Euroopan parlamentin (EP) erityisvaliokunta, joka käsittelee sensuurialoitetta, joka tunnetaan nimellä “Euroopan demokratiakilpi”, on julkaissut valmisteluasiakirjan “Euroopan demokratian ja arvojemme suojelemisesta”.
Aloitteen tekosyynä on Brysselin byrokratian väite, jonka mukaan blokki ja jäsenmaat ovat joutuneet “kasvavien” uhkien kohteeksi ulkomaisen tiedon manipuloinnin ja häirinnän, hybridihyökkäysten ja disinformaation muodossa – jotka ovat peräisin “kolmansien maiden toimijoilta”.
Lähtökohtana on, että EU:n omat, monet sananvapauden vastaiset säännökset ja politiikat, kuten digitaalisia palveluja koskeva laki (Digital Services Act, DSA), eivät ole todellinen uhka eurooppalaiselle demokratialle – puhumattakaan “meidän” arvoistamme – vaan ne pyritään ohjaamaan muualle.
Tämä poliittinen kyynisyys ja tekopyhyys on toistaiseksi sivuutettu – asiakirjassa annetaan poliittisia suosituksia siitä, miten suojakilpeä voitaisiin käyttää.
Yksi niistä on uuden, “riippumattoman” rakenteen perustaminen, joka käsittelisi kaikkea sitä, mitä EU katsoo ulkomaiseksi manipuloinniksi ja häirinnäksi (on olemassa lyhenne FIMI, mutta todellisuudessa on selvää, että “määritelmä” on hyvin laaja ja voisi kattaa laillisen ja laillisen sananvapauden).
Asiakirjassa puhutaan lisäksi siitä, että FIMI-toimia tukevat muutkin kuin tällä hetkellä häpeään joutuneet “faktantarkistajat”.
EU:n viimeisin veronmaksajien rahojen käyttö, nimittäin tämän aloitteen ja asiakirjojen sekä “suositusten” tuottaminen, tähtää siihen, että EFCSN (European Fact-Checking Standards Network) saa liiketoimintaa.
Kyseessä on Euroopan komission rahoittama maanosan “faktantarkastusorganisaatioiden” verkosto. Sattumoisin useat jäsenet kuuluvat Metan kolmannen osapuolen faktantarkistusohjelmaan Euroopassa.
Näihin kuuluvat Agence France-Presse (AFP) ja Full Fact.
Palatakseni asiaan, koko hanke vaikuttaa samankaltaiselta kuin “Venäläisiä, venäläisiä kaikkialla!”. Toy Story -meemi.
Kun Euroopan demokratiakilpeä käsittelevän erityisvaliokunnan esittelijä, ruotsalainen europarlamentaarikko Tomas Tobe yrittää vakuuttaa yleisönsä siitä, että “kilpi” on rahoituksen ja ylläpidon arvoinen, hän turvautuu “turvalliseen tilaan”, jossa perustetaan jälleen uusi virasto, jonka tehtävänä on kuulemma torjua venäläisiä “botteja ja disinformaatiota”.
Mitä tulee jokapäiväiseen politiikkaan, se on hienoa. Se osuu kaikkiin oikeisiin puheenaiheisiin, joita EU on joka tapauksessa kerännyt jo vuosia.
Mutta – kun “Shield” vetoaa takaisin DSA:han – sensuurilakiin – tulee hieman liikaa väittää, että juuri tuo sama laki on se, jonka eurooppalaisten pitäisi luottaa “jatkuvan ylläpitämisen” omaan, tässä vaiheessa yhä hatarammalta vaikuttavaan, “oikeuteensa sananvapauteen”.