Euroopan unionissa on käynnistymässä hanke, joka olisi toteutuessaan yksi merkittävimmistä digitaalisista murroksista länsimaisessa historiassa: sosiaalisen median nimettömyyden järjestelmällinen purkaminen ja siirtyminen pakolliseen, todennettuun digitaaliseen identiteettiin.
Aloite ei tule komission virallisesta tiedotteesta eikä parlamentin äänestyksestä, vaan jäsenvaltion kautta. Irlanti aikoo hyödyntää tulevaa EU-puheenjohtajakauttaan ajaakseen läpi linjauksen, joka muuttaisi koko verkon luonnetta – hiljaisesti, mutta perusteellisesti.
Irlannin varapääministeri Simon Harris vahvisti Extra.ie-medialle, että hallitus pyrkii EU-tason sääntöihin, joiden mukaan käyttäjien olisi vahvistettava henkilöllisyytensä ennen kuin he voivat julkaista, kommentoida tai olla vuorovaikutuksessa sosiaalisessa mediassa.
Kyse ei ole yksittäisestä kansallisesta kokeilusta, vaan eurooppalaisesta ennakkotapauksesta.
Demokratian puolustusta vai infrastruktuurin muutos?
Harrisin mukaan tavoitteena on suojella demokratiaa, julkista keskustelua ja estää digitaalista manipulointia. Hänen sanavalintansa ovat varovaisia, jopa sovittelevia: kyse ei ole kostosta, vaan huolesta. Ei sensuurista, vaan vastuullisuudesta.
Kriitikot näkevät asian toisin.
Verkkoanonimiteetin poistaminen ei ole pelkkä moderointikysymys. Se on rakenteellinen muutos, jossa internet siirtyy avoimesta viestintäympäristöstä valvotuksi identiteettiverkoksi. Jokainen mielipide, kommentti ja reaktio sidottaisiin vahvistettuun henkilöön – ja sitä kautta järjestelmiin, joita hallitukset ja viranomaiset voivat ohjata, laajentaa ja yhdistää muihin rekistereihin.
Historia osoittaa, että kun tällainen infrastruktuuri rakennetaan, sitä ei pureta. Sitä laajennetaan.
Irlanti keihäänkärkenä
Irlannin rooli ei ole sattumaa. Maa on monien maailman suurimpien teknologiayritysten eurooppalainen kotipaikka, ja sen sääntelylinjauksilla on poikkeuksellinen painoarvo koko EU:ssa.
Harris on myös tehnyt selväksi, ettei Irlanti aio toimia yksin. Hän viittasi Ranskan presidentti **Emmanuel Macron**in ja Britannian pääministeri **Keir Starmer**in viimeaikaisiin lausuntoihin, joissa suhtaudutaan myönteisesti Australian kaltaisiin ratkaisuihin.
Sanoma on yksiselitteinen: kyse on globaalista kehityksestä, ei eurooppalaisesta poikkeamasta.
Ikärajat ja “vapaaehtoinen” valvonta
Samaan aikaan Irlannin media- ja viestintäministeri Patrick O’Donovan on ajanut erillistä linjaa sosiaalisen median ikärajavalvonnasta. Harrisin mukaan Irlannissa on jo 16 vuoden digitaalinen täysi-ikäisyys, mutta sitä ei valvota.
Ratkaisuksi tarjotaan teknologiaa.
Harris vihjasi, että lainsäädäntö ei välttämättä ole edes tarpeen, koska alustat voivat “vapaaehtoisesti” ottaa käyttöön identiteetin varmentamiseen, bottien torjuntaan ja ikävalvontaan liittyviä mekanismeja.
Kriitikoiden mukaan tämä on tuttu kaava: poliittinen ohjaus siirretään yksityisille toimijoille, jolloin vastuu hämärtyy ja demokraattinen kontrolli katoaa. Käytännössä kyse on hallituksen ohjaamasta sensuurista, joka toteutetaan yritysten kautta.
Digipalvelulaki portinvartijaksi
Aloitteen toteuttaminen edellyttäisi muutoksia EU:n jo valmiiksi kiistanalaiseen Digital Services Act -lainsäädäntöön. Alun perin alustoja koskevaksi sääntelyksi tarkoitettu laki muuttuisi portiksi identiteettivalvontaan.
Tämä muuttaisi perusasetelman: enää ei säädeltäisi palveluita, vaan kansalaisia.
Yksityisyyden ja sananvapauden puolustajat varoittavat, että tällainen kehys mahdollistaa mustat listat, näkymättömän painostuksen ja poliittisen syrjinnän – erityisesti niitä kohtaan, jotka poikkeavat hyväksytyistä narratiiveista.
Anonyymit ilmaisut ovat perinteisesti suojelleet ilmiantajia, toisinajattelijoita, vähemmistöjä ja kansalaisia, jotka uskaltavat puhua vallasta ilman henkilökohtaisia seurauksia. Kun tämä suoja poistetaan, myös itseilmaisun rajat kapenevat.
Yhdysvaltojen vastareaktio
Eurooppalainen linja ei ole jäänyt huomaamatta Atlantin toisella puolella. Yhdysvallat on vastustanut yhä äänekkäämmin eurooppalaista verkkosääntelyä ja on jopa asettanut viisumikieltoja EU-virkamiehille, jotka ovat olleet mukana sananvapauteen kajoavissa hankkeissa.
Tästä huolimatta Harris painottaa, ettei hallitus halua avointa konfliktia.
”Tämä on keskustelu, jonka haluamme käydä nyt. Emme vihamielisesti. Yrityksetkin tarvitsevat varmuutta”, hän totesi.
Sanavalinta on paljastava: keskustelu käydään nyt, ennen kuin rakenteet ovat lukittuja – mutta myös ennen kuin vastarinta ehtii organisoitua.
Kysymys, joka jää ilmaan
Vuoden viimeinen uutinen ei ole näyttävä, eikä se tule räikeänä lakiesityksenä. Se hiipii rakenteisiin, puheisiin ja “välttämättömyyksiin”.
Kysymys ei lopulta ole siitä, pitäisikö verkossa olla vastuullisuutta tai suojella lapsia. Kysymys on siitä, millaisen internetin Eurooppa haluaa tulevaisuudessa.
Avoimen, anonyymin ja hajautetun – vai järjestelmän, jossa jokainen sana on sidottu vahvistettuun identiteettiin ja tarvittaessa poistettavissa yhdellä hallinnollisella päätöksellä.
Kun identiteetti kerran sidotaan ilmaisuun, sitä sidettä ei yleensä katkaista. Sitä tiukennetaan.
Vuosi päättyy hiljaiseen päätökseen, jonka seuraukset voivat kantaa vuosikymmeniä eteenpäin.