20 miljoonaa ChatGPT-keskustelua oikeudessa – ja digitaalinen yksityisyys revitään auki

Mieti hetki, mitä kaikkea olet kirjoittanut chattiin “vain kokeillaksesi”:
epätoivoisia kysymyksiä terveydestä, riitoja parisuhteesta, pimeimpiä pelkoja, tyhmiä ideoita, taloushuolia, typeriä fantasioita.

Nyt kuvittele, että joku muu saa virallisesti oikeuden penkoa sitä kaikkea – ei nimenäsi, vaan “anonymisoituna datana”, mutta kuitenkin sinun ajatuksenvirtaasi riviltä riville.

Juuri tähän suuntaan mennään.

Yhdysvalloissa liittovaltion tuomari, magistrate judge Ona T. Wang, on määrännyt OpenAI:n luovuttamaan New York Timesille ja muille lehtitaloille 20 miljoonaa anonymisoitua ChatGPT-keskustelua osana tekijänoikeusjuttua. (Reuters)

NaturalNews/Brighteon puhuu jo “AI-sensuurin ja kontrollin esinäytöksestä”. (NaturalNews.com) Liioittelua? Kyllä. Vaaraton pikkujuttu? Ei todellakaan.

Tässä keississä ei ole kyse vain tekijänoikeudesta. Tämä on ennakkotapaus siitä, kenen omaisuutta sinun ajatuksesi ovat, kun ne on kerran syötetty mustaan laatikkoon nimeltä “tekoälypalvelu”.


Mitä tuomioistuin oikeasti määräsi?

Aloitetaan faktoista.

  • New York Times ja muut mediatalot ovat haastaneet OpenAI:n ja Microsoftin oikeuteen väittäen, että niiden mallit koulutettiin laittomasti lehtitalojen artikkeleilla. (AP News)
  • Oikeus on aiemmin määrännyt OpenAI:n säilyttämään kaikki ChatGPT-keskustelulokit, myös ne, jotka normaalisti olisi poistettu – mukaan lukien käyttäjän “poistamat” keskustelut. (Justia Dockets & Filings)
    1. marraskuuta 2025 judge Wang määräsi seuraavan askeleen: OpenAI:n on luovutettava anonymisoitu otos 20 miljoonasta ChatGPT-keskustelusta lehtitalojen lakimiehille ja asiantuntijoille, jotta nämä voivat etsiä esimerkkejä väitetyistä tekijänoikeusrikkomuksista. (Reuters)

OpenAI vastasi poikkeuksellisen räväkästi omassa blogissaan: New York Times vaatii 20 miljoonaa sinun yksityistä keskusteluasi, ja tämä rikkoo sekä pitkäaikaisia yksityisyysnormeja että yhtiön omia lupauksia käyttäjille. (OpenAI)

Tuomioistuin kuitenkin sivuutti OpenAI:n varoitukset ja totesi, että anonymisointi ja salassapitosopimukset riittävät.

Paperilla tämä näyttää tekniseltä prosessiasialta tekijänoikeusjutussa.
Todellisuudessa tässä vedetään raja sille, onko AI-chatti:

  • vain “dataa”, johon tuomioistuimella on normaali pääsy, vai
  • henkilökohtaisen ajatuselämän jatke, jonka pitäisi olla lähempänä lääkärin- tai asianajajasalaisuutta.

Tällä hetkellä tuomioistuin kallistuu ensimmäiseen.


“Anonymisoitu tieto” – hieno sana, surkea kilpi

Puolustuksen mantra on, että kaikki data “de-identifioidaan”: nimet, sähköpostit, käyttäjätunnisteet poistetaan. Hyvä on, mutta mitä jää?

  • Kokonaiset elämäntarinat.
  • Työprojektien yksityiskohtia, joita ei ole missään julkisesti.
  • Kuvaus harvinaisista sairauksista, joita esiintyy pienellä paikkakunnalla.
  • Tekstejä, jotka ovat kopioitu omista luonnoksista, sopimuksista tai sisäisistä dokumenteista.

Useammat e-discovery- ja tietosuojajuristit ovat jo huomauttaneet, että anonymisointi ei automaattisesti tee datasta “turvallista”. Mitä yksityiskohtaisempaa data on, sitä helpompi on re-identifioida yksilö, ainakin todennäköisyystasolla. (joneswalker.com)

Kun 20 miljoonaa keskustelua avataan analyytikoille, tilanne näyttää tältä:

  • jokainen viestiketju on syvä kurkistus jonkun ihmisen pään sisään
  • analyysityökalut voivat etsiä kuvioita, avainsanoja, tunnistettavia yhdistelmiä
  • mukana on taatusti fraseerauksia, joita löytyy vain yhdestä Slack-tiimistä tai yhdestä perheestä

Laki sanoo: “anonymisoitu”.
Käytäntö sanoo: “tämä on yhä sinun sielunmaisemasi tekstimuodossa”.


Poista ei enää tarkoita poista

Taustalla on vielä yksi ongelma, josta moni ei ole kuullutkaan: chat-logien säilytysmääräykset.

Aiemmissa päätöksissä sama tuomioistuin on määrännyt OpenAI:n säilyttämään kaikki ChatGPT-lokit – myös ne, jotka käyttäjät ovat poistaneet, ja myös ne, jotka normaalisti olisi pyyhitty 30 päivän jälkeen. (Justia Dockets & Filings)

LUE MYÖS:  Uusliberalistinen konsensus on romahtamassa

Eli:

  • Kun käyttäjä painaa “Delete chat”, hän luulee tekevänsä tietoisen, peruuttamattoman valinnan.
  • Oikeuden määräys muuttaa tuon napin käytännössä kosmetiikaksi – UI-elementiksi, joka ei kerro koko totuutta.
  • Datasta tulee todistusaineistoa riippumatta siitä, mitä sinä halusit.

Tämä ei ole enää pelkkä OpenAI:n ongelma.

Se on signaali kaikille:

Jos kirjoitat sen pilvessä pyörivälle tekoälylle,
joku voi saada sen käsiinsä – vuosia myöhemmin – koska laki niin päättää.


New York Times ei puolusta vain tekijänoikeuksiaan

On totta, että mediataloilla on legitiimi pointti: jos niiden vuosikymmenten sisältöarkistoja on imuroitu malleihin ilman lupaa ja korvausta, asia kuuluu oikeuteen. Tekijänoikeuslaki ei ole pelkkä koriste. (AP News)

Mutta ei pidä olla naiivi siitä, mitä tässä pelataan:

  • ChatGPT ja muut LLM:t tarjoavat vastauksia tavalla, joka ohittaa perinteisen median portinvartijuuden.
  • Jos AI tarjoaa suoran vastauksen, käyttäjän ei tarvitse klikata maksumuurin taakse.
  • Mainosrahat ja tilaustulot kärsivät.

Juttu NaturalNewsissa muotoilee tämän kärjistetysti: perinteiset mediatalot haluavat varmistaa, että tulevaisuuden tekoäly näkee maailman vain “hyväksyttyjen” lähteiden läpi, ja että kaikki muu leimataan “harha-informaatioksi”. (NaturalNews.com)

Todellisuus on monimutkaisempi, mutta suunta on sama:

  1. Mediatalot haluavat lisenssidiilejä ja kontrollia siihen, miten niiden sisältö esiintyy AI:n vastauksissa.
  2. Big Tech haluaa säilyttää maksimaalisen vapauden kerätä ja käyttää dataa, myös sinun keskustelujasi.
  3. Tuomioistuimet luovat ensimmäisiä ennakkotapauksia siitä, mikä on “kohtuullista” datan käytössä – ja tekevät sen sinun yksityisyytesi kustannuksella.

Kysymys ei enää ole pelkästä tekijänoikeudesta. Kysymys on siitä, kuka omistaa:

  • koulutusmateriaalin (sisältö)
  • käyttölogit (sinun keskustelusi)
  • ja lopulta AI:n “mielen”, eli sen painotukset ja preferenssit.

Ennakkotapaus, josta hallitukset ympäri maailmaa haaveilevat

Tätä keissiä seurataan nyt tarkasti, eikä vain mediassa.

Kun tuomioistuin toteaa, että:

  • miljoonien ihmisten yksityiset AI-keskustelut
  • voidaan massana luovuttaa oikeusprosessiin
  • kunhan ne on “anonymisoitu” ja suojattu salassapitomääräyksillä

se antaa vihjeen kaikille muille:

  • viranomaisille, jotka haluavat “terrorismin ja vihapuheen vastaista dataa”
  • tiedustelupalveluille, jotka haluavat analysoida “narratiiveja” reaaliajassa
  • EU-tyylisille chat-kontrolleille ja digitaalisille identiteettijärjestelmille, jotka unelmoivat täyden valvonnan integraatiosta

Jos tällainen päätös normalisoituu Yhdysvalloissa, mikään ei estä vetoamasta siihen myöhemmin:

“Myös me tarvitsemme pääsyn miljardeihin AI-keskusteluihin,
koska kansallinen turvallisuus / väärä informaatio / terveysuhat.”

Ja jokainen kerta joku sanoo: “Mutta käyttäjien yksityisyys?”
Vastaus tulee olemaan: “Ei hätää, kaikki on anonymisoitu.”


“Rogue AI” ja hajautettu vastaisku – uhka vai mahdollisuus?

Lance D. Johnson maalaa tekstissään myös vastatarinan: kun keskitetyt jättimallit kuristetaan sääntelyllä ja sisäänrakennetulla sensuurilla, hajautetut, “rogue” AI:t valtaavat tilan:

  • avoimesti jaossa olevat mallit pyörivät ihmisten omilla koneilla
  • koulutusdataan sekoitetaan vaihtoehtoisia lähteitä, kylmää dataa ja “kiellettyjä” näkökulmia
  • sensuroida ei voi, koska ei ole keskitettyä palvelinta, jonka hanat voisi vääntää kiinni (NaturalNews.com)

Tässä on sekä toivoa että riskiä:

  • Toivo: Monopolisoitu, portinvartijoiden hallitsema “virallinen totuus-AI” ei jää ainoaksi vaihtoehdoksi.
  • Riski: Hajautettu AI ei maagisesti tee sisällöstä totta. Se voi myös lisätä huijaussivustoja, lääketieteellistä pseudotiedettä ja poliittista psykoosia.
LUE MYÖS:  EU-johtajat epäonnistuivat

Mutta yksi asia on varma:
mitä enemmän keskitetyt järjestelmät muuttuvat valvonnan ja sensuurin työkaluiksi, sitä nopeammin ihmiset äänestävät jaloillaan kohti jotain muuta – vaikka se olisi sotkuinen villi länsi.


Mitä tästä pitäisi oppia – käytännön tasolla?

Tämä ei ole juridinen neuvo. Tämä on selviytymisohje digitaaliselle ihmiselle, joka käyttää tekoälyä arjessaan:

  1. Älä anna AI:lle sellaista, mitä et antaisi sähköpostiin tai chattiin, jonka vuotamisen kestäisit.
    Kun kirjoitat, kuvittele että pahimmassa tapauksessa se päätyy jonkun muun luettavaksi.
  2. Selvitä, mitä palvelu oikeasti säilyttää – ja kuinka kauan.
    “Delete” ja “ei käytetä mallin koulutukseen” voivat tarkoittaa eri asioita kuin luulet, etenkin kun tuomioistuimet astuvat väliin. (OpenAI)
  3. Käytä nolladatan tiloja, paikallisia malleja tai itse hostattuja ratkaisuja, jos teet erittäin arkista työtä.
    Lääkäri, terapeutti, asianajaja, whistleblower, tietoturvakonsultti – sinulla ei ole varaa luottaa sokeasti lupauksiin pilvipalvelun yksityisyydestä. (news.bgov.com)
  4. Vaadi poliittisella tasolla selkeitä rajoja:
    • AI-keskustelujen käsittelyä pitää lähestyä enemmän asianajaja–asiakas-salaisuuden kuin Facebook-kommentin logiikalla.
    • Massaluovutuksia tulisi käsitellä poikkeuksena, ei oletuksena.
  5. Älä anna moraalista vapautusta tuomioistuimille, mediataloille tai AI-firmoille.
    Se, että jokin on “laillista”, ei tee siitä hyväksyttävää – eikä pysyvää. Laki muuttuu vain, jos kansalaiset kieltäytyvät nielemästä kaikkea, mitä ensimmäiset ennakkotapaukset sylkevät ulos.

Lopuksi: kenen puolella tekoäly on?

Ironinen todellisuus on tämä:

  • OpenAI vetoaa nyt käyttäjien yksityisyyteen suojellakseen itseään New York Timesin kalliilta tekijänoikeusjutuilta. (OpenAI)
  • New York Times vetoaa tekijänoikeuksiin suojellakseen itseään tekoälyn kilpailulta.
  • Tuomioistuin tasapainoilee niiden välillä – sinun kustannuksellasi.

Sinun roolisi on asetettu taustalle: sinä olet vain “kuluttaja”, “käyttäjä”, “dataa”.

Tätä asetelmaa vastaan kannattaa kapinoida. Ei heittäytymällä täysin offline-hermitiksi, vaan vaatimalla yksinkertaista periaatetta:

Minun ajatukseni eivät ole kenenkään raaka-ainesi ilman suostumustani –
eivät edes anonymisoituna, eivät edes tuomituomarin mieliksi.

Tämä 20 miljoonan ChatGPT-keskustelun keissi on vasta alku.
Se näyttää, mihin suuntaan järjestelmä on luonnostaan menossa: maksimaaliseen keräämiseen, säilyttämiseen ja analysointiin.

Se, käännetäänkö suunta vai ei, riippuu lopulta meistä – ei AI:sta, ei tuomareista, ei mediakonserneista, vaan niistä ihmisistä, jotka kieltäytyvät hyväksymästä, että heidän pääkoppansa sisäpuoli on vain yksi datalähde muiden joukossa.


📚 Lähteet

Avatar photo

By Pressi Editor

Jos lainaat tekstiä, laitathan lainatun tekstin yhteyteen paluulinkin!