Kalifornian osavaltion jättimäinen eläkerahasto CalPERS on kärsinyt valtavat tappiot vihreän energian sijoituksissa. Rahasto on menettänyt 71 % sijoituksestaan niin sanottuun Clean Energy and Technology Fund -rahastoon — noin 330 miljoonaa dollaria julkisia varoja. Kyse oli rahastosta, jonka piti tuoda “moraalista tuottoa” sijoittamalla uusiutuvaan energiaan ja ympäristöystävälliseen teknologiaan. Lopputulos on kaikkea muuta kuin kestävä.
Aurinkohuumasta konkurssiaaltoon
Vuonna 2007 perustettu rahasto oli aikansa ilmasto-optimismin tuote. Tuolloin “puhdas energia” oli poliittinen taikasana, jolla liikkeelle saatiin miljardeja.
CalPERSin yhteistyökumppani Capital Dynamics ilmoitti ylpeänä sijoittavansa erityisesti aurinkoenergiaan — aikaan, jolloin Solyndra-niminen yritys paloi historian kirjoihin 500 miljoonan dollarin tukikatastrofina.
Kun valtiontuet kuivivat ja kiinalainen halpatuotanto valtasi markkinat, monet “vihreät” yhtiöt osoittautuivat kannattamattomiksi. Rahaston portfoliossa oli kymmeniä tällaisia projekteja, joiden arvot romahtivat lähes nollaan. Samalla hallintokustannukset ja johtajien bonukset nielivät arviolta 20 miljoonaa dollaria — ennen kuin yksikään paneeli ehti tuottaa voittoa.
Ideologinen sijoittaminen käy kalliiksi
CalPERS on puolustautunut toteamalla, että se on “uudistanut strategiaansa vuodesta 2022 lähtien”, “valinnut parempia johtajia” ja “laskenut palkkioita”. Nämä mantrat eivät kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että rahasto on nyt katettu vain 79 %:sti.
Alijäämää on noin 180 miljardia dollaria, ja sen paikkaavat lopulta veronmaksajat — tuttu ilmiö: voitot yksityistetään, tappiot sosialisoidaan.
Taloudelliset vertailut ovat karuja. Jos CalPERS olisi sijoittanut 468 miljoonaa dollaria tavalliseen S&P 500-indeksirahastoon, sijoituksen arvo olisi tänään noin 3 miljardia dollaria. Ero kuvaa täydellisesti, kuinka kalliiksi ideologinen sijoitusstrategia voi käydä, kun moraalinen mielikuva syrjäyttää kylmän analyysin.
Läpinäkyvyyden puute ja poliittinen paine
Rahaston johdolta kysyttäessä tarkempia tietoja sijoitusten rakenteesta vastaukseksi saatiin lähinnä vaikenemista. Julkisen rahan hallinnassa tämä on herättänyt voimakasta kritiikkiä: valtion työntekijöiden, opettajien ja palomiesten eläkevarat on sijoitettu läpinäkymättömiin pääomarahastoihin, joiden riskiprofiilia ei ole tuotu avoimesti esiin.
CalPERSin tapaus on myös poliittisesti arkaluontoinen. Kaliforniassa vihreä energiapolitiikka on ollut vuosikymmeniä identiteettikysymys, ja myöntäminen, että suuri osa hankkeista on epäonnistunut, tarkoittaisi käytännössä koko mallin kyseenalaistamista.
Varottava esimerkki myös Euroopalle
Euroopassa seurataan tarkasti Kalifornian kehitystä, usein sen virheistä oppimatta. EU:n vihreän siirtymän rahoituksessa toistuu sama kaava: valtavat julkiset tuet, epäselvät kannattavuusarviot ja oletus, että “hyvä tarkoitus” riittää korvaamaan markkinalogiikan.
CalPERSin romahdus toimii karuna muistutuksena siitä, että ideologia ja investoinnit eivät ole synonyymeja.
Kun moraalinen päämäärä korvaa riskianalyysin, lopputulos ei ole vihreä tulevaisuus — vaan punainen tase.
📚 Lähteet: