Ukrainalaiset tähtitieteilijät kertovat tallentaneensa Kuun läheltä yli 20 tunnistamatonta kohdetta, joista osa olisi heidän laskelmiensa mukaan kymmeniä kilometrejä leveitä ja liikkuisi useiden kilometrien sekuntinopeudella. Tutkijat menevät vielä pidemmälle ja ehdottavat Kuun toimivan UFOjen tukikohtana. Havainto on kiinnostava. Johtopäätös on aivan eri asia.
NaturalNews nosti 6. elokuuta uudelleen esiin ukrainalaisen tutkimusryhmän maaliskuussa 2026 julkaistun esipainoksen UFO Dynamics on the Moon. Sen kirjoittajat Boris Zhilyaev, Vladimir Petukhov ja Sergey Pokhvala työskentelevät Ukrainan kansallisen tiedeakatemian Main Astronomical Observatory -ympäristössä ja ovat tutkineet UAP-ilmiöitä jo usean vuoden ajan.
Uusi paperi perustuu vuonna 2025 tehtyihin nopeisiin videotallenteisiin Kuusta ja sen ympäristöstä. Tutkijat kertovat havainneensa kuvissa yli 20 kohdetta, jotka he jakavat kahteen ryhmään: paikallaan pysyviin ”atmospheric”-kohteisiin ja Kuun pinnan yli liikkuviin ”continental”-kohteisiin.
Nimet ovat tutkijoiden omia eivätkä vakiintunutta tähtitieteellistä luokittelua.
Paperin luvut ovat poikkeuksellisen hurjia
Tutkimuksessa käytettiin Intes-Alter M603 -kaukoputkea ja ASI 294 Pro -kameraa Vinarivkan kylässä Kiovan alueen eteläosassa. Kuvia tallennettiin 0,05 sekunnin aikaresoluutiolla ja käsiteltiin kalibroinnin jälkeen MATLABilla.
Tutkijoiden mukaan osa paikallaan näyttävistä kohteista välkkyi 100–500 millisekunnin jaksoissa. He arvioivat niiden koon albedosta eli heijastuskyvystä riippuen noin 440 metristä 1,8 kilometriin.
Liikkuvien kohteiden kohdalla luvut kasvavat rajusti. Paperissa esitellään kiekkomaisia rakenteita, joiden halkaisijaksi arvioidaan noin 25–40 kilometriä. Erään kohteen väitetään kulkeneen 22 kilometriä nopeudella 6,6 kilometriä sekunnissa.
Erillisissä elokuun 2025 havainnoissa tutkijat kertovat tunnistaneensa myös toroidisia eli rengasmaisia kohteita. Niiden kooksi arvioidaan noin 36 kilometriä, nopeudeksi enimmillään 11 kilometriä sekunnissa ja pyörähdysajaksi noin kolme minuuttia.
Jo näiden lukujen pitäisi saada lukijan pysähtymään. Jos arvio on oikea, kyse ei olisi mistään pienistä selittämättömistä valopisteistä vaan rakenteista, joiden mittakaava olisi kokonaisen kaupungin luokkaa.
Ja sitten paperi hyppää havainnosta sivilisaatioon
Tutkimuksen lopussa kirjoittajat eivät jää varovaisen ”tunnistamaton” -termin taakse. He esittävät, että Kuu voisi toimia UFOjen tukikohtana, että kohteet voisivat saavuttaa Maan noin 20 minuutissa ja että havaittu käyttäytyminen viittaisi teknologisesti kehittyneeseen sivilisaatioon.
Tämä on se kohta, jossa havaintoaineisto ja tulkinta täytyy erottaa toisistaan erittäin tarkasti.
Paperi osoittaa, että tutkijat ovat löytäneet kuva-aineistosta pieniä, heikosti erottuvia rakenteita ja valonvaihtelua, joita he eivät pidä normaalina kuvakohinana tai Kuun pinnan yksityiskohtina. Se ei kuitenkaan itsessään osoita, että kohteet olisivat Kuun etäisyydellä, että ne olisivat fyysisiä kappaleita tai että niiden alkuperä olisi teknologinen.
Yksi paperin paljastavimmista yksityiskohdista on, että ainakin yksi kohde kuvataan alkuperäisessä aineistossa vain noin 2×2 pikselin kokoiseksi. Tutkijat toteavat itse tämän vastaavan kaukoputken pistemäisen lähteen leviämisfunktiota.
Kun näin pienestä signaalista johdetaan kilometriluokan fyysisiä mittoja, kaikkein tärkeimmäksi muuttujaksi nousee etäisyys.
Koko laskelma seisoo etäisyyden varassa
Kuvassa näkyvän kohteen kulmakoko ei yksin kerro sen todellista kokoa. Sama muutaman pikselin läiskä voi periaatteessa olla pieni kohde lähellä kameraa tai valtava kohde satojentuhansien kilometrien päässä.
Jos kohde oletetaan Kuun etäisyydelle, saadaan kymmenien kilometrien mittoja. Jos sama signaali onkin ilmakehässä tai kameran läheisyydessä, todellinen koko voi olla murto-osa tästä.
Tämä ongelma ei ole uusi juuri tälle tutkimusryhmälle.
Vuonna 2022 Zhilyaevin ryhmän aikaisempi UAP-paperi sai voimakasta kritiikkiä Ukrainan kansallisen tiedeakatemian omalta tieteelliseltä neuvostolta. Neuvoston mukaan aineiston käsittelyssä ja tulkinnassa oli merkittäviä virheitä erityisesti havaittujen kohteiden etäisyyksien määrittämisessä. Samalla huomautettiin, ettei tavallisia vaihtoehtoja – kuten luonnonilmiöitä tai maanpäällisiä keinotekoisia kohteita – ollut suljettu järjestelmällisesti pois.
Harvardin astrofyysikko Avi Loeb nosti tuolloin esiin saman perusongelman: ilman riittävää parallaksia tai samaan aikaan eri paikoista tehtyä havaintoa kohteen todellista etäisyyttä ei voida luotettavasti päätellä yhdestä kuvaussuunnasta.
Tämä vuoden 2022 kritiikki ei automaattisesti kumoa vuoden 2026 kuuhavaintoja. Se kuitenkin tekee etäisyysarvioiden riippumattomasta varmistamisesta erityisen tärkeää ennen kuin kymmenien kilometrien kokoisia aluksia ryhdytään pitämään todellisina.
Mikä havainnossa sitten on oikeasti kiinnostavaa?
Juuri se, ettei kaikkea tarvitse selittää heti pois eikä kaikkea tarvitse myöskään julistaa avaruusalukseksi.
Tutkijat ovat käyttäneet nopeaa kuvantamista, kalibrointia ja taajuusanalyysiä. He raportoivat toistuvaa kirkkausvaihtelua ja useita eri aikoina havaittuja heikon kontrastin kohteita. Paperi sisältää siten materiaalia, jota voidaan ainakin periaatteessa testata uudelleen toisilla laitteilla ja toisista observatorioista.
Ratkaiseva koe olisi riippumaton samanaikainen havainto. Jos sama kohde näkyisi useasta riittävän kaukana toisistaan sijaitsevasta teleskoopista samalla hetkellä, sen etäisyyttä voitaisiin rajoittaa geometrisesti. Jos vastaavat kohteet toistuisivat samoilla alueilla ja samanlaisella liikkeellä eri havaintolaitteilla, kameran, ilmakehän ja paikallisten häiriöiden osuus pienenisi nopeasti.
Tällä hetkellä tällaista riippumatonta varmistusta ei ole esitetty.
Siksi kiinnostavin ja täsmällisin ilmaus ei ole ”Kuussa on tukikohta”. Se on paljon arkisempi mutta tieteellisesti vahvempi:
kuva-aineistossa näkyy jotakin, jonka tutkimusryhmä tulkitsee poikkeuksellisiksi kohteiksi, mutta niiden etäisyys ja fyysinen luonne ovat edelleen ratkaisematta.
Ja juuri siksi tapaus on seuraamisen arvoinen.
Jos kyse on kuvankäsittelyn, ilmakehän tai etäisyysarvion virheestä, jatkohavainnot paljastavat sen. Jos taas useampi riippumaton observatorio kykenee toistamaan saman havainnon ja sijoittamaan kohteet todella Kuun läheisyyteen, tämän jutun otsikko vanhenee erittäin nopeasti.
Lähteet: NaturalNews; Boris Zhilyaev, Vladimir Petukhov & Sergey Pokhvala: UFO Dynamics on the Moon, esipainos, 2026; Live Science: Are there really UFOs flying over Ukraine?; Main Astronomical Observatory of NAS of Ukraine: Astronomical observations of UFOs.
