Euroopan suurimmat virastot ovat kyllästyneet omiin demokraattisiin suojatoimiinsa. Europolin apulaisjohtaja Jürgen Ebner vaatii EU:ta höllentämään tekoälyä koskevia sääntöjään, joten kysymys ei ole enää vain poliisin tehokkuudesta vaan siitä, kuinka nopeasti Eurooppa on siirtymässä kohti pysyvää digitaalista valvontaa.
Ebnerin mukaan rikolliset viettävät tekoälyn avulla ”elämänsä parasta aikaa”, kun taas Europolia hidastavat kuukausia kestävät oikeudelliset arvioinnit ja tietosuojaa koskevat tarkastukset. Hänen ratkaisunsa olisi luoda ”hätämenettely”, jonka avulla tekoälytyökaluja voitaisiin ottaa käyttöön ennen kuin tietosuojaa koskeva lainsäädäntö, kuten yleinen tietosuoja-asetus ja tuleva EU:n tekoälylaki, on hyväksytty.
Hätätilanteesta pysyvään käytäntöön
Ajatus kuulostaa käytännölliseltä – jos se pysyisi aidosti poikkeuksellisena. Historia on kuitenkin osoittanut, että kun valvontalaitteille luodaan poikkeuksia, niiden käyttöala laajenee nopeasti. Kun ”tilapäinen” valtuutus normalisoituu, yksityisyyden ja massavalvonnan väliset rajat alkavat hämärtyä.
Ebnerin toteamus, jonka mukaan prosessit voivat kestää ”kahdeksan kuukautta”, on tarkoitettu osoittamaan järjestelmän tehottomuus. Mutta juuri tämä hitaus on tarkoituksellisesti rakennettu turvatoimeksi: se on demokratian jarru, joka estää automaattisten päätöksentekojärjestelmien käyttöönoton ilman vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta.
Europol kasvaa – ja keskittyy
Europol on viime vuosina laajentanut merkittävästi teknistä kapasiteettiaan. Se on investoinut massiivisiin tietojen analysointi- ja purkujärjestelmiin, mikä on perusteltua rajat ylittävän rikollisuuden torjumiseksi. Samalla ne keskittävät valtavat määrät henkilötietoja yhden viraston valvontaan.
Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on jo luvannut kaksinkertaistaa Europolin henkilöstömäärän ja tehdä siitä ”digitaalisen ja fyysisen maailman välisen sillanpääaseman”. Vuodeksi 2026 on suunnitteilla uusi lainsäädäntöehdotus, joka vahvistaisi viraston toimivaltuuksia entisestään. Kysymys kuuluu: kuinka paljon tietoa ja päätösvaltaa voidaan antaa yhdelle virastolle, ennen kuin siitä tulee valvontainfrastruktuuri?
Demokratian ”haitallinen viivästyminen”
Ebnerin asenne muistuttaa huolestuttavasti Euroopan keskuspankin pääjohtajan Christine Lagarden turhautumista demokratian ”hitauteen”, kun hän ajoi digitaalista euroa. Molemmat näkevät kansalaisten suojelemiseksi käyttöön otetut tarkastukset ja tasapainot esteenä, eivät turvaverkkona.
Kun vaikutusvaltaiset instituutiot alkavat puhua julkisesti demokraattisista prosesseista hidastuksina, olemme vaarallisella tiellä. Se osoittaa, että hallinnollinen tehokkuus on syrjäyttämässä ne periaatteet, joille koko eurooppalainen oikeusvaltio on rakennettu.
Teknologinen kiihtyvyys ilman jarruja
Ebnerin mukaan ”lähes kaikki rikostutkimukset” liittyvät nykyään internetiin, ja teknologiasta on tullut ”valtava kustannusrasite”. Hän haluaisikin syventää yhteistyötä yksityisten teknologiayritysten kanssa. Mutta kun valvonta siirretään markkinatoimijoille, valtion vastuuvelvollisuus hämärtyy entisestään.
Tekoäly, salauksen purkutyökalut ja pian myös kvanttitietokoneet ovat kalliita, mutta niiden todellinen hinta ei ole euroissa vaan tehossa. Jokainen oikotie lain kiertämiseksi lisää riskiä siitä, että ihmisiä koskevia päätöksiä tehdään automaattisesti, ilman selityksiä ja ilman vastuuvelvollisuutta.
Tulos: tehokas, mutta kenen kannalta?
Europolin ja EKP:n rinnakkaiset kiihdytysstrategiat paljastavat saman peruslogiikan: tekninen tehokkuus asetetaan perusoikeuksien edelle. Suojamekanismien purkaminen ”innovaation” nimissä ei rakenna turvallisempaa Eurooppaa, vaan valvotumpaa Eurooppaa.
Jos demokraattiset jarrut koetaan esteeksi, se ei johdu jarruista. Ongelma on siinä, että jotkut ihmiset eivät enää halua pysähtyä.
📚 Lähteet
- Reclaim The Net – Euroopan tekoälyvalvonnan kilpajuoksu yksityisyyden suojaa suojaavia sääntöjä vastaan
- GDPR.eu – Mikä on GDPR?
- Euroopan komissio – Euroopan tekoälylaki
- EKP – Christine Lagarden puhe Suomen Pankin konferenssissa