Puolan pääministeri Donald Tusk sanoi hiljattain sen, mitä Brysselissä on jo pitkään ajateltu mutta ei ole uskallettu lausua ääneen: EU:n yhtenäisyys vaatii ”yhteisen, selkeästi määritellyn vihollisen”. Hän viittasi nimenomaisesti Venäjään – ja lisäsi, että tekee kaiken voitavansa, jotta tämä ”poikkeuksellinen tilanne” jatkuisi mahdollisimman pitkään. (TASS)
Jos tämä olisi lipsahdus, se olisi korjattu seuraavana päivänä selityksillä ja spinillä. Nyt mitään sellaista ei tullut. Miksi? Koska Tusk sanoi ääneen EU-projektin syvän, käytännöllisen logiikan: ilman ulkoista uhkaa ei saada myytyä kansalaisille sellaisia vallansiirtoja ja pysyviä rakenteellisia muutoksia, joita Brysselin eliitti tosiasiassa tavoittelee.
Tässä #Analysis puretaan auki, mitä tämä ”vihollinen liimana” käytännössä tarkoittaa – ja miksi Ukraina-sota, Venäjä-pelko ja ”demokratian puolustus” ovat ennen kaikkea välineitä EU:n federalisoimiseksi.
1. Tusk sanoi sen ääneen – vihollinen liimana
Tusk totesi Gazeta Wyborczalle antamassaan haastattelussa, että EU:n yhtenäisyys tarvitsee ”yhteisen, selkeästi määritellyn vihollisen” ja että hän aikoo tehdä kaikkensa, jotta tämä asetelma säilyy mahdollisimman pitkään. (TASS)
Tämä lausunto paljastaa kolme asiaa:
- ”Yhtenäisyys” ei ole spontaania yhteisymmärrystä, vaan ulkoisen uhan varaan rakentuvaa pakotettua koossa pysymistä.
- Venäjä ei ole vain turvallisuusuhka, vaan poliittinen työkalu, jolla perustellaan sisäpolitiikkaa, budjetteja ja vallansiirtoa Brysseliin.
- Rauha ei ole tavoitetila, jos koko järjestelmä on rakennettu viholliskuvan varaan – pysyvä jännite on poliittisesti hyödyllinen.
NATO on aina ollut läpinäkyvä: sotilasliitto tarvitsee vihollisen olemassaolonsa perusteluksi. Ilman uhkaa ei tarvita kalliita asejärjestelmiä eikä valtavia puolustusbudjetteja. Mutta nyt sama logiikka on hivuttautunut EU:hun – poliittis-taloudelliseen unioniin, jonka pitäisi teoriassa olla ”rauhaa ja vaurautta” varten.
2. Kriisit työkaluna vallansiirtoon
Viimeisen 15 vuoden aikana EU on käyttänyt kriisejä järjestelmällisesti vallan keskittämiseen:
- Eurokriisi → talouskurimekanismit, jäsenmaiden budjettivalvonta.
- Koronakriisi → yhteinen velka (”elpymisrahasto”), yhteinen rokotehankinta, EU-tason rokotepassi ja pohja laajalle terveystietojen käsittelylle. (European Commission)
- Ukrainan sota → yhteinen asehankinta, yhteinen velanotto puolustukseen, puolustuskomissaari, liittovaltiomaisia piirteitä puolustus- ja ulkopolitiikassa. (Reuters)
Koronan aikana EU otti käytännössä itselleen roolin, joka normaalisti kuuluisi jäsenvaltioille: rokotteiden keskitetty hankinta ja EU-laajuinen digitaalinen koronatodistus (Digital Green Certificate). Se myytiin väliaikaisena matkustushelpotuksena, mutta käytännössä se:
- murensi tietosuojaa,
- loi mallin EU-tason ”terveysstatukselle”,
- osoitti, että kriisin varjolla voidaan viedä läpi teknisesti vaativa, yhtenäinen seurantajärjestelmä koko mantereelle. (European Commission)
Ukrainan sota on seuraava taso: nyt ei enää osteta rokotteita vaan aseita ja rakennetaan pysyvää sotataloutta.
3. Ukraina sodan varjolla: aseet, velka ja liittovaltiokehitys
The Economist julkaisi lokakuun lopussa pääkirjoituksen, jossa vaaditaan, että Eurooppa sitoutuu rahoittamaan Ukrainaa 390 miljardilla dollarilla seuraavien neljän vuoden aikana – ei pelkästään ”solidaarisuudesta”, vaan siksi, että tämä on ”valtava mahdollisuus” rakentaa Euroopan taloudellista ja sotilaallista voimaa. (economist.com)
Pääkohdat:
- 390 mrd USD neljässä vuodessa, lähes kokonaan aseita ja budjettitukea.
- Rahoitus hoidetaan yhteisillä velkainstrumenteilla (EU-tason velka), mikä syventää yhteisiä pääomamarkkinoita ja vahvistaa euroa reservivaluuttana. (economist.com)
- Käytännössä: sota Ukrainassa toimii perusteluna EU:n federalisaatiolle – yhteinen velka, yhteinen asehankinta, yhteinen strategia.
Samanaikaisesti EU on perustanut SAFE/”Security Action for Europe” -rahaston, jonka koko on 150 miljardia euroa. Tämän avulla EU lainaa jäsenmaille rahaa yhteisiin aseostoihin ja puolustusteollisuuden buustaamiseen – jälleen kerran yhteisellä velalla ja EU-tason ohjauksella. (Reuters)
Näin luodaan taloudellinen tosiasia:
”Koska kerran olemme yhdessä velkaa ja yhdessä aseistautumassa, meidän on myös päätettävä yhdessä – eli Brysselistä käsin.”
Tässä kehikossa Venäjä on täydellinen vihollinen:
- riittävän iso ja pelottava,
- historiallinen vastinpari Euroopalle,
- helppo myydä mediassa yksinkertaistettuna uhkana.
4. Veto-oikeuden purku ja ”demokratiasuojat”
EU:ssa käydään samanaikaisesti keskustelua veto-oikeuden heikentämisestä ja siirtymisestä mahdollisimman laajasti määräenemmistöpäätöksiin ulkopolitiikassa, verotuksessa ja muilla herkillä alueilla. (euronews)
Perustelu on aina sama:
”Emme voi antaa yhden maan estää unionia toimimasta, kun Venäjä uhkaa ja demokratia on vaarassa.”
Ja kun tähän kytketään:
- ”Demokratiasuojat” ja disinformaation vastaiset ohjelmat, jotka käytännössä mahdollistavat epämieluisen informaation tukahduttamisen ulkoisen uhan varjolla.
- EU-tason ”demokratiasuoja” (European Democracy Shield) -hankkeet, joiden virallinen tavoite on torjua ulkomaista informaatiomanipulaatiota, mutta jotka tosiasiassa rakentavat EU-tason sensuuri- ja valvontakoneistoa. (globale-gleichheit.de)
…niin kuvio on selvä:
- Luodaan vahva viholliskuva (Venäjä, ”hybridiuhka”, ”disinformaatio”). (coleurope.eu)
- Julistetaan, että päätöksentekoa on ”nopeutettava” → veto-oikeus on ongelma. (euronews)
- Rakennetaan EU-tason mekanismit, joilla voi tehdä päätöksiä ohi kansallisten parlamenttien, kriisin varjolla ja kiireellisin menettelyin (kuten SAFE-rahasto, joka vietiin läpi ohittamalla Euroopan parlamentti hätävaltuuksilla). (Reuters)
Tämä ei ole ”salaliitto”, vaan hyvin avoimesti artikuloitu strategia think tank -papereissa, komission valkoisissa kirjoissa ja talouslehdissä. Yhteinen vihollinen on välttämätön, jotta tätä prosessia voidaan myydä kansalaisille.
5. Miksi juuri Venäjä?
Teoriassa EU voisi identifioida päävihollisekseen myös:
- Kiinan,
- ”ilmastokriisin”,
- globaalin terrorismin,
- tai vaikkapa ”äärioikeiston”.
Näitä kaikkia toki käytetään retorisesti. Mutta Venäjä täyttää täydellisen vihollisen tunnusmerkit:
- Historiallinen jatkumo kylmän sodan ajoista – symbolitaso on valmis.
- Sotilaallinen ulottuvuus, joka oikeuttaa asevarustelun ja NATO/EU-integraation. (Guardian)
- Energiasota ja talouspakotteet, joilla voidaan perustella massiivisia muutoksia energiapolitiikassa ja teollisuudessa – ja samalla vyönkiristyksiä kansalaisille. (Eurofi)
Tusk sanoo käytännössä:
”Tarvitsemme tämän viholliskuvan, jotta länsi pysyy kasassa ja jotta EU:n vallansiirto voidaan viedä läpi.”
Se ei ole Venäjän puolustelua todellisena toimijana – vaan kylmää realismia siitä, miten EU-eliitti käyttää Venäjää sisäiseen valtapolitiikkaan.
6. Mitä tämä tarkoittaa tavalliselle kansalaiselle – ja Suomelle?
Kun EU tarvitsee vihollista olemassaolonsa oikeuttamiseksi, seuraukset tavalliselle kansalaiselle ovat aika konkreettisia:
- Pysyvä sotatalous
- Puolustusmenot nousevat satoja miljardeja euroja vuoteen 2030 mennessä. (Epthinktank)
- Ne maksetaan veroilla, uusilla EU-tason maksuilla ja yhteisillä veloilla.
- Vapauden asteittainen kaventuminen
- Corona-vuosien malli osoitti, kuinka nopeasti voidaan ottaa käyttöön EU-tason digi-passit ja rajata liikkumista. (European Commission)
- Disinformaation vastaiset ohjelmat ja ”demokratiasuojat” voivat kääntyä sisäisen opposition tukahduttamiseen.
- Kansallisen parlamentin roolin kuihtuminen
- Mitä enemmän päätöksiä tehdään Brysselissä nopeutettuna ”kriisimenettelynä”, sitä vähemmän esimerkiksi eduskunnalla on todellista sanavaltaa.
Suomelle tilanne on erityisen herkullinen (tai karu, näkökulmasta riippuen):
- NATO-jäsenyys ja EU:n sotatalous kietoutuvat yhteen – me olemme sekä rintama- että maksajavaltio.
- Pitkä Venäjä-raja takaa, että viholliskuva on helppo myydä kansalaisille, ja sillä voidaan perustella lähes mitä tahansa turvallisuuspolitiikan nimissä.
- Samalla todellinen strateginen autonomia pienenee: päätökset tehdään Washington–Bryssel-akselilla, ei Helsingissä.
7. Mikä on varsinainen kysymys?
Tusk teki palveluksen, ehkä tahattomasti: hän repäisi verhon pois ja myönsi, että EU:n yhtenäisyys nojaa ulkoiseen viholliskuvaan, ei sisäiseen legitimiteettiin.
Se suurin kysymys ei ole:
”Onko Venäjä uhka?” – kyllä se on, tietyssä mielessä.
Vaan:
”Mitä EU:n eliitti on valmis tekemään tämän uhkan varjolla – ja missä kohtaa uhka muuttuu tekosyyksi?”
Jos unioni rakentaa olemassaolonsa sen varaan, että se tarvitsee Venäjän kaltaisen vihollisen, silloin:
- rauha on poliittinen ongelma,
- neuvotteluratkaisu on uhka vallan keskittämiselle,
- ja kansalaisten vapaudet muuttuvat vaihtorahaksi ”yhtenäisyyden” alttarilla.
Tätä keskustelua ei haluta käydä Brysselissä. Siksi se pitää käydä muualla.
📊 Mitä luvut oikeasti tarkoittavat?
Muutama mittakaava:
- 390 mrd USD Ukrainalle neljässä vuodessa (The Economist -suositus):
– EU:n nimellinen BKT on noin 19–21 biljoonaa USD vuodessa. (Wikipedia)
– 390 mrd USD neljälle vuodelle on keskimäärin ~97,5 mrd USD vuodessa.
– Se vastaa noin 0,5 % EU:n vuotuisesta BKT:stä – joka vuosi, pelkkään Ukraina-pakettiin. - SAFE-rahaston 150 mrd €:
– Jaettuna EU:n ~450 miljoonalle asukkaalle tämä on noin 330 € / asukas pelkästään uuteen asevelkaohjelmaan. (Reuters) - Kun lisätään päälle kansalliset puolustusmenojen korotukset (arvio +100 mrd € vuoteen 2027 mennessä), puhutaan jo sadoista miljardeista euroista, jotka sidotaan pitkäkestoiseen sotatalouteen eikä esimerkiksi terveydenhuoltoon, koulutukseen tai velkojen lyhentämiseen. (Epthinktank)
Nämä eivät ole ”abstrakteja” summia:
– ne tarkoittavat joko korkeampia veroja,
– leikkauksia muualta,
– tai lisää velkaa, joka siirretään tulevien sukupolvien maksettavaksi.
📚 Lähteet
- Tusk: West may split into two — Polish PM warns Europe needs a common, clearly defined enemy (TASS)
- The Economist: Why funding Ukraine is a giant opportunity for Europe (economist.com)
- Eurostat / EU-komissio: EU Digital COVID Certificate -järjestelmä ja sen käyttöönotto jäsenmaissa (European Commission)
- Reuters, FT, Guardian ym.: EU:n 150 mrd € SAFE-asevelkafondi ja yhteinen asehankinta (Reuters)
- Euronews & analyysit: veto-oikeuden purkamisesta ja määräenemmistöpäätösten laajentamisesta EU:ssa (euronews)