vat nyt astuneet länsimaiden johtaman globaalin raakuuden uuteen vaiheeseen – jota edelsi kansanmurha Gazassa – jossa kaikki näennäisyys on kadonnut ja jäljellä on vain raa’an, hillittömän väkivallan logiikka.
Seuraavassa on joitakin pohdintojani Yhdysvaltojen äskettäisestä hyökkäyksestä Iraniin. Ensinnäkin olen sitä mieltä, että suvereenin valtion holtiton, laiton ja provosoimaton pommittaminen – ja vieläpä siviilikäyttöön tarkoitettujen ydinlaitosten pommittaminen – on tuomittava yksiselitteisesti ja sitä vastaan on taisteltava seurauksista riippumatta. Vaikka hyökkäyksellä ei olisi mitään seurauksia, se olisi silti vakava kansainvälinen rikos. Mutta ilman seurauksia se ei tietenkään jää. Päinvastoin, kirjoittaa Thomas Fazi.
Uusi maailmanjärjestys
Ensimmäinen merkittävä seuraus laajemmassa mielessä on se, että tämä hyökkäys aiheutti lopullisen, korjaamattoman iskun sille, mitä sodanjälkeisestä kansainvälisestä oikeudellisesta ja institutionaalisesta kehyksestä oli jäljellä. Järjestelmä oli jo repeytynyt riekaleiksi, kun länsimaiden tukema kansanmurha ja etninen puhdistus Gazassa oli kestänyt puolitoista vuotta. Mutta tämä viimeisin hyökkäys tekee asiasta virallisen: länsivallat eivät enää tunne tarvetta verhota toimiaan laillisuudella, moraalilla tai edes diplomaattisen legitimiteetin näennäisyydellä.
Pommittamalla Irania Yhdysvallat on avoimesti julistanut, että sen ainoa ulkopoliittinen logiikka on raaka, hillitön väkivalta. Vaikka tämä logiikka ei ole länsimaille mitään uutta – katsokaa vain pitkää luetteloa maista, joihin on hyökätty, joita on pommitettu, joiden hallinto on vaihdettu ja jotka on tuhottu miljoonien ihmishenkien hinnalla pelkästään viimeisten 20 vuoden aikana -, menneisyydessä on ainakin yritetty saada aikaan jonkinlaista suostumusta tai teeskenneltyä kansainvälisen oikeuden kunnioittamista. Tämä minimaalinen pidättyvyys, vaikka se olikin tekopyhää, pakotti jonkinlaiseen vastuuseen, vaikka se olikin heikko.
Nykyään jopa tämä ulkonäkö on kadonnut. Gazassa ja nyt Iraniin kohdistuvien hyökkäysten myötä hanskat on vedetty kokonaan pois. Nyt näemme paluun eräänlaiseen maailmanlaajuiseen laittomuuteen – “valta on valttia” -tilanteeseen, jossa kaikki on sallittua: siviilien joukkoteurastus, ydinlaitosten pommittaminen, jopa kansainvälisten instituutioiden täydellinen sivuuttaminen. Ja kaikki tämä tapahtuu ydinvoiman aikakaudella – todellisuus, joka vie meidät seuraavaan kohtaan.
Ydinaseiden leviämisen uusi aikakausi
Tämä hyökkäys kiihdyttää väistämättä ydinaseiden leviämistä. Kaikkien ydinaseettomien valtioiden on nyt opittava tämä: jos sinulla ei ole ydinaseita, olet kohde. Irania ei pommitettu siksi, että se oli hankkimassa ydinaseita – ei ollutkaan (ks. jäljempänä) – vaan juuri siksi, ettei sillä ollut ydinaseita. Samoin tehtiin Irakiin, Afganistaniin, Libyaan ja muihin maihin, joihin kaikkiin hyökättiin vasta sen jälkeen, kun ne olivat riisuneet ydinaseet tai niillä ei koskaan ollut ydinpelotteita. Pohjois-Koreaan ei sen sijaan koskaan hyökätty. Miksi? Koska sillä on uskottava ydinpelote. Viesti on selvä: ainoa todellinen vakuutus länsimaista hyökkäystä vastaan on ydinasevarasto. Tämä synnyttää vaarallisen uuden asevarustelukilpailun, jossa yhä useammat maat pyrkivät hankkimaan ydinaseita, millä on katastrofaaliset seuraukset maailmanlaajuiselle turvallisuudelle.
Mielikuvituksellinen ajatus hallinnon vaihdoksesta
Trump puhuu nyt avoimesti Iranin hallinnon vaihtamisesta – ajatus, joka on yhtä vaarallinen kuin harhaanjohtava. On pohjimmiltaan syvästi huolestuttavaa, että länsimaiset johtajat vuonna 2025 uskovat edelleen, että heillä on oikeus kaataa väkivalloin hallitukset, jotka eivät sovi heidän poliittisiin, taloudellisiin tai sivilisaatiomalleihinsa. Tämä on imperialismia, puhdasta ja yksinkertaista.
Mutta jopa käytännön tasolla ajatus on puhdasta fantasiaa. Iran on 90 miljoonan asukkaan maa, joka on kymmenen kertaa Israelin väkiluku, jolla on suuri, hyvin koulutettu armeija ja syvään juurtuneet kansalliset instituutiot. Ajatus siitä, että vieraat voimat voisivat “vapauttaa” sen – ja että sen kansa ottaisi amerikkalaiset tai israelilaiset pommit kiitollisena vastaan – on uusikolonialististen hallusinaatioiden tuote. Monet iranilaiset epäilemättä halveksivat Iranin hallintoa, aivan kuten monet meistä täällä lännessä halveksivat omia hallintojamme. Mutta se ei tarkoita, että toivottaisimme Kiinan tai Iranin tervetulleiksi vapauttajina, jos he päättäisivät “vaihtaa hallintoa maassamme”… Ja silti tämä on juuri sellaista hulluutta, jota pidetään normaalina länsimaiden valtavirtakeskustelussa.
Maailmanlaajuinen sota useilla rintamilla
Tämä konflikti ei ole yksittäinen. Se on yksi rintama laajemmassa, hitaasti etenevässä maailmanlaajuisessa sodassa Yhdysvaltojen johtaman lännen ja kasvavan ei-länsimaisten voimien – lähinnä Venäjän, Kiinan ja Iranin – muodostaman ryhmittymän välillä. Ukrainasta Gazaan, Punaiselta mereltä Taiwanin salmeen, geopoliittinen vastakkainasettelu on parhaillaan käynnissä useilla rintamilla. Iran on sekä Venäjän että Kiinan strateginen kumppani, eivätkä ne aio katsoa sivusta. Iskun jälkeen Moskova on jo luvannut sotilaallista tukea, ja Peking auttaa Irania epäsuorasti Pakistanin kautta. Jos eskaloituminen jatkuu, riski suorasta yhteenotosta suurvaltojen välillä – joilla kaikilla on ydinaseita – kasvaa dramaattisesti.
Tuleva vastareaktio
On pelkkää kuvitelmaa ajatella, että länsi ei kärsisi kostotoimia tästä hyökkäyksestä. Kuvitelkaa, jos Iran olisi pommittanut siviiliydinlaitosta Yhdysvalloissa tai Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja sanonut sitten: “Nyt on rauhan aika. Neuvotellaan.” Iranin pyyhkimistä pois kartalta ydinaseiden avulla vaadittaisiin hysteerisesti. Olisi siis harhaluulo ajatella, että länsimaita vastaan ei tehtäisi vastatoimia. Vastareaktio ei ole vain todennäköinen vaan väistämätön. Se voi tapahtua terrorismin, sabotaasin, verkkohyökkäysten tai valtakirjojen kautta tapahtuvien kostohyökkäysten muodossa. Italialaisena olen erityisen huolissani: Italiassa sijaitsevat Yhdysvaltojen tukikohdat ovat elintärkeitä Yhdysvaltojen operaatioille Lähi-idässä, ja se tekee Italiasta mahdollisen kohteen.
Taloudelliset sokkiaallot
Iran on nyt uhannut sulkea Hormuzin salmen, jonka kautta kulkee noin 20 prosenttia maailman öljytoimituksista. Jos näin tapahtuu, maailmantalous voi ajautua kaaokseen. Energian hinnat nousisivat räjähdysmäisesti, toimitusketjut häiriintyisivät ja tavalliset ihmiset joutuisivat kärsimään kovimmin etenkin Euroopassa, joka jo nyt kärsii Venäjän kanssa käytävän energiasodan seurauksista. Jälleen kerran geopoliittisen holtittomuuden maksaa länsimaiden työväenluokka.
Mediakeskustelusta
Sallikaa minun käsitellä lyhyesti länsimaisessa lehdistössä levinnyttä väitettä: “Ira oli vain viikkojen päässä ydinaseen rakentamisesta”. Tämä on todistetusti väärin. Maaliskuussa 2025 kansallisen tiedustelupalvelun johtaja Tulsi Gabbard totesi, että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelut eivät ole löytäneet todisteita Iranin aktiivisesta ydinaseohjelmasta vuoden 2003 jälkeen. Toisin kuin Israel, Iran on allekirjoittanut ydinsulkusopimuksen ja on kansainvälisten tarkastusten kohteena. Neuvottelut olivat jopa käynnissä, kun Israel iski 13. kesäkuuta – ilmeinen yritys sabotoida diplomatiaa.
Mutta vaikka Iran pyrkisi ydinaseisiin, millä oikeudellisilla tai eettisillä perusteilla Israel – ydinasevaltio, joka ei ole koskaan allekirjoittanut ydinsulkusopimusta – tai Yhdysvallat voivat kieltää muilta alueellisilta toimijoilta saman oikeuden? Väite, jonka mukaan vain Israelilla on oikeus ydinaseisiin alueella, on sekä tekopyhä että epävakautta aiheuttava.
Kuten John Mearsheimer on jo pitkään väittänyt, ydinaseet ovat pelotteita. Jos Iranilla olisi niitä, nykyistä kriisiä ei luultavasti olisi olemassa. Ajatus siitä, että Iran on jotenkin päättänyt tuhota Israelin hinnalla millä hyvänsä ja että jos se saisi ydinaseita, se tekisi ensimmäiseksi ydiniskun Israeliin, on naurettava. Jopa Pentagonin vuoden 2014 raportissa Iranin sotilaallisista voimavaroista todetaan: “Iranin sotilasdoktriini on puolustuksellinen. Se on suunniteltu estämään hyökkäys, selviytymään ensi-iskusta, iskemään takaisin hyökkääjää vastaan ja pakottamaan vihamielisyyksiin diplomaattinen ratkaisu tekemättä myönnytyksiä, jotka vaarantavat maan keskeiset edut.”
Iranin johtama niin sanottu “vastarinta-akseli”, johon usein viitataan todisteena Iranin aggressiivisista aikeista, on itse asiassa vastaus Yhdysvaltojen hyökkäykseen Irakia vastaan vuonna 2003 ja sitä seuranneeseen Yhdysvaltojen sotilaallisen läsnäolon laajentamiseen alueella. Loppujen lopuksi se on Iran – eikä Yhdysvallat – jota ympäröivät ulkomaiset sotilastukikohdat.
Sisäiset seuraukset
Tämä ei ole vain uhka kansainväliselle turvallisuudelle. Se on myös vakava uhka sille vähäiselle vapaudelle, joka meillä on jäljellä lännessä. Älkää erehtykö: länsimaisten hallitsevien luokkien avoin hyväksyntä mafiatyyliselle gangsterismille ulkomailla tarkoittaa myös sitä, että niillä ei ole mitään pelkoa kumota kaikkia eettisiä, oikeudellisia, perustuslaillisia ja demokraattisia rajoitteita, jotka vielä seisovat heidän epätoivoisen, hallusinatorisen yrityksensä tiellä ylläpitää murenevaa järjestystä. Jopa Trumpin kannattajissa näkyy merkkejä jakautumisesta. Monet olivat kiinnostuneita hänestä juuri hänen sodanvastaisen retoriikkansa vuoksi, erityisesti Iranin suhteen. Nyt he näkevät lupauksen pettämisen reaaliajassa.
Tämä hyökkäys jää todennäköisesti historiaan käännekohtana – hetkenä, jolloin viimeisetkin illuusiot “sääntöihin perustuvasta järjestyksestä” katosivat, jolloin viimeisetkin estot poistettiin ja jolloin maailma siirtyi erityisen vaaralliseen, kaoottiseen ja sääntelemättömään maailmanlaajuisen konfliktin vaiheeseen. Seuraukset eivät rajoitu Lähi-itään. Ne leviävät – poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti – kaikkialle maailmaan. Ellei länsimaisessa poliittisessa ajattelussa tapahdu radikaalia muutosta, voi pian olla liian myöhäistä kääntyä takaisin kuilusta.