1. Tausta: mitä “chatkontrolli” oikeasti tarkoittaa?
Lähtökohta on komission vuoden 2022 asetusehdotus COM(2022) 209, joka loisi kokonaan uuden CSAM-regulaation:
- palveluntarjoajille velvollisuuksia havaita, raportoida ja poistaa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa sisältävä materiaali (CSAM) sekä groomaus,
- ja uuden EU-tason viraston, EU Centre on Child Sexual Abuse, joka ylläpitäisi indikaattoritietokantaa ja vastaanottaisi ilmoituksia. (EUR-Lex)
Tämä malli on alusta asti kohdannut massiivisen vastareaktion, koska se rikkoo perusperiaatetta: yksityisviestintää suojataan demokraattisissa järjestelmissä lähtökohtaisesti valvonnalta, eikä sitä skannata varmuuden vuoksi kaikilta “siltä varalta, että”.
Marraskuussa 2025 jäsenmaat pääsivät neuvostossa kantaan, joka: (Euroopan Unioni)
- velvoittaa palvelut arvioimaan riskit ja toteuttamaan “lieventäviä toimenpiteitä” (risk assessment + mitigation),
- perustaa EU-tason CSAM-keskuksen,
- ja tekee pysyväksi nykyisen väliaikaisen poikkeuksen, joka sallii viestintäpalveluiden vapaaehtoisen skannauksen CSAM:n varalta (poikkeus, joka muuten päättyisi 3.4.2026).
Paketti ei siis tässä neuvostoversiossa sisällä yleistä, kaikille pakollista client-side-skannausta – mutta se sementoi vapaaehtoisen skannauksen ja rakentaa ympärille kovan viranomais- ja tietokantainfrastruktuurin. (Euroopan Unioni)
2. Mitä analysoitu teksti väittää?
Ytimekkäästi tiivistettynä:
- “Massavalvonta 450 miljoonalle kansalaiselle alkaa, toistaiseksi ‘vapaaehtoisesti’.”
- Lasten suojelu on vain tekosyy, todellinen tavoite on poliittisen toisinajattelun metsästys (ilmasto, migraatio, sota).
- Perusoikeus viestinnän luottamuksellisuuteen murretaan tavalla, joka rinnastuu sotacensuuriin, natseihin ja Stasiin.
- Asetuksen piiristä rajataan ulos “authorities” – eli vallanpitäjät voivat kommunikoida ilman valvontaa, kansa ei.
- Chatkontrolli + digieuron maksuseuranta = täydellinen digitaalinen diktatuuri, joka mahdollistaa myös sotavalmistelun salassa.
Katsotaan väitteet yksi kerrallaan.
3. Väite: “Massavalvonta kaikille” – kuinka lähellä totuutta?
Fakta:
- Neuvoston kanta ei sisällä yleistä velvoitetta skannata kaikkia yksityisviestejä; se tekee pysyväksi poikkeuksen, joka mahdollistaa vapaaehtoisen skannauksen ja rakentaa ympärille virastot & indikaattorit. (Euroopan Unioni)
- Digioikeusjärjestöt ja tutkijat ovat toistuvasti kuvanneet alkuperäistä komission mallia massavalvonnaksi, koska se johtaa viattomien ihmisten viestien läpivalaisuun epäluotettavilla tekoälyfilttereillä. (European Digital Rights (EDRi))
Mitä tästä seuraa?
- Teksti liioittelee, kun se väittää, että massavalvonta “on jo alkanut” – lopullinen asetus on vasta trilogineuvotteluissa (neuvosto, parlamentti, komissio). (Euroopan Unioni)
- Samalla huoli ei ole tyhjästä: jos suurimmat viestintä- ja sosiaalisen median palvelut päättävät “vapaaehtoisesti” skannata sisältöä – ja ympärillä on uusi EU-virasto, indikaattoritietokannat ja viranomaisten vahva odotus yhteistyöstä – käytännön lopputulos voi hyvin muistuttaa de facto -pakkoa. Tästä varoittavat esim. EDRi, AEGEE ja akateemiset analyysit. (European Digital Rights (EDRi))
Eli: juridisesti teksti menee överiksi, poliittisen dynamiikan suhteen pelko ei ole tuulesta temmattu.
4. Historian vertaukset: natsit, Stasi ja “täydellinen diktatuuri”
Analysoitu teksti rinnastaa EU:n hankkeen:
- Ensimmäisen maailmansodan sotacensuuriin,
- natsien ja Austrofasistisen Ständestaatin valvontaan,
- DDR:n Stasin kirjeiden avaamiseen.
Faktapohja:
- Viestinnän luottamuksellisuus on EU-perusoikeuskirjan ja EIS:n suojelussa keskeinen oikeus.
- EU-tuomioistuin on toistuvasti kaatanut yleisen ja erotuksetta toteutetun viestintä- tai paikkatietojen säilyttämisen juuri massavalvonnan takia. Tämä linja on vahva taustatekijä myös chatkontrollikeskustelussa. (European Digital Rights (EDRi))
Arvio:
- On perusteltua sanoa, että yleinen, kaikenkattava viestien skannaus olisi periaatetasolla lähempänä autoritaarista kuin demokraattista mallia.
- Sen sijaan suora rinnastus natsihallintoon tai Stasiin on retorista hyperbolaa – se ei perustu nykyiseen oikeustilaan (ei ole salaisia poliittisia poliiseja avaamassa postia miljoonittain), vaan pelkoon siitä, mihin järjestelmä voi kehittyä, jos rajat venyvät.
Teksti siis sekoittaa kaksi tasoa:
- Todellinen oikeudellinen riski: yksityisviestinnän periaatteen rapauttaminen.
- Retorinen efekti: lyödään pöytään natsikortti ja KGB, jotta lukija ei varmasti jää kylmäksi.
5. “Authorities” ulkona – onko eliitillä oma turvakanava?
Tässä kohdassa teksti osuu yllättävän tärkeään yksityiskohtaan.
Aiemmissa luonnoksissa on ollut kohta, jonka mukaan asetus ei koske henkilökohtaista viestintää, joka ei ole yleisön saatavilla, vaan rajoittuu tietyn yrityksen, organisaation, elimen tai viranomaisen piirissä käytettäviin palveluihin. (netzpolitik.org)
Käytännössä tämä tarkoittaa:
- sisäiset viranomaisten ja suuryritysten viestintäjärjestelmät voidaan rajata lain ulkopuolelle,
- kun taas tavallisen kansan perus-WhatsApp, Signal ja sähköposti ovat juuri niitä palveluja, joita skannauksen mahdollistava poikkeus koskee. (netzpolitik.org)
Tässä tekstin kritiikki ei ole tuulesta temmattu:
- Rakenne luo ilmeisen epäsymmetrian – valtaa pitävät voivat nojata suojattuihin kanaviin, kun taas tavallisten käyttäjien arkipäiväinen viestintä altistuu skannaukselle.
- Samalla on hyvä huomata, että paljon poliittista viestintää käydään edelleen julkisilla kanavilla (sähköposti, tekstiviestit, WhatsApp), joita poikkeus kyllä kattaa. On siis liioittelua väittää, että vallanpitäjien kaikki keskustelut olisivat automaattisesti “turvassa” asetuksen ulkopuolella.
Silti: rakenne synnyttää perustellun vaikutelman “yhdet säännöt alamaisille, toiset herrasväelle”.
6. Digieuro + chatkontrolli = “täydellinen digitaalinen diktatuuri”?
Teksti väittää, että kun chatkontrolli yhdistetään digieuron maksuseurantaan, tuloksena on KGB:n tasoinen unelma-järjestelmä: viestejä ja rahankäyttöä voidaan valvoa yhtä aikaa.
Fakta digieurosta nyt:
- Digieuro on erillinen, keskuspankin vetämä hanke, joka on juuri siirtynyt “valmisteluvaiheesta” tekniseen toteutusvaiheeseen. Päätös todellisesta liikkeeseenlaskusta tehdään vasta, jos EU-lainsäädäntö hyväksytään, arviolta 2026–2029 aikajänteellä. (European Central Bank)
- ECB markkinoi digieuroa nimenomaan “privacy by design” -periaatteella: offline-suorituksissa luvataan käteisen kaltaista tai lähes käteisen tasoista yksityisyyttä, ja sääntelyyn luvataan kirjata vahvat tietosuojarajat. (European Central Bank)
Mitä tästä voi päätellä?
- On totta, että teknisesti järjestelmä, jossa:
- viestintäpalvelut skannaavat sisältöä ja
- maksujärjestelmä digitalisoidaan keskuspankin ohjaamaan kirjanpitoon,
luo mahdollisuuden ennennäkemättömään valvontaan, jos poliittinen tahto joskus kääntyy siihen suuntaan.
- Mutta nykyinen digieuro-suunnitelma ei juridisesti liity CSAM-asetukseen, eikä siitä ole tehty “kokonaisvalvonnan” suunnitelmaa – ainakaan virallisissa asiakirjoissa.
Tekstin johtopäätös “täydellisestä digitaalisesta diktatuurista” on siis poliittinen tulkinta ja worst-case skenaario, ei kuvaus nykyisestä säädöstekstistä.
7. Demokratia- ja perusoikeusongelma on silti todellinen
Vaikka analysoitu teksti ampuu paikoin tarkoituksella yli, sen ydinhuoli ei ole huuhaata:
- Yksityisviestinnän periaate murenee, jos viestit muuttuvat teknisesti aina “potentiaaliseksi todisteeksi”, jota algoritmit seulovat.
- “Vapaaehtoinen” valvonta EU-tason viraston, riskiluokitusten, sakkojen ja poliittisen paineen ympäröimänä voi johtaa käytännössä samaan lopputulokseen kuin velvoittava malli – vain ilman suoraa lainsäädäntövastuuta. (Euroopan Unioni)
- AI-skannaus tuottaa vääräpositiivisia, joiden kohteeksi osuu väistämättä myös täysin syyttömiä ihmisiä – tämä näkyy jo nykyisissä CSAM-suodattimissa. (European Digital Rights (EDRi))
On myös olennaista huomata, että sakko- ja riskipaine ohjaa suuria alustayrityksiä: ne tyypillisesti valitsevat juridisesti “turvallisimman” (eli viranomaisia miellyttävän) linjan, ei välttämättä perusoikeusmyönteisintä.
8. Johtopäätös: kuinka paljon tekstissä on totta?
Lyhyt tuomio #Analysis-mittarilla:
- Täysin perusteltu kritiikki:
- huoli yksityisviestinnän periaatteen murentamisesta,
- vapaaehtoisen skannauksen sementointi ja virasto-infrastruktuurin rakentaminen,
- rakenteellinen epäsymmetria, jossa suljetut “authority”-järjestelmät voivat jäädä lain ulkopuolelle,
- riski, että järjestelmä laajenee ajan myötä pois CSAM-konseptista kohti laajempaa “desinformaation” ja “vihapuheen” valvontaa.
- Osin faktaan perustuva, mutta voimakkaasti liioiteltu:
- väite, että massavalvonta on jo tosiasia: todellisuudessa olemme neuvoston mandaatissa ja trilogien alussa, ei valmiissa, yleisiä skannausvelvoitteita sisältävässä laissa,
- rinnastukset natseihin, Stasiin ja KGB: analogiat toimivat varoitusmetaforina, eivät kuvauksena nykytilasta.
- Puhdas politiikka & spekulaatio:
- väite, että chatkontrolli + digieuro on tietoisesti rakennettu “täydellinen digitaalinen diktatuuri” ja sotavalmistelun työkalu – tämä ei perustu suoraan lainsäädäntöteksteihin, vaan kirjoittajan omaan tulkinta- ja skenaariorakenteluun.
Yksi asia jää silti kirkkaaksi: kun valtiot ja EU-instituutiot ottavat käyttöön uusia valvontateknologioita, ne eivät yleensä luovu niistä vapaaehtoisesti. “Vapaaehtoisuus” on helposti vain välivaihe matkalla kohti käytännön normia. Tässä mielessä tekstin varoitus on syytä ottaa vakavasti – vaikka retoriikka olisi ylikierroksilla.
📚 Lähteet
- Council of the EU: Child sexual abuse: Council reaches position on law protecting children from online abuse, 26.11.2025. (Euroopan Unioni)
- Reuters: EU states back away from forcing Big Tech to detect and remove child pornography, 26.11.2025. (Reuters)
- EUR-Lex: Proposal for a Regulation laying down rules to prevent and combat child sexual abuse COM(2022) 209. (EUR-Lex)
- Max Planck Society: “More monitoring, but not more protection” – analysis of chat monitoring proposal, 26.11.2025. (mpg.de)
- EDRi: Chat Control – what is actually going on?, 24.9.2025. (European Digital Rights (EDRi))
- FightChatControl.eu: kampanjasivu ja kansalaisyhteiskunnan analyysiä CSAM-asetuksen riskeistä. (fightchatcontrol.eu)
- ECB: Digital euro and privacy sekä Making the digital euro truly private, 2024–2025. (European Central Bank)