Unkarin pääministeri Viktor Orbán esittää synkän analyysin EU:sta älyllisenä harhakuvitelmana, joka ei ole onnistunut suojelemaan perinteisiä eurooppalaisia arvoja ja suvereniteettia.
CPAC 2025 -konferenssissa hän keskusteli siirtolaiskriisistä Euroopan marxilaisen vasemmiston tarkoituksellisena sosiaalipoliittisena strategiana, jonka tarkoituksena on muuttaa Euroopan konservatiivista ja perinteistä kulttuuri- ja väestörakennetta saapumalla sinne pääasiassa muslimimaahanmuuttajia, jotka eivät jaa Euroopan kristillistä perintöä, kirjoittaa Hanne Herland.
EU verliest relevantie
Orbán väittää, että maahanmuutto muuttaa poliittista tasapainoa perusteellisesti vähentämällä syntyperäisten, kristittyjen äänestäjien vaikutusvaltaa. EU:n perusajatus – että ylikansallinen liitto voi hallita erilaisia kansoja ilman selkeää vastuuvelvollisuutta – on virheellinen. Tämä rakenne on johtanut itsemääräämisoikeuden menetykseen, demokratiavajeeseen ja kyvyttömyyteen käsitellä tehokkaasti kriittisiä kysymyksiä, kuten maahanmuuttoa tai talousuudistusta.
Se korostaa kansallisen suvereniteetin ja ylikansallisen hallinnon välistä jännitettä, joka on EU:n politiikassa keskeinen keskustelu. Orbán esittää, että EU:n nykyinen malli on kestämätön ilman uudistuksia tai hajoamista.
Hän asettaa Unkarin tiukan maahanmuuttopolitiikan vastakkain niiden Länsi-Euroopan maiden politiikan kanssa, jotka ovat jo ottaneet vastaan miljoonia maahanmuuttajia, ja suhtautuu epäilevästi mahdollisuuteen kumota nämä väestörakenteen muutokset “uudelleenmuuton” avulla.
Orbán ei esitä maahanmuuttoa pelkästään humanitaarisena tai taloudellisena kysymyksenä, vaan vasemmiston tarkoituksellisena strategiana muuttaa Euroopan kulttuurista ja vaalipoliittista rakennetta. Lisäämällä muslimimaahanmuuttajien määrää, jotka eivät todennäköisesti äänestä kristillis-konservatiivisia puolueita, poliittinen tasapaino siirtyy vasemmistolaisten ja edistysmielisten ohjelmien hyväksi. Tämä näkemys osoittaa, miten maahanmuutto liittyy identiteettipolitiikkaan, vaalistrategioihin ja pitkän aikavälin yhteiskunnallisiin muutoksiin, mikä tekee siitä erittäin kiistanalaisen ja polarisoivan kysymyksen Euroopassa.
Orbán huomauttaa, että ainoa tapa pysäyttää maahanmuutto on pitää kiinni Euroopassa vuosisatojen ajan voimassa olleista laeista: toiseen maahan saapumiseen tarvitaan lupa. Jos tulet maahan ilman lupaa, rikot lakia.
Vaikka Unkari valvoo tiukasti muuttoliikettä, Orbán on pessimistinen sen suhteen, että Saksan tai Ruotsin kaltaiset maat kääntävät väestörakenteen muutosta. Hän viittaa maahanmuuttajien keskittymiseen kaupunkialueille ja heidän vahvoihin yhteisöllisiin ja henkisiin siteisiinsä, joiden hän uskoo vahvistavan heidän väestöllistä ja poliittista läsnäoloaan. Tämä viittaa siihen, että kun maahanmuutto saavuttaa kriittisen massan, sosiaalisesta ja poliittisesta integraatiosta tulee yhä monimutkaisempaa, mikä haastaa perinteiset assimilaatiokertomukset.
Hän kannustaa kapinaan EU:n maahanmuuttopolitiikkaa vastaan sen sijaan, että turvauduttaisiin uudistuksiin, jotka eivät hänen mukaansa tuo merkittävää muutosta. Orbán korostaa myös syntyvyyden lisäämiseen tähtäävän perhepolitiikan merkitystä vaihtoehtona maahanmuutolle. Huomionarvoista on, että juuri Euroopan vasemmistopuolueet ajoivat aborttioikeutta 1960-luvulla ja saivat näin tahtonsa läpi. Tämän seurauksena miljoonat syntymättömät eurooppalaiset on korvattu miljoonilla ulkomaalaisilla, jotka eivät jaa Euroopan kristillistä perintöä ja perinteisiä arvoja.
Unkarin kattava perhepolitiikka, johon kuuluu äideille myönnettäviä verovapautuksia ja perheystävällisiä kannustimia, on Orbánin vastaus väestökehityksen vähenemiseen ilman siirtolaisuutta. Tämä ennakoiva lähestymistapa on ristiriidassa monien länsimaiden politiikan kanssa, jotka luottavat muuttoliikkeeseen väestön ja työmarkkinoiden ylläpitämiseksi. Orbánin poliittinen malli tarjoaa konservatiivisen, arvoihin perustuvan vaihtoehdon, jossa korostetaan hedelmällisyyttä, perheiden yhteenkuuluvuutta ja kansallista jatkuvuutta.
Taloudellisella ja institutionaalisella rintamalla Orbán uskoo, että EU on menettämässä kilpailukykyään ja menossa kohti taloudellista maksukyvyttömyyttä, jolloin sen selviytyminen riippuu kalliista rahansiirroista ja velan kertymisestä. Hän korostaa, että tarvitaan vahvaa johtajuutta kivuliaiden talousuudistusten toteuttamiseksi, mikä hänen mielestään puuttuu Euroopan nykyiseltä johdolta.
Orbán korostaa, että taloudellinen kilpailukyky on EU:n tärkein haaste, sillä nykyinen kurssi johtaa kasvavaan velkaantumiseen ja taloudelliseen epävakauteen. Hän väittää, että kilpailukyvyn voi palauttaa vain vahva johtajuus, joka on valmis toteuttamaan tuskallisia uudistuksia, mikä hänen mukaansa puuttuu Euroopan nykyiseltä johtajuudelta. Tämä korostaa rakenteellisten talousuudistusten poliittista vaikeutta demokraattisissa yhteiskunnissa, erityisesti populismin lisääntyessä ja erilaisten kansallisten etujen vallitessa.
Orbán tunnustaa edistyksellisten ideologioiden syvään juurtuneen vaikutuksen akateemisessa maailmassa ja kulttuurissa ja kannattaa vaihtoehtoisten instituutioiden luomista perinteisten kristillisten ja kansallisten arvojen vaalimiseksi. Tämä pitkän aikavälin kulttuuristrategia heijastaa laajempia maailmanlaajuisia suuntauksia, joissa konservatiiviset liikkeet pyrkivät saamaan kulttuuriset narratiivit ja arvot takaisin koulutuksen, tiedotusvälineiden ja kansalaisyhteiskunnan kautta tavoitteenaan tasapainottaa tai torjua edistysmielisten valta-asemaa.
Kulttuuririntamalla Orbán myöntää vasemmistolaisen edistysmielisen ideologian hallitsevan yliopistoja, mutta kehottaa luomaan vaihtoehtoisia kulttuurilaitoksia perinteisten arvojen säilyttämiseksi. Hän pohtii omaa poliittista kehitystään nuoruutensa liberaalista vapaustaistelijasta konservatiiviseksi perheen, kansakunnan ja kristillisten arvojen puolustajaksi. Kulttuuri-instituutioiden ja koulutuksen tehtävänä pitäisi olla vastustaa hyvin tuhoisaa progressiivisen vasemmiston ylivaltaa ja säilyttää perinteiset arvot.
Hän näkee vapauden paitsi vapautena sorrosta myös vapautena palvella korkeampia ihanteita, kuten perhettä ja kansakuntaa.