Yhdistyneet kansakunnat on julkistanut ensimmäisen maailmanlaajuisen riskiraporttinsa, jossa se nostaa “mis- ja disinformaatioksi” kutsutun tiedon yhdeksi maailman vakavimmista uhkista.
raporttiin on sisällytetty ilmoitus uudesta työryhmästä, joka on perustettu käsittelemään sitä, miten luvattomat kertomukset voivat häiritä YK:n kykyä toteuttaa ohjelmiaan, erityisesti sen keskeistä aloitetta, Agenda 2030:aa.
Avoimen keskustelun tai läpinäkyvyyden edistämisen sijaan organisaatio on valinnut reitin, jossa keskitytään hallitsemaan sitä, mitä tietoa nähdään ja kuullaan.
Vaikka käytetty kieli antaa ymmärtää, että ollaan huolissaan yleisestä hyvinvoinnista, todellisuudessa pääpaino on YK:n asialistan suojaamisessa sekaantumiselta.
Raportin mukaan kyselyyn vastanneet tahot, joihin kuului jäsenvaltioita, kansalaisjärjestöjä, yksityisiä yrityksiä ja muita ryhmiä, vaativat valtaosin hallitusten yhteisiä toimia ja monien sidosryhmien yhteenliittymiä korostettujen riskien käsittelemiseksi.
Avoimempaa viestintää tai ilmaisunvapautta ei kuitenkaan selvästi kannateta. Vallitseva ratkaisu näyttää olevan julkisten kertomusten valvonta ylhäältä alaspäin.
Tämä äskettäin perustettu työryhmä keskittyy yhteen asiaan. Sen tehtävänä on arvioida, miten niin sanottu harhaanjohtava ja disinformaatio vaikuttavat YK:n kykyyn saavuttaa tavoitteensa.
Mietinnössä ei kuvata, miten tämä hyödyttää kansalaisia tai vahvistaa demokraattisia arvoja. Sen sijaan ryhmän tehtävänä on eristää YK:n toiminta häiriöiltä, erityisesti kun se liittyy kestävän kehityksen tavoitteisiin.
Kestävän kehityksen tavoitteet, jotka muodostavat Agenda 2030:n perustan, koskevat lähes kaikkia hallinnon ja kehityksen osa-alueita ilmastosta koulutukseen ja terveydenhuoltoon.
Tämä ei ole YK:n ensimmäinen yritys säännellä maailmanlaajuista keskustelua. Vuonna 2023 se julkaisi Voluntary Code of Conduct for Information Integrity on Digital Platforms.
Vaikka asiakirjaa mainostetaan oppaana, jolla pyritään edistämään tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, siinä hahmotellaan laaja järjestelmä sisällön suodattamiseksi ja kertomusten noudattamisen valvomiseksi. Siinä kannustetaan monenlaisia toimijoita, kuten hallituksia, teknologiayrityksiä, uutisorganisaatioita ja mainostajia, toimimaan yhdessä sisällön vaientamiseksi.
Sen suositusten joukossa on muun muassa tiukempi algoritminen valvonta, kieltäytyminen mainostamasta merkityn sisällön vieressä ja laajamittaiset faktantarkistusohjelmat. Koulutusta ja valmiuksien kehittämistä ei ehdoteta kriittisen ajattelun edistämiseksi vaan yhteisymmärryksen vahvistamiseksi siitä, mitä ei voida hyväksyä.