Vapaaehtoiset järjestelmät vs. autoritaarinen valvonta: Sosialismin ja kapitalismin ristiriidan uudesta näkökulmasta

Sosialismin ja kapitalismin ideologinen yhteentörmäys esitetään usein binäärisenä valinnana, ja molempien osapuolten kannattajat väittävät, että heidän suosikkijärjestelmänsä tarjoaa parhaan ratkaisun yhteiskunnalle. Tästä yksinkertaistetusta vasemmisto-oikeisto-näkemyksestä puuttuu ratkaiseva elementti: ei itse ideologia ratkaise, onko järjestelmä moraalinen vai ei, vaan se, perustuuko se vapaaehtoiseen osallistumiseen ja eettisten rajoitusten, kuten hyökkäämättömyysperiaatteen (NAP) sitoma.

NAP vastustaa varkauksia, pahoinpitelyjä, petoksia ja ilkivaltaa tehden selväksi, ettei kenelläkään yksilöllä tai ryhmällä ole oikeutta aloittaa voimakeinoja muita vastaan. Kun tätä periaatetta sovelletaan talousjärjestelmiin, se valaisee, kuinka sekä sosialismi että kapitalismi voivat joko edistää vapautta ja vapaaehtoista yhteistyötä – tai tulla tyrannian mekanismiksi. Keskeinen ero moraalisten ja moraalittomien järjestelmien välillä ei ole siinä, ovatko ne vasemmisto- vai oikeistolaisia, vaan siinä, luottavatko ne voimaan vai vapaaehtoisuuteen.

Democide: Autoritaarisen sosialismin ja kapitalismin vaarat

RJ Rummel loi kirjassaan Death by Government (Death by Government ) termin democide kuvaamaan heidän oman hallituksensa ihmisten murhaa, joka kattaa sekä sosialististen että kapitalististen hallitusten tekemät julmuudet. Erityisesti 1900-luvulla nähtiin ennennäkemättömän paljon valtion tukemaa väkivaltaa, mikä johti yli 262 miljoonan ihmisen kuolemaan. Nämä kuolemat eivät tapahtuneet sodan, vaan sisäisten puhdistusten, kansanmurhien, pakkotyöleirien ja hallitusten nälkäpolitiikan kautta kaikkialla poliittisessa kirjossa.

Sosialistiset hallitukset, kuten Stalinin, Maon ja Pol Potin hallitukset, olivat vastuussa joistakin korkeimmista kuolonuhreista. Esimerkiksi maatalouden pakkokollektivisointi johti laajaan nälänhätään ja miljooniin kuolemiin. Poliittiset puhdistukset eliminoivat havaitut viholliset, usein teloitusten ja työleirien kautta. Sosialismin luontainen keskittyminen keskitettyyn suunnitteluun ja valtion valvontaan johtaa väistämättä pakkoon, kun ihmiset joutuvat luovuttamaan omaisuutensa ja resurssinsa kollektiiville. Vaikka retoriikka saattaa luvata tasa-arvoa, todellisuus ilmenee usein sorrona ja kuolemana.

Kapitalistiset hallitukset ovat myös olleet vastuussa merkittävistä julmuuksista, erityisesti imperialismin, kolonisaation ja cronyismin kautta. Kun kapitalismi vapautuu eettisistä rajoituksista, kuten NAP:sta, se voi johtaa riistoon, monopoliin ja valtion väkivallan käyttöön yritysten etujen suojelemiseksi. Historiallisia esimerkkejä ovat Euroopan siirtomaavaltakunnat, joissa kapitalistiset voimat harjoittivat kansanmurhaa ja alkuperäisväestön julmaa tukahduttamista. Yhdysvalloissa hallituksen tukema intiaanien poistaminen ja orjuuden kauhut kuvaavat entisestään kapitalististen järjestelmien mahdollisuutta rikkoa kansallista toimintasuunnitelmaa, kun käytetään voimaa ja pakkoa.

Sekä sosialistiset että kapitalistiset hallitukset ovat osoittautuneet kykeneviksi toteuttamaan demokratiaa, kun ne hylkäävät voluntarismin ja NAP:n ja suosivat autoritaarista valvontaa. Moraalinen kysymys ei siis ole siitä, onko sosialismi vai kapitalismi luonnostaan ​​parempia, vaan siitä, kunnioittaako jompikumpi järjestelmä yksilön vapautta ja pidättäytyykö käynnistämästä voimaa.

Nolan-kaavio: Liikkuminen vasemmalle ja oikealle

Perinteinen poliittinen kirjo – joka keskittyy vasempaan ja oikeistoon – ei usein pysty kaappaamaan kaikkia ideologisia mahdollisuuksia. Useimmat ihmiset tuntevat tämän horisontaalisen spektrin, jossa vasemmisto liittyy sosialismiin, kollektivismiin ja valtion hallintaan ja oikeisto kapitalismiin, individualismiin ja vapaisiin markkinoihin. Tämä yksinkertaistettu näkemys hämärtää sen tosiasian, että sekä vasemmisto että oikeisto voivat nojautua joko autoritaariseen tai libertaaristiseen.

David Nolanin kehittämä Nolan Chart laajentaa poliittista kirjoa lisäämällä pystyakselin ja luo kaksiulotteisen ruudukon. Vaaka-akseli edustaa edelleen taloudellista vapautta, jossa sosialismi on vasemmalla ja kapitalismi oikealla. Pystyakseli kuitenkin mittaa henkilökohtaista vapautta, jonka alaosassa on autoritaarisuus ja ylhäällä vapaus. Tämä viitekehys selventää, että sekä sosialismi että kapitalismi voivat esiintyä joko autoritaarisissa tai libertaarisissa muodoissa.

• Autoritaarinen sosialismi sisältää valtion hallinnan sekä taloudessa että henkilökohtaisessa elämässä, kuten Neuvostoliiton tai maolaisen Kiinan kaltaisissa hallintojärjestelmissä nähdään. Se vaatii pakottamista uudelleenjaon pakottamiseksi ja valtion politiikan mukaiseksi, mikä usein johtaa demokratiaan.

• Autoritaarinen kapitalismi on olemassa, kun taloudellista vapautta rajoittaa voimakas valtio, joka tukee yritysten etuja ystävyyssuhteiden, monopolististen käytäntöjen tai imperialismin kautta. Esimerkkejä ovat fasistiset hallitukset, jotka suosivat yksityistä omistusta, mutta ovat valtion vahvasti hallitsemia ja ohjaamia.

• Vapaaehtoinen sosialismi sen sijaan sallii yksilöiden valita kollektiiviset tai yhteistyöjärjestelyt ilman pakottamista. Esimerkkinä voisivat olla kunnat tai työväenosuuskunnat, joihin osallistuminen on täysin vapaaehtoista ja omaisuutta ei takavarikoida väkisin.

• NAP:n kapitalismi viittaa vapaiden markkinoiden järjestelmään, jossa vapaaehtoista vaihtoa ja yksityistä omaisuutta kunnioitetaan, mutta voimaa, petoksia tai pakkoa ei käytetä. Tämä kapitalismin versio on linjassa agorismin kanssa, libertaarisen filosofian kanssa, joka puolustaa rauhanomaisia ​​markkinoita, jotka toimivat valtion valvonnan ulkopuolella.

Nolanin kaavio paljastaa politiikan tarkastelun harhaan pelkästään vasen-oikea linssin kautta. Todellinen kuilu ei ole vasemmiston ja oikeiston välillä, vaan pakottamisen ja voluntarismin välillä – autoritaarisuuden ja vapauden välillä.

Selvitä, missä seisot koko vaaka- ja pystysuunnassa. Tee testi täällä: https://www.theadvocates.org/quiz/

Agorismi: Vapaaehtoiset vapaat markkinat

Agorismi, anarkismin ja libertarismin muoto, näkee yhteiskunnan, jossa kaikki vuorovaikutus on vapaaehtoista ja vapaa valtion puuttumisesta. Se on sopusoinnussa NAP:n sitoman kapitalismin kanssa ja painottaa vapaata vaihtoa, yksityistä omaisuutta ja yrittäjyyttä ilman pakottamista. Toisin kuin kaverikapitalismi, jossa yritykset hakevat valtion palveluksia tai tukia, agorismi hylkää valtion kokonaan ja puolustaa mustia tai harmaita markkinoita, jotka toimivat hallituksen valvonnasta riippumatta.

Agoristisessa yhteiskunnassa yksilöt harjoittavat rauhanomaista kauppaa tuottaen tavaroita ja palveluita ilman verojen, määräysten tai lisenssilakien puuttumista. Hallitusten usein herjaamasta mustasta markkinasta tulee moraalinen ja välttämätön tila vapaalle vaihdolle agorismissa. Osallistujat noudattavat NAP:ta, mikä tarkoittaa, että he eivät aloita väkivaltaa tai petoksia, ja kaikki liiketoimet perustuvat molemminpuoliseen suostumukseen.

Agorismin vetovoima piilee sen sitoutumisessa väkivallattomuuteen ja valtiososialismin ja valtiokapitalismin torjumisessa. Se tarjoaa mallin vapaaehtoiselle yhteistyölle, jossa ihmiset voivat ajaa vapaasti omia taloudellisia etujaan kunnioittaen toisten itsenäisyyttä. Ilman valtion pakottamista monopoleihin tai vaurauden uudelleenjakamiseen pakkokeinoilla agorismi edistää innovaatiota, kilpailua ja yksilöllistä vastuuta.

Vapaaehtoinen sosialismi: moraalinen vaihtoehto

Aivan kuten kapitalismi voi olla eettistä kansallisen toimintasuunnitelman mukaisesti, niin voi olla myös sosialismi – jos se on täysin vapaaehtoista. Vapaaehtoinen sosialismi sallii yhteisomistuksen, yhteisöllisen asumisen ja osuustoiminnalliset työpaikat, mutta vain niille, jotka haluavat osallistua. Tässä järjestelmässä yksilöt säilyttävät oikeuden yksityisomistukseen ja itsemääräämisoikeuteen, mutta he voivat halutessaan vapaasti liittyä tai muodostaa sosialistisia kollektiiveja.

Esimerkkejä vapaaehtoisesta sosialismista voidaan nähdä työväenosuuskunnissa, joissa työntekijät jakavat yrityksen omistuksen ja voitot jaetaan tasapuolisesti jäsenten kesken. Toinen esimerkki ovat tarkoitukselliset yhteisöt tai yhteisöt, joissa resurssit jaetaan ja päätökset tehdään kollektiivisesti. Niin kauan kuin osallistuminen on vapaaehtoista eikä ketään pakoteta näihin järjestelyihin, sosialismia voi olla olemassa rikkomatta kansallista toimintasuunnitelmaa.

Vapaaehtoinen sosialismi kunnioittaa yksilön oikeuksia, koska se ei ole riippuvainen valtion toimeenpanosta. Ihmiset voivat vapaasti liittyä näihin kollektiiveihin tai erota niistä parhaaksi katsomallaan tavalla, ja kollektiivin resurssit yhdistetään valinnalla, ei pakottamisen tai takavarikoinnin avulla. Tässä mielessä vapaaehtoinen sosialismi linjaa henkilökohtaisen vapauden ja keskinäisen avun arvojen kanssa tarjoten moraalisen vaihtoehdon valtion pakottamalle kollektivismille.

Kapitalismin sitominen NAP:iin

Kapitalismi, kun NAP rajoittaa sitä, muuttuu moraaliksi vapaaehtoisen vaihdon järjestelmäksi. NAP varmistaa, että yksikään henkilö tai yritys ei voi aloittaa väkivaltaa, petoksia tai pakottamista tavoitteidensa saavuttamiseksi. Tässä mallissa markkinat toimivat vapaasti, mutta eettiset rajat estävät toisten hyväksikäytön tai manipuloinnin. Kilpailu on reilua ja kaupat ovat yksimielisiä.

Ilman kansallista toimintasuunnitelmaa kapitalismi voi muuttua ystäviksi, monopoleiksi ja riistoksi, kun yritykset etsivät valtion palveluksia, tukia tai suojaa kilpailulta. Tämä kapitalismin perversio heikentää vapaan vaihdon ja yksilönvapauden periaatteita. Kansallinen toimintasuunnitelma palauttaa tasapainon varmistamalla, että kaikki markkinatoimijat kunnioittavat toistensa oikeuksia.

NAP:n mukainen kapitalismi tukee yksityistä omaisuutta, yrittäjyyttä ja innovointia samalla, kun se suojelee yksilöitä voimankäynniltä. Se varmistaa, ettei kukaan voi käyttää väkivaltaa varallisuuden tai vallan keräämiseen, mikä tekee siitä taloudellisen organisaation moraalisen järjestelmän. Kun markkinat ovat vapaat ja vapaaehtoiset, ne edistävät vaurautta ja vapautta ilman valtiokapitalismin tai sosialismin väärinkäytöksiä.

Vapauden vertikaalinen spektri vs. pakko

Sosialismin ja kapitalismin välinen keskustelu rajoittuu usein väärään binaariin, jossa kummankin ideologian kannattajat syyttävät toisiaan moraalittomuudesta. Todellinen kuilu ei kuitenkaan ole vasemmiston ja oikeiston välillä, vaan autoritaarisuuden ja vapauden välillä – pakotuksen ja voluntarismin välillä. Sekä sosialismi että kapitalismi voivat olla moraalisia järjestelmiä, kunhan ne toimivat vapaaehtoisesti ja kunnioittavat hyökkäämättömyysperiaatetta.

RJ Rummelin käsitys demokratiasta muistuttaa, että valtion valta ideologiasta riippumatta johtaa joukkomurhiin ja sortoon, kun sitä eivät moraaliset periaatteet hillitse. Oppitunti on selvä: minkään järjestelmän, olipa se sosialistinen tai kapitalistinen, ei pidä turvautua voiman tai pakotuksen avulla saavuttaakseen tavoitteensa.

Lainaukset artikkelista:

1. Rummel, RJ Hallituksen kuolema. Transaction Publishers, 1994. (Kehitti termin “democide” ja keskusteli hallituksen johtamista joukkomurhista sosialististen ja kapitalististen hallintojen aikana)

2. Nolan, David. Nolanin kaavio. Julkaistu alun perin julkaisussa The Individualist, 1971. (Esitteli vertikaalisen vapauden vs. autoritaarisuuden spektrin, havainnollistaen kuinka sekä vasemmisto että oikeisto voivat olla joko autoritaarisia tai vapaaehtoisia)

3. Konkin, Samuel Edward III. Uusi libertaarinen manifesti. Koman Publishing, 1980. (Yksityiskohtaiset käsitteet agorismista ja vapaaehtoisesta markkinajärjestelmästä vapaan markkinakapitalismin muotona)

4. Rothbard, Murray. Uuden vapauden puolesta: Libertarian manifesti. Ludwig von Mises Institute, 2006. (Selitti hyökkäämättömyysperiaatetta ja kuinka sitä sovelletaan vapaaehtoiseen kapitalismiin)

5. Kropotkin, Peter. Leivän valloitus. GP Putnam’s Sons, 1906. (Osoitti vapaaehtoista sosialismia keskinäisen avun ja yhteistoiminnallisen elämän kautta, ilman pakkoa)

Lisätutkimusta ja lukemista vapaaehtoisista ja moraalisista järjestelmistä:

1. Tucker, Benjamin. Kirjan sijaan: Mies, joka on liian kiireinen kirjoittaakseen kirjan. University Press of the Pacific, 2005. (Tutkii individualistista anarkismia ja vapaaehtoiseen sosialismiin perustuvaa suostumukseen ja keskinäiseen vaihtoon)

2. Konkin, Samuel Edward III. Agorist Primer. KoPubCo, 2008. (Tutkii edelleen agorismia ja sitä, kuinka vapaaehtoiset vapaat markkinat voivat toimia ilman valtion väliintuloa)

3. Rothbard, Murray. Vapauden etiikka. New York University Press, 1998. (Syvempi sukellus vapauden periaatteisiin ja moraaliseen oikeuteen vapaaehtoiselle kapitalismille)

4. Kropotkin, Peter. Keskinäinen apu: Evoluutiotekijä. Penguin Classics, 2009. (Keskelee keskinäistä yhteistyötä luonnollisena ja vapaaehtoisena yhteiskunnallisen järjestäytymisen muotona)

5. Bastiat, Frédéric. Laki. Ludwig von Mises Institute, 2007. (Puhee oikeudellisen kehyksen puolesta, joka kunnioittaa omistusoikeuksia ja ehkäisee pakottamista korostaen vapaaehtoista vaihtoa ja yksilönvapauden suojelua)

Lähde: Conscious Resistance Network