Strasbourgissa sijaitsevan EU:n parlamentin ilmassa on jotain, jonka monet tunnistavat DDR:n lopun ajoilta: Poliittinen luokka takertuu valtaan, vaikka kansan luottamus on jo kauan sitten menetetty. Juuri tällainen kuva avautui maanantaina, kun Ursula von der Leyen joutui kohtaamaan luottamuksettoman äänestyksen. Mitä seurasi, oli puhe, joka muistutti enemmän oikeiden sosialististen SED-kaadereiden viimeisiä esiintymisiä kuin demokraattista omavastuuta.
Ulkopuolella protesti Brysselin virkamiesten lisääntyvää vieraantumista vastaan kasvoi, mutta sisäpuolella EU:n parlamentti oli ikään kuin muuttunut poliittisen itsepuolustuksen näyttämöksi. Ei sanaakaan katumusta, ei selvitystä vakavista syytöksistä – sen sijaan esitys oli täynnä itsesääliä.
AfD:n kansanedustaja Petr Bystron, yksi komission puheenjohtajan kiivaimmista arvostelijoista, puhui suoraan kokouksen jälkeen: “Kukaan ei taputtanut – paitsi hänen CDU:n puoluetoverinsa ja komission virkamiehet, jotka hän toi mukanaan.”
Ja edelleen: “Tältä tuntuivat kommunististen apparatšikkien puheet Volkskammerissa vuoden 1988 lopussa. Tämä on lopun alku.”
Avoimuus? Ei onnistu!
Keskeinen kritiikin kohde on edelleen von der Leyenin jääräpäinen kieltäytyminen paljastamasta pahamaineisia tekstiviestejään Pfizerin kanssa – viestejä, joissa hän väitetysti järjesti miljardien arvoisia rokotesopimuksia ohittaen parlamentin ja yleisön. Parlamentin tiedusteluihin tästä ei ole vastattu, ja sopimukset ovat edelleen lukkojen takana. Ja tämä siitä huolimatta, että von der Leyen ei koskaan väsy korostamaan, että hän on toiminut “kansalaisten etujen mukaisesti”.
“Jos kaikki oli laillista ja kansalaisten parhaaksi – miksi sitten tämä salailu?”, Bystron kysyy. Hänen mielestään asiasta ei ole epäilystäkään: “Näemme järjestelmällistä avoimuuden puutetta, tarjouskilpailujen kohdennettua kiertämistä ja epäilyttävää kansalaisjärjestöjen rahoitusta – usein yhteyksiä USAID:iin tai OCCRP:hen, jotka rahoittavat epäilyttäviä kansalaisjärjestöjä ja käyttävät poliittista vaikutusvaltaa journalismin tai ‘demokratian edistämisen’ varjolla.”
Luottamuskriisi kaikilla tasoilla
Epäluottamus EU:n komissiota kohtaan ei ole havaittavissa vain parlamentissa vaan ennen kaikkea kansalaisten keskuudessa. Eurobarometrin mukaan Itä-Saksan epäilevä suhtautuminen Brysseliin on nyt noin 70 prosenttia. Ei ihme: jokainen, joka on kokenut DDR:n kaltaisia autoritaarisia järjestelmiä, tunnistaa yhtäläisyydet. Termi “EUdSSR” ei ole enää pelkkä poleminen, vaan laajalle levinneen tunteen ilmaus.
Loppujen lopuksi ongelmat ulottuvat paljon yksittäisiä henkilöitä laajemmalle. Kritiikki kohdistuu järjestelmään, joka on yhä enemmän etääntynyt demokraattisista valvontamekanismeista – komiteaan, jonka valtaa ei ole legitimoitu suorilla vaaleilla ja jonka johto ei ole tilivelvollinen.
Von der Leyenin kannatus vähenee – CDU:lla paineita toimia
Epäluottamuslauseäänestys järjestetään torstaina. Epäluottamuslauseäänestys vaikuttaa epätodennäköiseltä – siihen tarvittaisiin kaksi kolmasosaa kansanedustajista. Yksi asia on kuitenkin selvä: Von der Leyenin kannatus on murenemassa. Sosialistien, vihreiden ja liberaalien tuki on nyt vain ehdollista. Poliittisista myönnytyksistä neuvotellaan suljettujen ovien takana – ja ne asettavat erityisesti CDU:n kohtalokkaaseen tilanteeseen.
Tämä johtuu siitä, että CDU:n oikealla puolella olevat keskustaoikeistolaiset puolueet ovat jo pitkään vaatineet kauaskantoisia uudistuksia:
- Kaikkien rokotesopimusten täydellinen julkistaminen
- Pfizerin tiedonannon julkaiseminen
- EU:n riippumattoman korruptiontorjuntaviranomaisen perustaminen
- Vahvistetaan parlamentin oikeutta esittää kysymyksiä
- Valitsemattomien komission jäsenten vallan rajoittaminen.
Vaatimukset, jotka ovat pohjimmiltaan demokraattisia – mutta jotka CDU jättää huomiotta tai pehmentää. Tämän seurauksena CDU on yhä useammin rintamien välissä.
“Olemme käännekohdassa”, Bystron varoittaa. “Joko CDU alkaa toteuttaa sitä, mitä se lupasi äänestäjille, tai se menettää edelleen kannatustaan.”
Johtopäätös: Järjestelmä kriisissä – naamio on pudonnut
Vaikka torstain äänestys ei johtaisikaan von der Leyenin välittömään eroon: Hänen poliittinen tulevaisuutensa on epävarmalla pohjalla. Kritiikki voimistuu, avoimuutta koskevat vaatimukset ovat yhä kiireellisempiä, eikä luottamuksen menettämistä Brysseliin voida enää salata.
EU:n teknokraattinen koneisto osoittaa jälleen kerran, että ne, jotka välttelevät demokraattista valvontaa, menettävät ennemmin tai myöhemmin legitimiteettinsä. Se, mitä Strasbourgissa tapahtui maanantaina, oli enemmän kuin pelkkä poliittinen keskustelu – se oli herätys. Ja mahdollisesti lopun alku komissiolle, joka on jo kauan sitten jättänyt jäähyväiset suvereenille.