oikeuden korvaukseen tuottamastaan sähköstä. Mutta tämä on kallis tapaus kansalaisille. Koska se, mitä Robert Habeckin talousministeriö kuvailee raportin mukaan “tärkeäksi askeleeksi keventää sähkönkuluttajien taakkaa”, on enemmänkin nollasummapeliä ihmisille itselleen. Loppujen lopuksi sillä ei ole väliä, mistä taskusta koko juttu maksetaan – kustannukset ovat vain siellä. Ja ensi vuonna tähän on suunniteltu 10,6 miljardia euroa verorahoja.
Erityisen ongelmallista on se , että oletettavasti halpa “vihreä sähkö” maksaa verkko-operaattoreille enemmän kuin se tuo mukanaan. Pelkästään tammi-syyskuussa saldo pieneni yli kymmenen miljardia euroa. Tämän vuoden loppuun mennessä se on todennäköisesti noin viisitoista miljardia euroa. Kustannukset, jotka eivät näy sähkölaskussa, mutta jotka on lopulta rahoitettava korkeammilla veroilla. Tässä suhteessa Habeckin elinkeinoministeriö todistaa jälleen kerran, että he haluavat pitää kansalaiset tyytyväisinä halpoilla käsityöllä ja infantiileilla maitotyttölaskelmilla.
Vihreän hulluuden utopian todelliset kustannukset salataan
Pohjimmiltaan sähkö on nykyään samanlaista kuin ruoka. Ainoa syy, miksi viljelijöitä tuetaan voimakkaasti, on varmistaa, että ruoka on supermarketeissa mahdollisimman halpaa. Ilman näitä tukia leipä, maito, liha, munat ja vihannekset olisivat huomattavasti kalliimpia. Tämä uudelleenjakojärjestelmä tarkoittaa kuitenkin sitä, että kansalaisilta otetaan rahaa verojen ja maksujen kautta. Eräänlainen sosiaalinen uudelleenjako, koska korkeatuloiset maksavat suhteellisesti enemmän kuin pienituloiset. Verkonhaltijoiden veroristirahoitus hoidetaan nyt samalla tavalla. Koska ihmisten ei pitäisi ymmärtää, kuinka kallista koko energiasiirtymä todellisuudessa on.
Tämänhetkisten lukujen valossa voidaan kuitenkin olettaa, että ennustettu 10,6 miljardin euron veroraha ei läheskään riitä kompensoimaan verkko-operaattoreiden negatiivisia saldoja. Se on todennäköisesti lähempänä 15-20 miljardia euroa vuoden 2024 lopussa. Ja kaikki tämä harhaanjohtavalle energiapolitiikalle, joka perustuu ideologisiin utopioihin, jotka epäonnistuvat todellisuuden vuoksi.
Selvityksessäni käsitellään Saksan uusiutuvan energian rahoitusta ja siihen liittyviä kritiikkejä. Analyysi tukeutuu eri lähteisiin, jotka käsittelevät eri näkökulmista tätä monimutkaista ja kiistanalaista aihetta.
- Report24.news-artikkeli: Artikkeli väittää, että Saksassa uusiutuvaa energiaa rahoitetaan verovaroilla, mikä on taloudellisesti rasittavaa kansalaisille. Erityisesti mainitaan, että uusiutuvan energian tuottajat saavat 20 vuoden ajan laissa säädettyjä korvauksia tuottamastaan sähköstä, mikä on kallista kansalaisille. Artikkeli kritisoi myös “halpana” pidetyn uusiutuvan energian todellisia kustannuksia, jotka ovat korkeammat kuin niistä saatavat tulot. Se mainitsee, että vuonna 2023 Saksassa on suunniteltu käyttävän 10,6 miljardia euroa verovaroja uusiutuvan energian kustannusten kattamiseen.
- Next-kraftwerke.de-artikkeli: Tämä lähde selittää yksityiskohtaisesti, miten Saksan uusiutuvan energian rahoitus toimii Erneuerbare-Energien-Gesetz (EEG) -lain puitteissa. Lain mukaan sähköverkon operaattorit ovat velvoitettuja ostamaan uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä kiinteään hintaan. Tämä kiinteä hinta voi olla korkeampi kuin sähköverkon operaattorien saamat tulot sähkön myynnistä. Erotus katetaan EEG-maksulla, joka rahoitetaan sähkönkuluttajien maksamilla maksuilla. Tämä on johtanut sähkön hinnan nousuun kuluttajille, mutta itse uusiutuvan energian korvaukset eivät ole nousseet samaa tahtia EEG-maksun kanssa.
- Umweltretter.net-artikkeli: Tämä lähde tarjoaa kriittisen näkökulman uusiutuvan energian kestävyyteen ja kustannustehokkuuteen. Esimerkiksi solarenergian tuotannossa kestää keskimäärin 2,5-2,8 vuotta saavuttaa energiaomavaraisuus, ja tuotetun kilowattitunnin elinkaaren aikaiset CO2-päästöt ovat 50-67 grammaa. Windenergian, vesivoiman, biomassan ja geotermisen energian kustannustehokkuutta ja ympäristövaikutuksia käsitellään myös, jokaisella energiamuodolla on omat haasteensa ja etunsa.
Nämä lähteet tuovat esiin monimutkaisen kuvan Saksan uusiutuvan energian rahoituksen tilasta. Keskustelu rahoituksen tehokkuudesta, ympäristövaikutuksista ja taloudellisesta taakasta on moniulotteinen, sisältäen sekä teknisiä että poliittisia näkökulmia.
Lähteet:
Comments are closed.