Kun nuorten kuolemantapauksiin liitetään TikTok, media ja yleisö nojaavat yhä useammin algoritmisyntipukkiin – ja samalla vältetään ne päätökset ja vastuut, jotka oikeasti vähentäisivät kuolemia. Algoritmit voivat voimistaa ilmiöitä, mutta tragedioiden todellinen ehkäisy tapahtuu fyysisessä maailmassa, kasvatuksessa ja riskin kielellistämisessä — ja “algoritmi tappoi” -kehys on usein myös poliittinen väline.
1) Raakadata: mitä tapauksessa oikeasti tiedetään
Teiskon radiomastotapauksessa poliisin mukaan kolme alle 18-vuotiasta kiipesi mastoon kuvatakseen sisältöä TikTok-haasteeseen; yksi putosi ja kuoli, ja poliisi arvioi tekoa myös rikosepäilyn kautta (julkisrauhan rikkominen). (Yle.fi)
Tämä on olennainen lähtökohta: “TikTok liittyy tapaukseen” ei ole arvailua, vaan esitutkinnassa esiin noussut tarkoitus. Silti tästä faktasta ei seuraa automaattisesti johtopäätöstä, että TikTok syynä = TikTok tappoi. Tässä kohtaa kehystys alkaa.
2) Kommenttitekstin ydinmekanismi: tunneohjaus ja syyllisen yksinkertaistus
Iltalehden kommentti rakentaa lukijalle hyvin tutun polun:
- Tragedia (kuolema)
- Välitön selitys (TikTok-sisältö / haaste)
- Moraalinen käsky (“nyt on pakko herätä”)
- Yleistys (“lapsesi puhelimessa tapahtuu kuolettavia asioita”)
Tässä on kaksi erillistä asiaa, jotka sekoitetaan tehokkaaksi tunnepaketiksi:
- yksittäinen tapahtuma (Teisko)
- yleinen uhkakertomus (TikTok/algoritmit tappavat)
Yksittäinen tapaus antaa moraaliselle kertomukselle “luun”, ja kertomus antaa tapaukselle “merkityksen”. Lopputulos tuntuu lukijasta oikealta, koska tunteelle annetaan syy ja syylle annetaan kasvot.
Ongelma: tunnepolku on journalistisesti toimiva, mutta analyyttisesti usein laiska.
3) “Algoritmi rohkaisee” – väitteen vahvuus ja sen rajat
Kommentti vihjaa mekanismiin: vaarallista sisältöä katsova nuori päätyy algoritmin kautta yhä vaarallisemman sisällön äärelle ja “rohkaistuu” toimintaan. Tämä on uskottavaa yleistasolla: suosittelujärjestelmät ohjaavat käyttäytymistä ja vahvistavat kiinnostuksen kohteita.
Mutta Sysimusta-kysymys kuuluu: millä tarkkuudella tämä selittää juuri tämän kuoleman — ja mitä se jättää varjoon?
Algoritmi voi:
- kasvattaa altistusta sisällölle
- normalisoida käytöstä (”muutkin tekee”)
- palkita näkyvyydellä ja sosiaalisella arvolla
Algoritmi ei voi:
- muuttaa painovoimaa
- poistaa korkeajännitteen fysiikkaa
- avata lukittuja portteja
- siirtää alaikäistä konkreettisesti vaaravyöhykkeelle
Kun selitys keskittyy “algoritmiin”, huomio siirtyy pois kolmesta asiasta, joilla on todennäköisesti suorin vaikutus kuoleman estämiseen:
- pääsy vaarapaikkaan (rakenteet, aidat, valvonta, vartiointi, varoitukset)
- riskin ymmärrys (kasvatus, koulu, konkreettiset esimerkit, “mitä sähkö tekee”, “mitä putoaminen tekee”)
- sosiaalinen dynamiikka (ryhmäpaine, näyttämisen tarve, kilpailu, “rohkeuden” hierarkiat)
Algoritmi on siis mahdollinen voimistaja, mutta harvoin paras perussyy.
4) Nimimerkkihavainto: todiste vai tunnelataus?
Kommentti nostaa esiin sen, että vaaravideoita julkaistaan nimimerkeillä ja niitä ihailevat ovat myös nimimerkkien takana. Tämä esitetään ikään kuin salailuna.
Mutta TikTokissa nimimerkillisyys on käyttöliittymätason normaali. Nimimerkin käyttö ei ole “todiste piilottelusta”, vaan alustan perusominaisuus. Kun nimimerkit kehystetään “syyllisyyden merkiksi”, lukijalle syntyy vaikutelma maan-alaisesta ilmiöstä, jossa nuoret tietoisesti kiertävät vastuuta.
Tämä on retorisesti tehokasta, mutta todistusvoimaltaan heikkoa. Se kasvattaa uhkakuvaa — ei ymmärrystä.
5) Miksi juuri nyt? Syyllisen valinta on myös politiikkaa
Kun tragedia liitetään alustaan, syntyy luonnollinen paine “tehdä jotain”. Mutta “jotain” valitaan usein sieltä, missä:
- vastuu on ulkoistettavissa
- päätös on helposti viestittävissä
- syyllinen on epäsuosittu
- toimenpide ei vaadi raskasta paikallista infrastruktuurityötä
Algoritmisyyllinen täyttää nämä ehdot täydellisesti.
Tämän vuoksi kommenttitekstit ja niihin liittyvät ulkomaiset oikeusjutut ovat poliittisesti käyttökelpoisia. Esimerkiksi Blackout challenge -kuolemista on nostettu kanteita TikTokia vastaan, joissa väitetään algoritmin kohdistaneen vaarallista sisältöä lapsille engagementin kasvattamiseksi. (The Guardian)
Huomio: oikeusjuttu ei ole vielä todiste tapahtumaketjusta, mutta se on erinomainen kehystystyökalu. Se antaa “virallisen” tuntuisen tuen kertomukselle, jossa teknologiafirma on moraalisesti syyllinen. Ja kun kertomus on vahva, myös poliittinen liike saa polttoainetta.
6) “Herätkää kodeissa” – hyvä neuvo, huono toteutus
Kommentin lopullinen resepti on tuttu: vanhempien pitää keskustella lasten kanssa siitä, mitä nämä katsovat. Tämä on sinänsä oikein, mutta se jää abstraktiksi ja siirtää vastuun taas yhteen paikkaan: “kotiin”.
Sysimusta-purku: jos todella halutaan estää kuolemia, keskustelun sisältö ei voi olla “älä katso”, vaan sen on oltava:
- riskin konkretisointi (kuolema ei ole metafora)
- paikkojen kartoitus (mitkä ovat paikkakunnan “Teiskot”, ratapihat, sillat, mastot)
- ryhmädynamiikan purku (miksi porukka vie ja järki jää)
- toimintamallit (mitä teen, jos kaverit yllyttää / jos video pyörii feedissä / jos haaste tulee vastaan)
Ilman tätä “keskustelkaa” muuttuu moraaliseksi itsensä puhdistamiseksi: vanhempi saa tunteen, että teki velvollisuutensa, vaikka mitään konkreettista työkalua ei siirtynyt nuorelle.
7) Mikä on oikea analyysitaso Teiskossa?
Teiskon tapaus näyttää kolmikerroksisen mallin:
K1: Fyysinen kerros
- vaarapaikka
- korkeus / putoaminen
- mahdollinen luvaton alue
Tähän voidaan vaikuttaa: esteet, valvonta, turvallisuuskäytännöt, paikallinen reagointi.
K2: Sosiaalinen kerros
- ryhmä
- status, rohkeus, kilpailu
- “katso miten korkealla olin”
Tähän voidaan vaikuttaa: koulutyö, nuorisotyö, vanhemmuus, riskitaidot.
K3: Digitaalinen kerros
- altistava sisältö
- normalisoiva looppi
- palkitseva näkyvyys
Tähän voidaan vaikuttaa: alustojen moderointi, ikäsuoja, sisällön jakelun rajoitteet, tutkimus ja läpinäkyvyys.
Kommenttiteksti yrittää ratkaista K1+K2 K3:n kautta. Se on väärä painotus.
8) Miksi “algoritmi tappoi” -kehys on vaarallinen myös psykologisesti
Kun nuori kuolee, ympäristö etsii selitystä, joka vähentää sattuman ja henkilökohtaisen vastuun painoa. “Algoritmi tappoi” tarjoaa lohdullisen tarinan: tragedia oli jonkun muun tekemä.
Se on ymmärrettävää — mutta samalla se tekee kahdesta asiasta vaikeampaa:
- nuorten toimijuuden käsittely (miksi päätös syntyi)
- riskin opetettavuus (miten seuraava päätös estetään)
Jos tarina on “paha sovellus”, ratkaisu on “poistetaan sovellus”. Mutta nuoren riskihakuisuus ei poistu sovelluksen mukana: se etsii uuden näyttämön. Silloin seuraava kuolema voi tulla toisaalta, ja aikuisten selitys on taas valmiiksi paketoitu.
9) Mitä tästä pitäisi oppia – ilman moralismia
- Pidä faktat ja tulkinta erillään.
Teiskossa TikTok liittyy motiiviin. Se ei yksin selitä kuolemaa. (Yle.fi) - Käsittele ensin fyysinen maailma.
Jos vaarapaikkaan pääsee, joku menee sinne — some tai ei. - Käsittele ryhmädynamiikka kovana taitona.
“Älä tee” ei riitä. Tarvitaan toiminta, kun kaverit painaa päälle. - Vaadi alustoilta läpinäkyvyyttä, älä mytologiaa.
Algoritmista puhuminen ilman dataa on usein vain moderni versio moraalipaniikista. - Media: lopettakaa syntipukkikauppa.
Tragedia ei ole tilaisuus todistaa valmiiksi päätettyä kertomusta.
📚 Lähteet
- Yle: Poliisin tiedot Teiskon radiomastotapauksesta ja TikTok-haasteesta (Yle.fi)
- The Guardian: Vanhempien kanne TikTokia vastaan “blackout challenge” -kuolemista (7.2.2025) (The Guardian)
- The Guardian: Aiempi uutisointi “blackout challenge” -kanteista (2022) (The Guardian)