Länsimailla on vakava ongelma: valehteluun liittyvä ongelma. Mutta se on paljon suurempi kuin se. Usein valhe, tai jopa sarja valheita, johtaa vain yhden ihmisen sydämen särkymiseen, vaikka hän on vielä tarpeeksi nuori toipuakseen jälkikäteen ajateltuna suhteellisen lyhyessä ajassa. Joskus valhe, tai jopa sarja valheita, johtaa yrityksen tuhoon ja muutamien ihmisten elämään, jotka kärsivät katastrofista. Mutta tällä valheiden ongelmalla on globaaleja seurauksia – jos on totta, että valhe voi matkustaa ympäri maailmaa totuuden vielä paljastuessa, niin valhe olisi tässä tapauksessa voinut saavuttaa Earendelin (noin 28 miljardin valovuoden päässä) totuuden vielä nukkuessa, koska valhe on tässä tapauksessa harkittu ja ennalta suunniteltu, laskelmoitu luomaan todellisuutta, jota ei voida enää toteuttaa. Mitä nyt tapahtuu?
Se saattaa vaikuttaa asiaan liittymättömältä lähtökohdalta, mutta haluaisin aloittaa tuoreella Unkarista tehdyllä kirjoituksella. Unkarin demokraattisesti valittu hallitus esitteli hiljattain, 13. toukokuuta, lain nimeltä “Julkisen elämän läpinäkyvyys” , jonka tavoitteena on hillitä ulkomaisten hallinnonvaihtajien, kuten eri EU-komiteoiden ja parlamenttien, sekaantuvaa vaikutusvaltaa kansalaisjärjestöjensä ja oppositioliikkeiden suoran rahoituksen kautta, kirjoittaa Mark Chapman .
Kriitikot pelkäävät, että Unkarin lakiesitys nimeltä ”Julkisen elämän läpinäkyvyys”, joka jätettiin Budapestin parlamentille 13. toukokuuta, antaisi Unkarin hallitukselle laajat valtuudet puuttua lehdistön ja kansalaisyhteiskunnan kriittisten äänien toimintaan.
Laki antaisi viranomaisille mahdollisuuden listata ulkomailta rahoitettuja kansalaisjärjestöjä ja tiedotusvälineitä, joita hallitus pitää uhkana kansalliselle itsemääräämisoikeudelle, ja jäädyttää niiden rahoituksen. Jos ulkomainen rahoitus jatkaa virtaamistaan läpi, harkitaan suuria sakkoja.
”Kriitikoilla” tarkoitamme eurooppalaisia poliitikkoja, jotka ovat vahvasti sitoutuneet malliin, jonka mukaan jos et pidä jostakin jäsenvaltiosta, rahasi virtaavat oppositiolle, kunnes hallitus, josta et pidä, on kaadettu. Ei vain EU-jäsenvaltio, vaan myös minkä tahansa sitoutumattoman maan hallitus, edellyttäen että se sallii länsimaisten kansalaisjärjestöjen leviämisen. Pohjimmiltaan Euroopan unionin hallintoelimet eivät näe mitään väärää siinä, että ulkomaat puuttuvat suoraan hallituksen tilanteeseen horjuttaakseen sitä.
Elleivät he itse ole kohteita, EU:n oma digitaalisten palveluiden laki, lempinimeltään ”digitaalisen valvonnan laki”, on tarkoituksella epämääräinen sen suhteen, mitä ”disinformaatio”, ”vihapuhe” tai ”haitallinen sisältö” tarkalleen ottaen pitävät sisällään.
”Sen täytäntöönpano herättää kuitenkin vakavia huolenaiheita. Määräämällä laajasti määritellyn ’haitallisen’ sisällön poistamisen pakolliseksi tämä lainsäädäntö tasoittaa tietä laajalle levinneelle sensuurille ja rajoittaa laillista ja totuudenmukaista ilmaisua vaatimustenmukaisuuden ja turvallisuuden varjolla. Tuloksena on siisti ja tiukasti valvottu internet, jossa ajatusten vapaa vaihto on tukahdutettu.”
Viime kädessä EU:n digitaalisten palveluiden laki mahdollistaa sellaisten verkossa esitettyjen mielipiteiden vaientamisen, jotka eivät miellytä vallanpitäjiä.
Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi ja sisältää oikeuden ilmaista epäsuosittuja tai kiistanalaisia mielipiteitä.”
Luonnollisesti – tai kuten nykyään pidetään itsestäänselvyytenä – EU:n sääntelyviranomaiset väittävät, että tämä on välttämätöntä “demokratian suojelemiseksi”. Tämä asettaa kaksinkertaisen rajoitteen: vapaaehtoisen noudattamisen – kuka haluaa tulla nähdyksi “demokratian vaarantajana”? – ja lain voima, joten jos haluat väittää, ettei sisältösi ole “haitallista” tai “disinformaatiota”, sinun on vietävä hallitus oikeuteen, jossa sinun on maksettava molempien osapuolten asianajajille. Tavallisilla kansalaisilla ei ole varaa siihen.
Voisin jatkaa tästä loputtomiin, mutta en halua eksyä aiheesta enempää – tarkoitukseni näissä taustatiedoissa on osoittaa, kuinka paljon vaikeampaa presidentti Putinin olisi säilyttää Venäjän kansan tuki politiikalleen, jos hän kohtaisi lavastettuja “katumielenosoituksia” ja orkestroituja poliittisia kampanjoita johtajuuttaan vastaan, joita rahoittavat miljoonilla ulkomaisilla dollareilla puolueet, joilla on suora intressi hänen epäonnistumiseensa.
Yksinkertaisesti sanottuna länsi on avoimesti tukenut Ukrainaa Venäjän vastakohtana, nimenomaisella tarkoituksella vahingoittaa Venäjää ja toivoen hallituksen kaatumista, antanut kannattajilleen ja ihailijoilleen ylenpalttisia lupauksia, joiden edes pintapuolisen kriittisen analyysin olisi pitänyt osoittaa olevan saavuttamattomia. Ja tämä puolestaan johtuu siitä, että länsi aloitti valheidensa verkon valehtelemalla itselleen: että Venäjä oli heikko ja sen yhteiskunta pirstaloitunut, ja että sen sisällä kukoistava ja elinvoimainen sosiaalisen tyytymättömyyden pohjavirta odotti hyödyntämistään – että Vladimir Putin oli diktaattori, joka hallitsi rautaisella otteella, mutta jonka ote mureni hänen vanhetessaan ja väestöllä oli ollut runsaasti aikaa kyllästyä häneen perusteellisesti; aika muutokselle.
En aio jäädä murehtimaan sitä tosiasiaa, että länsimaat alkavat hitaasti ymmärtää Venäjän olevan paljon suurempi, väkirikkaampi, vauraampi ja sillä on paljon kehittyneempi teollinen perusta kuin Ukrainalla, koska tämä on tuttua aluetta, eivätkä lukijat kiistä, että nämä tosiasiat olivat kaikki tiedossa tai ne olisi voitu helposti selvittää ennen sodan alkua.
Sen sijaan haluaisin palata raporttiin, joka minulle muodostaa perustan kaikille argumenteille valehtelevaa länsitä vastaan, joka käy murhanhimoista, uskomattoman kallista ja laaja-alaista sijaissotaa Venäjää vastaan käännyttäen entisen naapurinsa sitä vastaan: Jacques Baudin artikkeliin ”Ukrainan sotilaallinen tilanne” , jonka Postil Magazine julkaisi 1. huhtikuuta 2022.
Hän käy systemaattisesti läpi listan valheista, jotka voivat olla vain harkittuja: Donbassissa ja Luhanskin tasavallassa alun perin pidetyt kansanäänestykset eivät pyrkineet itsenäisyyteen, vaan itsemääräämisoikeuteen ja Ukrainan kanssa assosiaatioon, ja ne saivat alkunsa Ukrainan ylimielisestä vallankumouksellisesta “hallinnosta”, joka ilmoitti välittömästi aikomuksestaan lakkauttaa venäjän kielen käyttö Ukrainassa lailla, alkaen sen aseman peruuttamisesta maan virallisena kielenä.
”Itse asiassa nämä tasavallat eivät pyrkineet irtautumaan Ukrainasta, vaan pikemminkin autonomiseen asemaan, joka takaisi niille venäjän kielen käytön virallisena kielenä. Itse asiassa presidentti Janukovitšin syrjäyttämisen jälkeen valtaan tulleen uuden hallituksen ensimmäinen lainsäädäntötoimenpide oli vuoden 2012 Kivalov-Kolesnichenkon lain kumoaminen 23. helmikuuta 2014, jolla venäjästä tehtiin virallinen kieli. Hieman samaan tapaan kuin vallankaappausyrityksen tekijät päättivät, että ranska ja italia eivät enää olisi virallisia kieliä Sveitsissä.”
Hän korostaa myös, että kyseisiä kansanäänestyksiä ei järjestetty Putinin hallituksen aloitteesta, vaan sen neuvoja vastaan.
Ukrainan vallankaappauksen jälkeisen vastauksen alkuvaiheessa väitteet Venäjän aseiden toimittamisesta irtautuneille tasavalloille olivat perusteettomia, ja suurin osa “kapinallisten” (tai “terroristien”, jos olit ukrainalainen) käsiin päätyneistä raskaista aseista tuli loikatuista ukrainalaisista yksiköistä kosketuslinjalla tai sen lähellä. Valitukset Venäjän Itä-Ukrainan aseistamisesta tarjosivat kuitenkin lännelle kätevän tekosyyn tehdä samoin Ukrainalle – ensin salaa, sitten yhä röyhkeämmin.
”Vuonna 2014, kun olin Natossa, olin vastuussa pienaseiden leviämisen estämisestä, ja yritimme jäljittää Venäjän kapinallisille lähettämiä aseita nähdäksemme, oliko Moskova osallisena. Saamamme tiedot tulivat tuolloin lähes kokonaan Puolan tiedustelupalvelulta eivätkä vastanneet Etyjin tietoja – melko räikeistä väitteistä huolimatta Venäjältä ei ollut tullut ase- tai sotilasvälinelähetyksiä.”
Kapinalliset aseistettiin venäjänkielisten ukrainalaisten yksiköiden siirron ansiosta kapinallisille. Ukrainan epäonnistumisten jatkuessa autonomistien rivit kasvoivat panssarivaunu-, tykistö- ja ilmatorjuntapataljoonilla. Tämä sai ukrainalaiset sitoutumaan Minskin sopimuksiin.
Ukrainan hallituksen oli tuettava Minskin sopimusta vain siksi, että sen yritykset murskata kapinalliset alueet olivat epäonnistuneet ja se tarvitsi aikaa. Juuri tämän Merkel ja Macron ovat myöntäneet sopimusten syyksi, ja juuri sitä länsimaat nyt epätoivoisesti yrittävät tehdä vale”tulitauolla”: voittaa aikaa ja lähettää nopeasti länsimaisia joukkoja Ukrainaan, kun tulitauko on saavutettu – kuten Belgian puolustusministeri viime viikolla sanoi.
”Olemme valmiita aloittamaan operaatiot Ukrainan alueella välittömästi tulitauon aikaansaamisen jälkeen osana Britannian ja Ranskan kanssa muodostettua ”halukkaiden koalitiota”, hän sanoi.
Samoin Ukrainan ratkaiseva ja nöyryyttävä tappio Debaltsevossa pakotti maan solmimaan Minsk II -sopimuksen. Jälleen yksi hengähdystauko ajan saamiseksi ja sotilaallisen voiman rakentamiseksi länsiliittolaistensa avulla.
Presidentinvaalikampanjansa jälkeen, jonka hän voitti ohjelmalla, jolla pyrittiin palauttamaan rauhanomaiset suhteet Donbasin ja Luhanskin tasavaltojen kanssa ja liittämään ne takaisin Ukrainaan, Zelenskyi ilmoitti suostuttelukampanjasta, joka näytti enemmän hunajalta kuin etikalta.
”… Minskin rauhanprosessi, joka on pysähtynyt, on käynnistettävä uudelleen. Kyseessä on sota Venäjää vastaan, joten neuvotteluja on käytävä Venäjän kanssa. Tämä on tehtävä diplomaattisissa puitteissa, länsimaisten kumppaneiden läsnä ollessa. Emme koskaan uhraa kansaamme tai alueitamme.”
Zelenskyin mielestä Ukrainan pitäisi myös aloittaa informaatiosota Venäjää vastaan. Aiemmissa haastatteluissa hän sanoi, että Ukrainan pitäisi perustaa venäjänkielinen televisiokanava, joka lähettäisi ohjelmia Itä-Ukrainassa ja Venäjän miehittämillä Donbasin alueilla .
”Meidän on ojennettava kätemme kaikille itäisen Ukrainan ja miehitettyjen alueiden asukkaille ja sanottava heille: ’Teidät on aivopesty, te olette osa Ukrainaa, me odotamme teitä, te olette ukrainalaisia.’” Hän lisäsi: ”Meidän on alettava maksaa heidän eläkkeitään.” …
Sitten, maaliskuussa 2021, hän antoi presidentin asetuksen Krimin sotilaallisesta takaisinvalloituksesta.
On huomattava, että Venäjän sotilaallinen vastaus, joka ei suinkaan ollut provosoimaton, ei myöskään ollut laiton ja se käynnistettiin YK:n peruskirjan 51. artiklan nojalla , joka “määrää keskinäisestä sotilaallisesta avusta puolustusliiton puitteissa”. Lisäksi YK:n turvallisuusneuvoston suoranaisena vastuuna oli ryhtyä tarvittaviin toimiin järjestyksen palauttamiseksi.
“Jäsenten itsepuolustusoikeutta käyttäessään toteuttamat toimenpiteet on ilmoitettava välittömästi turvallisuusneuvostolle, eivätkä ne saa millään tavalla heikentää turvallisuusneuvoston valtuuksia ja vastuuta tämän peruskirjan nojalla ryhtyä milloin tahansa sellaisiin toimenpiteisiin, joita se pitää tarpeellisina kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi.”
Tässä on kuvia ja videoita Etyjin ajoneuvoista, jotka on pysäköity aivan ukrainalaisten panssarivaunujen viereen Avdijivkassa, kuten BBC raportoi ja mikä on myönnetty rikkovan vetäytymislinjoja – melko lailla päinvastoin kuin järjestyksen palauttamiseksi tähtäävät toimenpiteet. Ukraina ei tietenkään tunnustanut sitä, vaikka konfliktin alusta lähtien se oletti omaavansa erityisaseman ja saavansa vapaat kädet tehdä mitä haluaa – mitä se rehellisyyden nimissä enimmäkseen tekikin.
Johtopäätöksissään Baud keskittyi konfliktin ideologiseen luonteeseen: länsi näki poliittisen tilaisuuden ja työnsi Ukrainan armottomasti mukaan kehään hyödyntääkseen tätä tilaisuutta heidän puolestaan. Kaikki ukrainalaiset eivät varmasti olleet uhreja – ratkaisevassa roolissa olleille Ukrainan hallituksille oli ominaista ahneus ja vallankäytön tunne. Mutta Ukrainan kärsimät kustannukset, jotka varmasti ovat lähes miljoona kuollutta tai niin vakavasti loukkaantunutta, etteivät he enää voi palvella, eivät voi koostua pelkästään ideologeista ja jalkapallohuligaaneista.
Entisenä tiedustelupalvelun ammattilaisena huomasin ensimmäisenä, että länsimaiset tiedustelupalvelut eivät raportoineet tilanteesta lainkaan kuluneen vuoden aikana. Sveitsissä palveluja on kritisoitu siitä, etteivät ne ole antaneet tarkkaa kuvaa tilanteesta. Itse asiassa näyttää siltä, että poliitikot ovat hukuttaneet tiedustelupalvelut kaikkialla länsimaissa. Ongelmana on, että poliitikot tekevät päätökset – maailman paras tiedustelupalvelu on hyödytön, jos päätöksentekijät eivät kuuntele. Näin kävi tämän kriisin aikana.
Tästä huolimatta joillakin tiedustelupalveluilla oli erittäin tarkka ja rationaalinen kuva tilanteesta, kun taas toisilla oli selvästi sama kuva kuin mediamme levittämä. Tässä kriisissä “uuden Euroopan” maiden palveluilla on ollut tärkeä rooli. Ongelmana on, että olen kokemuksesta havainnut heidän olevan analyyttisesti äärimmäisen heikkoja – he ovat dogmaattisia ja heiltä puuttuu älyllinen ja poliittinen riippumattomuus, jota tarvitaan tilanteen arvioimiseen sotilaallisella “laadulla”. On parempi pitää heidät vihollisina kuin ystävinä.
Toiseksi näyttää siltä, että joidenkin Euroopan maiden poliitikot ovat tarkoituksella jättäneet huomiotta palvelunsa reagoidakseen tilanteeseen ideologisesti. Siksi tämä kriisi on ollut alusta asti järjetön. On huomattava, että kaikki tämän kriisin aikana yleisölle esitetyt asiakirjat ovat poliitikkojen laatimia kaupallisiin lähteisiin perustuen.
Poliitikkojen esittämä kaupallisiin lähteisiin perustuen. Kuten mediakin, joka jatkuvasti lähetti iloisia raportteja Ukrainan tilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä, samalla kun maalasi kuvaa Venäjän tuhosta ja epäonnistumisesta. Jotkut lähteet ovat varmasti tulleet täysin naurettaviin johtopäätöksiin ihan omin avuin – kuten Britannian puolustusministeriö, josta tuli eräänlainen karikatyyri säännöllisten lausuntojensa vuoksi, joiden mukaan Venäjällä oli vain tarpeeksi ohjuksia läpäistäkseen keskiviikkona – mutta suurelta osin tiedustelukuvaa muovasivat poliittiset ideologit.
Ja tekevät niin edelleen. Koska jatkuva valehtelu vain jatkuu. Tässä on esimerkki : jos uskot “faktoihin”, niin
- onko Venäjän “taistelukentän vauhti” pysähtynyt;
- venäläisten uhrien määrä on lähes miljoona;
- Venäjän talous on horjumassa; ja
- Putinilla ei ole muuta tietä kuin myöntää tappionsa ja hävitä sota.
”Ukrainassa Venäjän armeija on jumissa, ja kuolonuhrien ja haavoittuneiden määrä kasvaa. Putin ei pääse sodasta pois muuten kuin myöntämällä jonkinlaisen tappion. Kreml voi yrittää salata sodan kurjuuden venäläisiltä, mutta vain niin kauan kuin se voi kertoa sodan tarinan”, hän kirjoittaa. ”Putin ei voi tehokkaasti pyyhkiä pois todisteita epäonnistuneesta taloudesta. Eikä hän voi antaa venäläisille mitään johdonmukaista poliittista lupausta loputtoman putinismin lisäksi. Venäjä alkaa hitaasti, ei yhtäkkiä, hävitä sotaa.”
Kyllä, Ukrainalla on Putin juuri siellä missä se haluaakin. Mikä voitto. Kirjailija – jonka toinen nimi on muuten ‘Chapman’ – on historioitsija ja akateemikko. Sotilaskokemus: nolla. Ideologisia viittauksia: lukuisia; Amerikkalaisille julkaisuille kirjoittamissaan artikkeleissa hän esiintyy usein yhdessä itseään vihaavien venäläisten, kuten Masha Lipmanin, tai myrkyllisten ja itsepäisesti typerien russofoobien, kuten Dara Massicotin, rinnalla. Mutta teeskennellään, ettei mikään tästä pidä paikkaansa, ja tarkastellaan hänen väitteitään.
Kimmagea on vaikea vakuuttaa väitteellä, jonka mukaan Venäjän vauhti taistelukentällä on pysähtynyt ja että se etenee nyt vain sentti sentiltä. Kuten Baud totesi tämän artikkelin päälähteessä, Venäjä valloitti Yhdistyneen kuningaskunnan kokoisen alueen kuudessa päivässä konfliktin alussa.
”Operatiivisesta näkökulmasta Venäjän hyökkäys oli esimerkillinen laatuaan: kuudessa päivässä venäläiset valloittivat Yhdistyneen kuningaskunnan kokoisen alueen, mikä oli nopeampi eteneminen kuin mikään, mitä Wehrmacht oli saavuttanut vuonna 1940.”
Asiantuntevat lähteet, joiden harkintakykyä kunnioitan, ovat kuitenkin toistuvasti huomauttaneet, että Ukrainan alueen suurten osien nopea valtaaminen ja hallussapito ei ole Moskovan operaation alussa esittämien tavoitteiden mukaista; nimittäin Ukrainan armeijan lakkauttaminen, jonka perusteella kaikki muut myönnytykset voidaan saada voitetulta maalta, jonka ainoa vaihtoehto on ehdoton antautuminen – ei Nato-jäsenyys, vaan puolueettomuus, sisäisten asevoimien sallitun koon ja kokoonpanon lykkääminen ja niin edelleen, kaikki määrätty asiaankuuluvissa antautumisasiakirjoissa ja täysin täytäntöönpanokelpoisia.
Eikä kyse ole siitä, etteikö Venäjä olisi edelleen kasvattanut alueellisia saavutuksiaan – viime viikolla 90. kaartin panssaridivisioonan joukot saavuttivat Dnipropetrovskin rajan Novomykolaivkan lähellä ja uuden oblastin kynnyksen; Ukrainan on parempi toivoa, että Venäjä ei aio eteneä pidemmälle, koska jos niin tekee, 200 kilometrin säteellä ei ole helposti puolustettavia tai linnoitettuja asemia. Myös valloitettuja alueita esittävässä kaaviossa oleva kuvateksti viittaa uuteen hyökkäykseen:
” Päivitetty data 14.–17. toukokuuta 2025. Eteneminen on tänä aikana 31,5 km² päivässä, kokonaiseteneminen on 126 km². Toukokuussa valloitetaan peräti 400 km, mikä tarkoittaa selvästi paluuta hyökkäysoperaatioihin, jotka alkoivat suunnilleen tähän aikaan vuonna 2024 ja kestivät vuoden 2025 alkuun. ”
Mitä muuta sinulla on, Mikki? Ai niin, venäläisten uhrien määrä lähestyy miljoonaa. Kuten olemme aiemmin monta kertaa keskustelleet, tällaiset Ukrainan sodan “tilastot” ovat enimmäkseen puhtaita ennusteita, joiden tarkoituksena on kääntää huomio pois Ukrainan todellisesta tilanteesta jonkin idioottimaisen “Tiedän, että se olet sinä, mutta mitä minä olen?” -logiikan mukaisesti. On totta, ettei kenelläkään tätä julkaisevalla ole tarkkaa lukua uhreista molemmilla puolilla, mutta koska suhdeluku on aina ollut Venäjän eduksi, tuhansia ihmishenkiä vaatineista “lihaiskuista” kertovista saduista huolimatta, on vaikea kuvitella, että venäläisten uhrien määrä olisi paljon suurempi kuin Ukrainan. Monet eloonjääneet AFU:n sotilaat, jotka olivat siellä alusta asti – käytän termiä “monet” melko vapaasti, koska alkuperäisestä armeijasta ei ole enää montaa jäljellä – seisoivat rintamalla kolme vuotta ilman merkittävää lepoa. Venäläiset linjayksiköt vaihtavat säännöllisesti paikkaa lepoon ja koulutukseen, ja länsimaiset analyytikot myöntävät vastahakoisesti, että Venäjän armeija on nyt suurempi kuin ennen sotaa. Neulovatko babushkat kellareissa yöllä uusia sotilaita?
Mutta talous on silti romahtamassa, eikö se ole tosiasia? Ei oikeastaan . Ainakaan ei sen mukaan, miten ihmiset yleensä lukevat tilastoja. Markkinat ovat nousseet viime mittauksesta. BKT:n kasvu on hieman hidastunut, mutta teknisesti ottaen alle kahden prosentin kasvu on pysähtyneisyyttä. En kuitenkaan usko, että monet ihmiset ovat huolissaan siitä, että Yhdysvaltojen talous on vain 0,1 prosenttia pysähtyneisyyden yläpuolella tuon määritelmän mukaan ja että työttömyys Yhdysvalloissa on kaksi kertaa korkeampi kuin Venäjällä. Venäjän kauppatase, vaihtotase ja vaihtotaseen suhde BKT:hen ovat kaikki parantuneet viimeisimpään mittaukseen verrattuna, kun taas valtionvelka suhteessa BKT:hen on laskenut vain 16,4 prosenttiin BKT:stä. Olisin aika ylpeä tuosta luvusta, jos johtaisin maata, joka on onnistunut ylläpitämään sen, varsinkin kun Yhdysvalloissa luku on 124 %, mikä on parannus edelliseen, todella pelottavaan kokonaislukuun verrattuna.
Myös viime vuodelta :
”Venäjän presidentti kerskui, että Venäjän talous ei ollut ainoastaan selvinnyt länsimaiden pakotteista, vaan oli nyt suurempi kuin missään muussa länsimaassa kahta lukuun ottamatta. Hän viittasi Maailmanpankin ostovoimapariteettiin perustuvaan BKT-sijoitukseen, jossa Venäjä on juuri Saksan edellä. ”Kaikki teollisuudenalamme ovat tehneet osansa”, hän sanoi.
Tiistaina IMF näytti olevan samaa mieltä Venäjän presidentin kanssa. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on tarkistanut Venäjän tämän vuoden kasvuennusteensa 2,6 prosenttiin, mikä on 1,5 prosenttiyksikköä enemmän kuin lokakuussa ennustettu.
Venäjän talouden sitkeys on yllättänyt monet ekonomistit, jotka olivat odottaneet lähes kaksi vuotta sitten Ukrainan hyökkäyksen johdosta asetettujen ensimmäisten pakotteiden aiheuttavan katastrofaalisen supistumisen.
Sen sijaan he sanovat, että Kremlin on rahoittanut itsensä ulos taantumasta ohittamalla länsimaiden yritykset rajoittaa energiamyynnistä saatavia tulojaan ja lisäämällä puolustusmenoja.
Ööh; ‘kulutti tiensä ulos taantumasta’. Hei, tässäpä ilmaisia talousneuvoja. Jos tiedät, miten selvitä taantumasta käyttämällä varoja ja saavuttamalla lopulta kasvavan vaihtotaseen ja kasvavan kauppataseen… kirjoita kirja. Älä noin vain anna sitä tietoa pois. On tulossa niin, että “taloustieteilijä” on tausta, jota ei kannata laittaa ansioluetteloon. Ehkä sinun pitäisi korvata se sanalla ‘rodeoklovni’. Ja rehellisesti sanottuna Venäjä ei todellakaan ole häviämässä. Ihmiset – mukaan lukien tietämättömät akateemikot – jotka väittävät toisin, varmistavat, että yhä useampia ukrainalaisia tapetaan joka päivä, ainoastaan varmistaakseen, että mitattavan ajanjakson lopussa ukrainalaisia on jäljellä vähemmän kuin alussa, samalla kun länsimaat kokeilevat kokonaan uutta talouskuria nimeltä “kuluttamalla tiesi ulos tappiosta”. Se on vain rahaa, eikö niin? Aina voi tulostaa lisää. Jopa tämän maailman satiiriset humoristit näyttävät jäävän huomaamatta, että koko Eurooppa mielistelee Vladimir Putinia toivoen saavansa hänet suostumaan tulitaukoon, joka taianomaisesti pyyhkii pois kaikki Venäjän saavutukset… ja hän kieltäytyy antamasta heille sitä, mitä he haluavat. Jos militarisoitu maailma on oppinut vuosikymmenten fiaskosta mitään, niin sen, ettei voittaessaan tarvitse anella tulitaukoa.
Amy Winehousen laulun avausrivi alkaa kuulostaa tässä yhteydessä yhä profeetallisemmalta – kuten tuo raukka, kiusattu laulaja, NATO näyttää olevan päättänyt jatkaa itsetuhoista toimintaansa, kunnes sen elämä on ohi.