Hallituksen tukema digitaalinen identiteetti on maailmanlaajuinen pyrkimys.
Kanada ei ole yksin.
Tämä muutos tapahtuu samaan aikaan, kun hallitukset eri puolilla maailmaa ohjaavat kansalaisia kohti keskitettyä tunnistamista:
– Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Keir Starmer on elvyttänyt suunnitelmat digitaalisen henkilökortin käyttöönotosta.
– Australian digitaalista henkilöllisyyttä koskeva lakiesitys vuodelle 2024 edistää valtakunnallisen henkilöllisyysjärjestelmän käyttöönottoa.
– EU:n digitaalisen identiteettilompakon tavoitteena on yhdistää identiteetit yli rajojen.
Jokainen aloite on muotoiltu nykyaikaistamiseksi.
Molemmat laajentavat hallituksen pääsyä henkilötietoihin.
Ja jokainen noudattaa pelottavan samanlaista kaavaa: ensin mukavuus, sitten valvonta.
Selvästi näkyvä merkittävä muutos
Se, tuleeko Kanadan ehdotuksesta kansallisen digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusta, riippuu siitä, miten pitkälle hallitus vie tietojen jakamisen ja integroinnin.
Toistaiseksi muutokset on piilotettu talousarvioon, mutta suunta on selvä.
Käynnissä on hidas, tasainen muutos, joka määrittää uudelleen sen, miten kanadalaiset ovat vuorovaikutuksessa hallituksensa kanssa, miten heidän henkilöllisyytensä todennetaan ja miten hallitus valvoo pääsyä jokapäiväisiin palveluihin.
Ja kun digitaalinen tunnistusjärjestelmä on rakennettu, historia osoittaa, että se harvoin pysähtyy pelkkään ”käytännöllisyyteen”.symbolinen kuva orwellilaisesta dystopiasta, jonka taustalla on Kanadan lippu.
Kanadan liittovaltion hallitus etenee hiljaa kansallisen digitaalisen tunnistusjärjestelmän toteuttamisessa ja vie suunnitelman vuoden 2025 talousarvion takaosaan, jossa kukaan ei huomaa sitä.
Tämän laajan asiakirjan sivulla 490 liberaalihallitus ehdottaa ”työ- ja sosiaalipalveluministeriön lainsäädäntövallan nykyaikaistamista tietojen jakamisen ja digitaalisten palvelujen tukemiseksi”.
Suorasukainen kielenkäyttö peittää kuitenkin alleen merkittävän muutoksen kohti keskitettyä digitaalista tunnistamista.
Suunnitelma alkaa näennäisesti rajallisella pilottihankkeella: digitaaliset henkilökortit työttömyysvakuutusta ja vanhuuseläke-etuuksia hakeville henkilöille.
Talousarviosta käy kuitenkin selvästi ilmi, että perimmäisenä tavoitteena on täysin integroitu henkilöllisyysjärjestelmä, jossa useat etuusohjelmat kootaan yhteen hallituksen hallinnoimaan profiiliin.
”Tämä nykyaikaistaminen hyödyttäisi kaikkia kanadalaisia”, talousarviossa todetaan.
Lisäksi siinä luvataan ”tehokkaita ja helppokäyttöisiä julkisia palveluja” ja väitetään autettavan ”vanhuksia, uusia asukkaita, vammaisia ja maaseudun asukkaita”.
Kriitikot viittaavat kuitenkin tähän malliin ja varoittavat, että hallitukset esittävät digitaalisen henkilöllisyystodistuksen aina ”mukavuutena”, mutta kun infrastruktuuri on rakennettu, se laajenee yleiseksi valvonta- ja hallintovälineeksi.
Hidas siirtyminen kohti yhtenäistä, keskitettyä todentamista
Liittovaltion hallitus on aiemmin ehdottanut digitaalisia tunnistusjärjestelmiä, mutta perääntynyt, kun kansalaiset vastustivat niitä yksityisyyden suojaa koskevien pelkojen vuoksi.
Tällä kertaa laukaisu on hiljaisempi. Kapeampi.
Sen tarkoituksena on pikemminkin ”etuuksien jakamisen nykyaikaistaminen” kuin kansallisen henkilöllisyystodistusjärjestelmän luominen.
Kulissien takana arkkitehtuuri on kuitenkin jo muotoutumassa.
Vuonna 2024 Kanadan työ- ja sosiaalipalveluministeriö palkkasi yksityisiä konsultteja tutkimaan hajanaisten etuusjärjestelmien yhdistämistä.
Heidän johtopäätöksensä oli määrätä integraatio yhden digitaalisen identiteetin avulla, joka toimisi pääavaimena useisiin ohjelmiin, poistaisi paperityöt ja keskittäisi henkilötiedot yhteen paikkaan.
Ministeriön mukaan tavoitteena on ”yhdennetympien ja tehokkaampien palveluiden tarjoaminen koko valtionhallinnossa”.
Käytännössä tämä tarkoittaa suurimman yksittäisen arkiston luomista kansalaisten arkaluonteisimmista tiedoista.
Suuret tietosuojariskit, minimaalinen avoimuus
Digitaaliset identiteettijärjestelmät kokoavat yhteen kaikki pankkitiedot, biometriset tiedot, terveystiedot ja julkishallinnon tiedot yhdeksi kohteeksi.
Yksi tietomurto paljastaa kaiken, ja keskitetyt portinvartijat valvovat kaikkea.
Kanadan oma tietosuojavaltuutettu varoitti vuonna 2024, että yleinen luottamus tietosuojaan on romahtamassa, ja totesi, että luottamus on ”rajallista” ja että instituutiot ovat syvästi huolissaan siitä, miten ne käsittelevät henkilötietoja.
Raportissa korostettiin myös ”valtion tukemien” tietomurtojen lisääntymistä, mikä on selkeä muistutus siitä, että ulkomaiset toimijat ja jopa hallitukset itse pitävät digitaalista identiteettiä kultakaivoksena.
Hallitus kuitenkin korostaa, että osallistuminen on edelleen vapaaehtoista ja että perinteiset palvelut, olivatpa ne sitten henkilökohtaisia, postitse tai puhelimitse, jatkuvat entiseen tapaan.
Historia on kuitenkin osoittanut, että analogisten vaihtoehtojen katoamisen myötä ”vapaaehtoisista” digitaalisista järjestelmistä tulee lopulta mahdottomia kieltäytyä.
Jopa talousarviossa tunnustetaan merkittävät esteet: ”vanhempien digitaalisen lukutaidon puutteet”, ”yhteysongelmat” ja ”kielimuurit” uusille tulokkaille.
Nämä varoitukset eivät kuitenkaan ole hidastaneet käyttöönottoa.