Jännitteet siitä, miten ilmastonmuutoksesta keskustellaan ja kuka saa hallita tätä keskustelua, kärjistyvät Euroopassa.
Euroopan komissio puolusti tällä viikolla Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnassa kampanjaansa “ilmastodesinformaatiota” vastaan vastustaen voimakkaasti lainsäätäjiä, jotka pelkäävät sananvapauden heikkenemistä.
Samaan aikaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa työväenpuolueen lahjoittaja ja vihreän energian suurpäällikkö Dale Vince lisäsi öljyä tuleen vaatimalla julkisesti rikosoikeudellisia rangaistuksia ilmastoskeptikkoja vastaan.
Brysselissä pidetyn valiokunnan istunnon avajaisissa komission virkamies Emil Andersen yritti vetää rajan uskomusten ja todennettavissa olevien tosiasioiden välille: “Vapaan yhteiskunnan kansalaisina meillä kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiimme, mutta ei oikeutta omiin tosiasioihimme.” Tämä väite kohtasi nopeasti kiivasta vastustusta, ja useat parlamentin jäsenet varoittivat tieteelliseen auktoriteettiin verhoutuneesta valtion liiallisesta vallankäytöstä.
Saksan AfD:n Anja Arndt haastoi vallitsevan ilmastokonsensuksen ja syytti EU:ta disinformaatiopolitiikan aseistamisesta. “Rintamahyökkäys sananvapautta, tieteen vapautta ja totuutta vastaan”, hän julisti. Hänen kollegansa Marc Jongen varoitti, että jos Euroopan komissio ottaa itselleen oikeuden päättää, mikä on totuus, “olemme matkalla kohti totalitaarista järjestelmää”.
Nämä huolenaiheet olivat samankaltaisia Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Dale Vince, Ecotricityn perustaja ja merkittävä työväenpuolueen rahoittaja, totesi, että ilmastoskeptisyyttä ei pitäisi vain kumota vaan myös rangaista. Kirjoittaessaan X:ään hän sanoi: “Tekisin itse ilmaston kieltämisestä rikoksen – ottaen huomioon sen uskomattoman haitan, jota se aiheuttaa, jopa hidastamalla edistymistä kohti nettonollapäästöjä.” Sen sijaan, että Vince olisi edistänyt vuoropuhelua tai avoimuutta, hän vaati rangaistustoimia eriäviä mielipiteitä vastaan.
Hänen kommenttinsa tuli pian sen jälkeen, kun energiaministeri Ed Miliband oli haukkunut sekä konservatiiveja että Reform UK:ta nopean hiilidioksidipäästöjen vähentämisen vastustamisesta. “Tulevat sukupolvet” pitäisivät heidät vastuullisina, hän sanoi The Timesin haastattelussa.
Vaikka monet ovat samaa mieltä ympäristövastuuseen liittyvistä näkökohdista, vaatimukset erimielisyyksien kieltämisestä uhkaavat heikentää keskeisiä demokraattisia arvoja. Vastakkaisten näkemysten leimaaminen vaarallisiksi sen sijaan, että niihin vastattaisiin argumentein ja todistein, uhkaa muuttaa julkisen keskustelun yksipuoliseksi kaikukammioksi.
Euroopan parlamentin sisällä skeptisyys komission disinformaatiopyrkimyksiä kohtaan ei rajoittunut vain poliittisiin äärilaitoihin. Keskustaoikeistolaisen Euroopan kansanpuolueen Sander Smit ilmaisi huolensa siitä, että komission tukema “faktojen tarkistaminen” voisi tukahduttaa keskustelun erityisesti vaalien aikana. Hänen mukaansa tämä lähestymistapa saattaisi tehdä “tietynlaisen keskustelun” mahdottomaksi.
Muut istuntosalissa olivat päinvastaista mieltä. Liberaalien ja sosiaalidemokraattisten ryhmien jäsenet korostivat, että ilmastotieteen kieltäminen ei ole hyväksyttävä kanta demokraattisessa keskustelussa. Renew-ryhmää edustava Gerben-Jan Gerbrandy totesi, että ilmastotieteen hyväksyminen perustuu todisteisiin, kun taas sen hylkääminen on “nimenomaan” ideologista. Hän kehotti lainsäätäjiä säilyttämään rehellisyyden julkisessa keskustelussa ja muodostamaan koalition ilmaston kieltämistä vastaan. Hän pyysi myös komissiota kumoamaan virallisesti AfD:n “hölynpölyksi” luonnehtimansa väitteet, mutta mitään takeita ei annettu.