EU kutsuu DSA-lakia “sisällöstä riippumattomaksi” – tekijät, diplomaattit ja tutkijat näkevät keskitetyn sensuurikoneiston

Euroopan komission tuore itsearvio Digital Services Act -säädöksestä (DSA) on saanut sekä eurooppalaiset että yhdysvaltalaiset asiantuntijat varpailleen. Siinä missä komissio vakuuttaa lain olevan “content agnostic” – siis neutraali sisällön suhteen – yhä useampi näkee lain käytännön vaikutukset täysin päinvastaisina: EU rakentaa askel askeleelta keskitettyä järjestelmää, jossa verkon puhetta säädellään poliittisen tulkinnan perusteella.

Komission narratiivi: “Neutraali laki, joka ei säätele puhetta”

Uudessa arviointiraportissa komissio toistaa vanhan mantransa: DSA ei puutu sisältöön, vaan prosesseihin. Sen väitetään olevan täysin perusoikeuskirjan mukainen, ja tavoitteena on vain läpinäkyvyys ja vastuullisuus.

Todellisuudessa raportti jättää tyystin käsittelemättä keskeisen huolen:

DSA kannustaa alustoja poistamaan laillistakin sisältöä massoittain, koska virheetön totteleminen on halvempaa kuin riskata jopa 6 %:n liikevaihtosakkoja.

Kun tällaiset sakot lasketaan globaaleista tuloista, isojen alustojen insentiivit ovat selvät. Parempi poistaa liikaa kuin liian vähän. Tämä johtaa varovaisuus­vaikutukseen, jossa poliittisesti, uskonnollisesti tai kulttuurisesti arkaluontoisia näkemyksiä kohdellaan riskisisältönä.

Komission raportti ei anna yhtäkään uutta oikeudellista analyysia DSA:n sananvapaus­yhteensopivuudesta. Sen sijaan se esittää “tehostettua viranomaisyhteistyötä” ja vihjaa EU-tason ”one stop shop” -mallista, jossa sisällönsääntely keskitetään entistä tiukemmin Brysseliin.

Kriitikoille tämä kuulostaa lähinnä yhdeltä askeleelta kohti eurooppalaista puheviranomaisuutta.

Yhdysvallat: “EU yrittää vaikuttaa amerikkalaiseen puheeseen”

DSA:n kansainväliset vaikutukset ovat nyt avoin diplomaattinen kiista.

Yhdysvaltain viranomaiset – sekä republikaanit että demokraatit – ovat toistuvasti varoittaneet, että DSA:n epämääräiset “haitallisen” tai “laittoman” sisällön kategoriat voivat johtaa täysin laillisen poliittisen tai uskonnollisen puheen tukahduttamiseen.

USA:n EU-suurlähettiläs Andrew Puzder sanoi suoraan:

“Yksikään Yhdysvaltain presidentti – puolueesta riippumatta – ei hyväksy tilannetta, jossa ulkomainen hallinto rajoittaa amerikkalaisten kansalaisten perustuslaillista sananvapautta.”

Myös ulkoministeri Marco Rubio on käskenyt USA:n diplomaatteja haastamaan DSA:n eurooppalaisissa pääkaupungeissa. Tämä ei ole enää tekninen sääntelykysymys, vaan geopoliittinen yhteenotto siitä, kuka hallitsee globaalin informaatiovirran standardeja.

Teknojätit ja tutkijat: “EU vie sisältöstandardinsa koko maailmaan”

X (entinen Twitter), Google ja muut alustajätit ovat varoittaneet, että DSA on kehystetty “turvallisuutena”, mutta se toimii käytännössä mallina, joka voisi viedä eurooppalaistyylisen sisältökontrollin globaaliksi normiksi.

Viime kuussa 113 journalistia, tutkijaa ja juristia – mukana entinen Yahoo Europen varapresidentti ja entinen Yhdysvaltain senaattori – allekirjoitti avoimen kirjeen, jossa vaaditaan:

• läpinäkyvyyttä siitä, ketkä vaikuttivat lain sisältöön
• selvennystä siihen, miten “järjestelmälliset riskit” todella määritellään
• arviointia siitä, luoko DSA eurooppalaisen sensuuri-infrastruktuurin

Kirjeen keskeinen väite on kiistaton:
DSA luo pan-eurooppalaisen valvontakehyksen, jonka rajat ovat löysät ja jonka poliittiset tulkinnat vaihtelevat hallituskausittain.

DSA:n “neutraalius” romahtaa käytännössä

Komissio puolustautuu toteamalla, että se “ei säätele yksittäistä sisältöä”.

Mutta lain toiminta ei olekaan kiinni siitä, mitä laissa lukee, vaan siitä, miten alustat käyttäytyvät, kun sakot ja poliittiset riskiarviot painavat vaakakupissa:

• “Järjestelmällinen riski” voi tarkoittaa väärää poliittista mielipidettä.
• “Haitallinen” voi tarkoittaa kiistanalaista uskonnollista näkemystä.
• “Vaikutusvaara vaaleihin” voi tarkoittaa hallinnon kritiikkiä.

Koska alustat eivät voi vaarantaa miljardiluokan sakkoja, ne oppivat hyvin nopeasti, mikä sisältö kannattaa poistaa – ja mikä kannattaa estää jo ennen kuin käyttäjä ehtii julkaista sen.

Tästä syntyy varovaisuusvaikutuksen ja esikäteiskontrollin liitto, joka muistuttaa enemmän valtion tukemaa sisällönvalvontaa kuin neutraalia prosessilainsäädäntöä.

Todellinen ongelma: jatkuva valvontasuhde EU:n ja alustojen välillä

DSA:n puolustajat kuvaavat säädöstä “läpinäkyvyys- ja menettelykehyksenä”.
Mutta käytännössä laki luo:

• jatkuvan velvoitesuhteen EU-viranomaisten ja alustojen välille
• pakotetun compliance-kulttuurin, jossa viranomainen edustaa “turvallisuuden” määrittelijää
• portinvartijan, joka voi määrittää poliittisia tulkintoja “riskiksi”

Kun tämä normalisoituu, yksikään alusta ei enää toimi ensisijaisesti käyttäjiensä edun tai sananvapauden logiikalla. Ensisijainen asiakas on silloin EU:n sääntelyviranomainen.

Johtopäätös: Eurooppalainen puheenhallinta on jo rakenteessa

DSA:ta ei ole markkinoitu sensuurilakina, mutta sen rakenne tekee siitä sellaisen:

• Sakot → varovaisuuspoistot
• Poliitikkojen tulkinnat → alustojen linjaukset
• “One stop shop” → keskitetty kontrolli
• Compliance-suhde → hiljainen ohjausmekanismi

Kaiken tämän jälkeen komission väite “content agnostic” -neutraaliudesta on lähinnä iskulause, joka peittää alleen todellisen kehityskulun:

EU rakentaa järjestelmää, jossa sananvapaus ei ole järjestelmän oletusarvo, vaan säädelty poikkeus.

📊 Mitä luvut oikeasti tarkoittavat?

• 6 % globaaleista tuloista
  • Suurille alustoille tämä voi olla miljardeja euroja.
  • Käytännössä tämä ohjaa alustoja poistamaan kaiken riskialttiin sisällön – myös täysin laillisen.
• 113 allekirjoittajaa avoimessa kirjeessä
  • Mukana kansainvälisiä journalisteja, tutkijoita, juristeja ja entisiä tech-johtajia.
  • Harvinaisen laaja koalitio kritisoimaan EU-lainsäädäntöä avoimesti.
• Useita Yhdysvaltain virallisia huomautuksia
  • Kun USA alkaa käsitellä eurooppalaista sääntelyä ulkopoliittisena uhkana, kyse ei ole enää teknologiasta vaan periaatteesta:
    “Kuka hallitsee globaalin puheen rajat?”

📚 Lähteet

(Klikattavat linkit tulisi lisätä käyttäjän omiin pohjiin, koska artikkeli ei itse sisältänyt URL-osoitteita. Tässä lähteiden nimet in-line, kuten pyydetty.)

• DSA – Euroopan komission arviointiraportti
• US Ambassador to the EU Andrew Puzder – virallinen lausunto
• Secretary of State Marco Rubion diplomatiohjeistus
• X, Google – julkiset lausunnot DSA:n vaikutuksista
• 113 allekirjoittajan avoin kirje Euroopan komissiolle
• Free expression -järjestöjen analyysit DSA:n riskiluokista