Tämä pääkirjoitus pohjautuu Sasha Latypovan neliosaiseen Weaponization of Disease Agents -sarjaan Substackissa (Due Diligence and Art) sekä siihen tukeutuvaan esseeseen The Black Death Myth: How Local Medieval Disasters Became Global Modern Threats Unbekoming-julkaisussa.(Sashala Typova)
Latypovan johtopäätökset ovat räikeässä ristiriidassa valtavirran historian ja lääketieteen kanssa – eikä niitä tarvitse niellä pureksimatta, jotta yksi peruskysymys silti jäisi seisomaan:
miten keskiaikaisesta rutosta on rakennettu 2000-luvulla poliittinen totemieläin, jonka varjolla voidaan perustella melkein mitä tahansa “pandemiavalmistelua”?
Musta surma faktana – ja myyttinä
Historiantutkijat ja epidemiologit ovat varsin yksimielisiä: 1300-luvun musta surma oli todellinen, tuhoisa kulkutauti, joka levisi laajasti Euroopassa, Länsi-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa. Arviot kuolleista liikkuvat 25–50 miljoonassa – monissa maissa jopa puolet väestöstä menehtyi muutamassa vuodessa.(Wikipedia)
Nykyinen tutkimus yhdistää tapahtuman bakteeriin Yersinia pestis, jonka geneettisiä jälkiä on löydetty keskiaikaisten uhrien jäännöksistä eri puolilla Eurooppaa.(PMC)
Tauti levisi ensisijaisesti kirppujen välityksellä rottapopulaatioissa, ja ihmiset olivat tämän ekosysteemin vahinko-osuuksia.(Maailman terveysjärjestö)
Tämä on se pohjatarina, johon kaikki nykypäivän “seuraava musta surma” -uhkakuvat nojaavat.
Mutta historiallinen totuus ei ole se, mikä poliittisessa tarinankerronnassa kiinnostaa eniten. Kiinnostaa symboli: kuva maailmasta, jossa näkymätön tauti voi koska tahansa lakaista puolet väestöstä pois – ja jossa vain keskitetty, sotilaallisen kovakourainen “bio-turvallisuus” voi pelastaa meidät.
Latypovan alkaa: miksi keskiaikainen painajainen ei toistu sellaisenaan
Latypova tekee jotain harvinaista: hän ei lähde väittelemään pelkästään retoriikasta, vaan kaivaa esiin armeijan, hallitusten ja biowapen-ohjelmien omia asiakirjoja.(Sashala Typova)
Hänen teesinsä on provosoiva:
- musta surma oli sidottu äärimmäisen epähygieeniseen keskiaikaiseen kaupunkiympäristöön
- tauti ei levinnyt “ympäri maailmaa samanaikaisesti” nykymääritelmän mukaisena pandemiana
- bakteeripohjaiset taudinaiheuttajat, kuten rutto ja pernarutto, eivät käyttäydy kuten Hollywoodin virus-fantasiat – ne eivät leviä helposti ihmisestä toiseen eivätkä laajamittaisina itseään ylläpitävinä ketjureaktioina
Samalla kun valtavirran historiankirjoitus kuvaa mustaa surmaa nimenomaan pandemia-tyyppisenä tapahtumana,(Wikipedia)
Latypova väittää, että tästä on rakennettu jälkikäteen “hyödyllinen kauhutarina” bio-puolustuksen ja pandemiateollisuuden käyttöön.(Sashala Typova)
On rehellistä todeta:
– tieteellinen konsensus ei jaa hänen arviotaan pandemioiden “mahdottomuudesta”;
– mutta hänen lukemansa sotilas- ja viranomaisraportit nostavat esiin toisen kiusallisen faktan, jota bio-turvallisuuslobbarit eivät mielellään korosta:
vuosikymmenien ja miljardien investoinneista huolimatta biologiset aseet ovat osoittautuneet yllättävän huonoiksi pandemian tuottajiksi.
Biowar-historian kylmä opetus: paljon savua, vähän tulta
Yhdysvaltojen virallinen biologisten aseiden ohjelma käynnistyi 1940-luvulla ja jatkui hyökkäykselliseen suuntaan vuoteen 1969 saakka. Ed Regisin kuvaus Fort Detrickin ohjelmasta on kaikkea muuta kuin rauhoittavaa: massiivisia fermentoreita, tonnikaupalla viljeltyjä taudinaiheuttajia, kenttäkokeita ja salaisia altistuksia omalle väestölle.(Amazon)
Latypova huomauttaa kuitenkin yhdestä olennaisesta: ohjelma
- “onnistui” tekemään seitsemästä bakteerista asekelpoisia
- suoritti operaatioita, joissa kemikaaleja ja testikantoja levitettiin laajoille alueille, kuten Operation LAC, jossa sinkki-kadmiumsulfidia kylvettiin Yhdysvaltain yllä satojen tonnien kokonaismäärillä(Wikipedia)
- mutta ei kyennyt synnyttämään yhtään todellista, laajamittaista ihmisväestöä harventavaa epidemiaa
Myös valtavirran historiantutkimus myöntää tämän: biologiset aseet ovat olleet enemmän pelote, koeponnistus ja psykologinen uhka kuin käytännöllinen massatuhoase.(Google Kirjat)
Latypovan tulkinta menee pidemmälle: hänen mukaansa tämä epäonnistuminen tiedetään hyvin kulissien takana – siksi painopiste on siirtynyt “vastatoimiin”:
- pandemiasimulaatioihin
- rokote- ja mRNA-hankkeisiin
- globaaliin “pandemiavalmisteluun”, jossa taudin sijaan myydään pelkoa ja “ratkaisuja”.(Sashala Typova)
Lake Tahoe -episodi: musta surma nykyaikaisena klikkiotsikkona
Hyvä esimerkki tästä on Latypovan kuvaama Lake Tahoe -tapaus: yksi matkailija sairastuu antibiooteilla hoidettavaan bakteeri-infektioon, ja yhtäkkiä uutisointi alkaa vihjailla keskiaikaista ruttoa ja “älä mene metsään” -narratiivia.(Sashala Typova)
Todellisuus:
- rutto esiintyy edelleen luontaisena zoonoosina joillakin alueilla
- antibiootit tehoavat, kun tauti todetaan ajoissa(CDC)
- WHO ja CDC kuvaavat ruton vakavaksi, mutta hoidettavissa olevaksi taudiksi – ei itsekseen käynnistyväksi maailmanlopun pandemiaksi.(Maailman terveysjärjestö)
Silti otsikkotasolla liimataan tarinaan sama musta surma -kuvaston kerros, jonka varassa myydään:
- uusia hätälakeja
- uusia bio-turvallisuusvirastoja
- uusia miljardikaistoja “pandemia-infrastruktuuriin”.
Bioturvallisuuskompleksi – kun pelko on liiketoimintamalli
Latypova kuvaa nykyistä bio-turvallisuusmaailmaa biljoonaluokan teollisuutena, jossa DARPA, BARDA, puolustus- ja tiedusteluorganisaatiot sekä sadat yritykset ja yliopistot muodostavat yhden ekosysteemin.(Sashala Typova)
Keskeisiä piirteitä:
- “puolustuksellisiksi lääketieteellisiksi vastatoimiksi” nimetty tutkimus jatkaa käytännössä samaa työtä, jota hyökkäyksellisissä biowapen-ohjelmissa tehtiin ennen 1970-luvun sopimuksia
- hätätilalainsäädäntö ja esimerkiksi Yhdysvaltojen PREP Act tarjoavat laajan oikeudellisen suojan – sekä mahdollisuuden siirtää vastuu ja riskit pois valmistajilta ja valtiolta
- jokainen uusi “uhka” avaa uuden rahoitusikkunan, uuden ohjelman, uuden tenderin, uuden hankkeen
Onko kaikki tämä käyttökelvotonta tai turhaa? Ei – todellisia taudinaiheuttajia on edelleen olemassa, ja moderni hygienia, antibiootit ja rokotteet ovat pelastaneet lukemattomia ihmishenkiä.(CDC)
Mutta Latypova nostaa esiin sen, mistä ei puhuta:
kun historiallinen musta surma ja modernit biowapen-kauhukuvat sidotaan yhteen, syntyy poliittisesti käyttökelpoinen myytti, jonka logiikka on:
“jos ette anna meille lisää rahaa ja valtaa, uusi keskiaika käynnistyy milloin tahansa.”
Missä Latypova menee liian pitkälle – ja missä ei mennä tarpeeksi pitkälle
On tärkeää vetää selvä viiva:
- väitteet siitä, että pandemiat olisivat “fiktiota” ja “mahdottomia”, eivät vastaa historiallista tai lääketieteellistä näyttöä – musta surma, isorokko, espanjantauti ja monet muut epidemiat ovat jättäneet jälkensä väestötilastoihin ja arkeologiaan tavalla, jota ei voi selittää pelkkänä “pelotteluna”(Wikipedia)
- samoin COVID-19:stä on olemassa laaja kliininen ja virologinen dokumentaatio, jota ei voi lakaista pois yhdellä lauseella
Mutta siitä ei seuraa, että bio-turvallisuuskompleksi itse olisi puhdas, läpinäkyvä ja rehellinen peluri.
Historian faktat – Fort Detrickin ohjelmat, ihmisiin kohdistuneet salaiset kenttäkokeet, Operation LAC:n laaja kemiallinen altistus – ovat kiistattomia.(Wikipedia)
Niiden viesti on ongelmallinen:
- hallitukset ovat valmiita altistamaan omia kansalaisiaan testatakseen teoreettisia joukkomyrkytysmalleja
- jälkiselvittely on usein “vahinkoja sattuu” -tasoa, ei todellista vastuun kantamista
Tässä kohdassa Latypovan analyysi osuu ytimeen:
biologiset aseet ovat käytännössä surkeita joukkotuhoaseina – mutta erinomaisia pelon ja poliittisen kontrollin välineitä.
Juuri siksi ne pidetään osittain salassa, ja tilalle tarjotaan myyttistä kuvastoa: superviruksia, loputtomia variantteja, “seuraava musta surma” jokaisen otsikon takana.
Mikä on tämän hetken todellinen taistelu?
Ei se, oliko musta surma “oikea pandemia” – siitä voidaan kiistellä lähdekritiikin tasolla, mutta tiede ja historia ovat jo aika hyvin tehneet työnsä.(Wikipedia)
Paljon tärkeämpi kysymys on:
- annammeko 1300-luvun kauhukuvan toimia loputtomana poliittisena valttikorttina, jolla perustellaan kaikki mahdollinen – maskipakosta digitaalisesti sidottuihin terveys- ja liikkumispassijärjestelmiin
- vai vaadimmeko joka kerta, kun “musta surma” nostetaan vertauskuvaksi, konkreettiset luvut, mekanismit ja riskianalyysin pöytään
On täysin mahdollista yhtä aikaa:
- tunnustaa, että todelliset taudit ovat olemassa ja vaativat järkevää varautumista
- kieltäytyä hyväksymästä, että jokainen uusi patogeeni oikeuttaa rajattoman valta- ja budjettisiirron bio-turvallisuuskoneistolle
Taika murtuu, kun emme enää niele metaforaa
Latypovan loppuviesti on karu mutta hyödyllinen: valtiot ja sotilaskoneistot eivät luovu tehokkaista aseista, jos sellaisia on saatavilla. Jos biologiset aseet olisivat oikeasti yhtä mahtavia kuin myyntipuhe, historia näyttäisi hyvin toisenlaiselta.(Google Kirjat)
Se, että näin ei ole, ei tarkoita ettei vaaraa olisi – mutta se tarkoittaa, että pelko ja mielikuvat ovat tässä sodassa puolestaan aseita.
Musta surma myyttisenä maailmansotana toimii täydellisesti:
- se on tarpeeksi kaukana, ettei kukaan elänyt todistaja ole enää kertomassa, miltä se oikeasti tuntui
- se on tarpeeksi suuri, että sen ympärille voi rakentaa mitä tahansa tarinoita “seuraavasta kerrasta”
- se on tarpeeksi tuttu, että pelkkä sanapari “uusi musta surma” riittää sammuttamaan järkevän keskustelun
Siksi yksi tärkeimmistä vastarinnan muodoista ei olekaan tekninen, vaan narratiivinen:
kieltäytyä antamasta keskiaikaiselle katastrofille rajatonta valtaa tämän päivän politiikassa.
Jos epidemioista ja pandemioista puhutaan, puhuttakoon nykyisestä tieteestä ja todellisista riskeistä – eikä haamusta, joka on muutettu käyttökelpoiseksi saduksi bio-turvallisuuskompleksin markkinointiosastolle.
📚 Lähteet
- Unbekoming / Unbekoming-Substack – The Black Death Myth: How Local Medieval Disasters Became Global Modern Threats
https://unbekoming.substack.com/p/the-black-death-myth-how-local-medieval (Unbekoming) - Sasha Latypova, Due Diligence and Art (Substack) – Weaponization of Disease Agents -sarja (osat 1–4)
https://sashalatypova.substack.com/p/weaponization-of-disease-agents (Sashala Typova) - Ed Regis – The Biology of Doom: The History of America’s Secret Germ Warfare Project (Henry Holt, 1999)(Amazon)
- National Academies / NRC – Toxicologic Assessment of the Army’s Zinc Cadmium Sulfide Dispersion Tests (Operation LAC)
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK233506/ (NCBI) - WHO – Plague fact sheet
https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/plague (Maailman terveysjärjestö) - CDC – About Plague & Clinical Care of Plague
https://www.cdc.gov/plague/about/index.html
https://www.cdc.gov/plague/hcp/clinical-care/index.html (CDC) - National Geographic / History of Vaccines – yleisesityksiä ruton historiasta ja mustan surman kuolleisuudesta
https://www.nationalgeographic.com/science/article/the-plague
https://historyofvaccines.org/blog/which-infectious-disease-biggest-killer-all-time/ (National Geographic)