Voi, tämä on noloa. Kuinka monta kertaa Ursula von der Leyen, Euroopan komission puheenjohtaja ja EU:n tosiasiallinen hallitsija, joka ei ole vaaleilla valittu, on saarnannut läpinäkyvyydestä aivan kuin hän olisi jonkin Brysselissä sijaitsevan rinnakkaisvatikaanilaitoksen ylipapitar? Ja nyt EU:n korkein oikeus on tuominnut hänet päätöksellään siitä, ettei hän toiminut omien sanojensa mukaan.
Vuonna 2023 pitämässään Euroopan unionin tilaa käsittelevässä puheessa von der Leyen näki paljon vaikutelmaa kansan valitsemana henkilönä. Hän julisti, että kaikki epäselvyydet oli paljastettava, jotta ”estetään autokratioiden Troijan hevosten hyökkäys demokratioihimme sisältäpäin”, kirjoittaa Rachel Marsden .
”Läpinäkyvyyden on oltava kaikkien komission jäsenten ja heidän kabinettiensa työn luonnetta”, hän sanoi vuonna 2019. ”Olen pyytänyt komission jäseniä … olemaan sitoutuneempia ja avoimempia”, hän julisti puheessaan Euroopan parlamentin jäsenille viime vuonna. Läpinäkyvyys ja vastuuvelvollisuus olivat myös merkittävässä roolissa hänen pyrkimyksessään tulla valituksi uudelleen EU:n hallitsevan eliitin toimesta viime vuonna.
Hyviä uutisia! Hän voi nyt vihdoin ryhtyä tähän jaloon tehtävään ja aloittaa matkansa vilkaisemalla vain peiliin. Koska Euroopan yhteisöjen tuomioistuin – elin, joka arvioi, ovatko EU:n toimielimet todella ylittäneet laittomuuden rajan eivätkä ainoastaan miehitä tavanomaista eliittimäistä idioottiuden aluettaan – on juuri päättänyt, että kuningatar Ursulan komissio ei voi yksinkertaisesti hylätä pinoa omia Covid-aikakauden tekstiviestejään sanoilla: “Hups! Ne ovat poissa. No, mitäpä sille voi?” Se oli itse asiassa komission vastaus New York Timesille, kun se pyysi saada tutustua näihin viesteihin.
Ja miten Times edes tiesi näiden tekstiviestien olemassaolosta? Koska Ursula kirjaimellisesti kertoi heille niin , kun hän kerskui haastattelussa sillä, kuinka hän onnistui saamaan niin monta rokotetta, koska hän on niin hyvä ystävä Pfizerin toimitusjohtajan Albert Bourlan kanssa. Kaikki tämä oli hänen huhtikuussa 2021 julkaistua Covid-ponnistelujaan käsittelevää artikkelia varten: ”Kuinka Eurooppa solmi Pfizerin rokotesopimuksen tekstiviesteillä ja puheluilla.”
Artikkelissa oli samanlaisia hohdokkaita valokuvia, jotka toivat mieleen vanhoja hyviä aikoja, jolloin Ursula oli puolustusministeri entisen liittokansleri Angela Merkelin alaisuudessa vuosina 2013–2019 ja kuvasi sotilasvarusteita. Samalla hän väitti sotkeneensa budjettia kyseenalaisilla puolustussopimuksilla, jopa silloin, kun Bundeswehrin piti käyttää luutia kivääreinä Naton harjoituksessa, kuten Atlantic Council raportoi vuonna 2015 .
”Kuukauden ajan rouva von der Leyen oli vaihtanut tekstiviestejä ja puheluita Pfizerin toimitusjohtajan Bourlan kanssa… Pfizer voisi toimittaa EU:hun lisää annoksia – paljon enemmän”, NYT:n artikkelissa sanottiin ja viitattiin ”henkilökohtaiseen diplomatiaan” , jolla ”oli suuri merkitys sopimuksessa” 1,8 miljardista Pfizerin Covid-rokoteannoksesta.
Times kuuli näistä tekstiviesteistä ja ajatteli: ”No, hienoa. Katsotaanpa!”
Yhtäkkiä kuningatar Ursulasta tuli paljon vähemmän puhelias. Niinpä Times vei asian EU:n korkeimpaan oikeuteen saadakseen todisteet julkisiksi. Ja nyt tämä oikeus on oikeudellisesti sanottuna todennut, että Ursula ei voi yksinkertaisesti sivuuttaa Timesia – ja laajemmin myös yleisöä – antamatta todellista syytä. Tekstiviestien puuttumiselle täytyy olla “uskottava selitys”. Lisäksi oikeus toteaa, että ”komissio ei ole uskottavasti selittänyt”, miksi se piti näitä viestejä niin merkityksettöminä, että ne voitaisiin tuhota ikään kuin ne olisivat euroviisutekstiviestejä eivätkä julkisia asiakirjoja, jotka on säilytettävä määritelmän mukaan.
Näistä pienistä keskusteluista syntyi 71 miljardin euron arvosta Covid-rokotussopimuksia lääkejättiläisten Pfizerin ja AstraZenecan kanssa – tarkalleen ottaen yksitoista, yhteensä 4,6 miljardia annosta, jotka maksettiin suoraan EU:n veronmaksajien taskuista tulleilla rahoilla. Riittää kymmeneen annokseen jokaiselle EU-kansalaiselle.
Kävi ilmi, että tällä epämääräisellä toiminnalla oli seurauksia, jotka olisi voitu välttää, jos protokollan mukaisesti asiaan olisi osallistunut monipuolinen joukko ihmisiä eikä vain Ursula. Ei kai tällä kaikella ole ollut kalliita seurauksia. Suuri osa EU:sta, mukaan lukien Saksa, Puola, Bulgaria, Unkari, Liettua, Viro, Slovakia ja Tšekki, on ilmaissut huolensa maksamistaan yliannoksista ja kehottaa Brysseliä tarkistamaan sopimusehtoja suurten lääkeyhtiöiden kanssa. Pelkästään Saksan sanotaan heittäneen pois 200 miljoonaa. Siitä on kuitenkin vaikea neuvotella, kun kukaan ei edes tiedä ehtoja, kuten Euroopan toiseksi korkein tuomioistuin totesi viime vuonna. ”Komissio ei ole antanut yleisölle riittävää pääsyä COVID-19-rokotteiden ostosopimuksiin… Komissio ei ole osoittanut, että laajempi pääsy näihin lausekkeisiin tosiasiallisesti vahingoittaisi kyseisten yritysten kaupallisia etuja”, se totesi .
Näiden sopimusten yksityiskohdat – miten ne syntyivät, mitä ne sisältävät ja miten niistä voi irtautua, jos kansalaiset kohteliaasti kieltäytyvät käyttämästä kymmenen laukauksen korttiaan täysimääräisesti – ovat edelleen mysteeri.
Vuonna 2024 Bryssel enemmän tai vähemmän kohautti olkapäitään ja antoi ymmärtää, että se voi olla vain niin läpinäkyvä kuin tuomioistuimet sen pakottavat olemaan. Niin, mitä sille voi tehdä? ”Yleisesti ottaen komissio myöntää yleisölle mahdollisimman laajan pääsyn asiakirjoihin avoimuuden ja läpinäkyvyyden periaatteiden mukaisesti”, EU sanoi ja korosti, että alemman oikeusasteen päätös ”vahvisti, että komissiolla oli oikeus myöntää vain osittainen pääsy asiakirjoihin”.
Hyviä uutisia, ihmiset! Oma korkein oikeutenne juuri päätti, että voitte nyt olla paljon läpinäkyvämpiä! Joten eläkää se kunnialla. Ole se muutos maailmassa, joksi sanot haluavasi tulla. Mikään ei voi pysäyttää sinua nyt. Jos läpinäkyvyys olisi rokote, tämä tuomioistuin antoi Ursulalle juuri tehosterokotuksen. Katsotaan, tarttuuko se. En pidätä hengitystäni.