Kaupunki, joka vajosi painajaiseen
- elokuuta 1951 rauha särkyi Etelä-Ranskan Pont-Saint-Espritissä tavalla, jota kukaan ei osannut odottaa. Tuo idyllinen pikkukaupunki, jossa elämä kulki verkkaisesti ja vuodenaikojen mukaan, joutui keskelle outoa ja kauhistuttavaa epidemiaa, joka jätti jälkensä sekä paikallisten mieliin että historian kirjoihin.
Kaikki alkoi äkillisesti. Ihmiset alkoivat oireilla – ei pelkästään fyysisesti, vaan myös psyykkisesti tavalla, joka sai kokeneimmatkin lääkärit raapimaan päätään. Pahoinvointi, unettomuus, sekavuus ja väkivaltaiset impulssit levisivät kulovalkean tavoin. Pian kaupungin kaduilla vaelsi ihmisiä, jotka näkivät hallusinaatioita niin elävinä, että todellisuus ja harhat sekoittuivat pelottavaksi painajaiseksi.
He kertoivat käärmeistä, jotka ryömivät ulos omasta kehosta. Liekit nielaisivat ruumiita. Verta valui seinistä, kuin itse helvetti olisi avautunut heidän kotiinsa. Näyt olivat niin kammottavia, että jotkut joutuivat sitomaan itsensä estääkseen kehoa tottelemasta mielen harhoja. 11-vuotias poika hyökkäsi isoäitinsä kimppuun, ja eräs mies hyppäsi ikkunasta huutaen olevansa lentokone. Todd Hayen kuvaa näitä tapahtumia tarkasti ja värisyttävästi – eikä liioittelua tarvita.
Lopulta ainakin viisi ihmistä menehtyi, joidenkin lähteiden mukaan jopa seitsemän. Satoja sairastui. Kaupunki vajosi anarkiaan, ja Pont-Saint-Espritin nimi nousi otsikoihin ympäri maailman – mutta vastaus kysymykseen “miksi?” jäi leijumaan ilmaan kuin näkymätön myrkky.
Torajyvä vai salainen koe?
Muistan itse, kuinka 13-vuotiaana luin tästä tarinasta (luultavasti ELÄMÄ-lehdestä). Muistan väristyksen, joka kulki pitkin selkääni, ja tunteen, että olin vilkaissut verhoa, joka kätkee todellisuuden todellisen luonteen. Tämä tapaus on seurannut mukanani siitä lähtien, ja äskettäin erään lukijani muistutus palautti sen kirkkaana mieleeni.
Aluksi selitys oli yksinkertainen – ehkä liiankin. Paikallinen leipomo, saastuneet ruisjauhot ja torajyvä (Claviceps purpurea), joka aiheuttaa ergotismia eli “Pyhän Antoniuksen tulta”. Torajyvä, joka tuottaa LSD:n kaltaisia alkaloideja, oli täydellinen syyllinen. British Medical Journal julkaisi pian asiasta analyysin, ja vuosikymmenet myöhemmin tämä selitys on yhä monille riittävä.
Mutta vuonna 2009 Hank P. Albarelli Jr. nosti esiin toisen, paljon synkemmän vaihtoehdon. Tutkiessaan CIA:n biokemistin Frank Olsonin kuolemaa, hän törmäsi asiakirjoihin, jotka vihjasivat, ettei kyseessä ollutkaan luonnonkatastrofi, vaan tarkkaan suunniteltu koe. CIA – kylmän sodan aikaisen psykologisen sodankäynnin ja mielenhallinnan edelläkävijä – saattoi olla vastuussa.
Löydetyt asiakirjat, kuten muistio “Re: Pont-Saint-Esprit ja F. Olson -tiedostot”, viittasivat peittelyyn. Keskustelut Sandoz Pharmaceuticalin ja CIA-agenttien välillä viittasivat siihen, että LSD:llä oli ollut roolinsa. Albarelli esitti, että kaupunkia oli käytetty koekenttänä – ruokavarannot tai jopa ilma oli saastutettu tahallisesti hallusinogeeneillä.
Herkkä mieli ja ulkoiset voimat
Kuulostaako uskomattomalta? Ehkä. Mutta kun tutustuu CIA:n muihin salattuihin operaatioihin – MK-Ultra, Artichoke – yhtäläisyydet alkavat hätkähdyttää. Mikä estäisi heitä kokeilemasta massiivista aivomyrkytystä pienessä ranskalaisessa kaupungissa?
Tämä tarina ei ole vain yhdestä epäilyttävästä epidemiasta. Se on tarina siitä, kuinka herkkä ja haavoittuva ihmismieli on ulkoisille voimille.
Nykyään emme ehkä näe käärmeitä vatsastamme ryömimässä, mutta oireet ovat silti ympärillämme: henkinen sekavuus, viha, kyvyttömyys erottaa totuus valheesta. Mikä meitä oikein myrkyttää?
On helppoa syyttää videopelien, sosiaalisen median, pornografian ja huonon koulutuksen vaikutuksia. Mutta ehkä nämä ovat vain oireita, eivät syitä. Ehkä altistumme joka päivä näkymättömille myrkyille, jotka vaurioittavat aivojamme tavalla, jota emme osaa edes aavistaa.
Ilma, jota hengitämme. Ruoka, jota syömme. Lääkkeet, joita nielemme. Media, joka tulvii pelkoa ja vihaa. Kaikki nämä yhdessä saattavat olla vastuussa siitä, että kriittinen ajattelu kuihtuu, ja ihminen muuttuu helpommin hallittavaksi.
Suurin psykologinen hyökkäys?
Mattias Desmet puhuu tästä massapsykoosin mekanismina kirjassaan “The Psychology of Totalitarianism”. Tohtori Michael Nehls taas esittää “The Indoctrinated Brain” -teoksessaan, että jatkuva stressi, pelkopropaganda ja tietyt biolääketieteelliset toimenpiteet – kuten mRNA-rokotteet – tuhoavat hippokampusta, aluetta, joka mahdollistaa muistin, ajattelun ja yksilöllisyyden.
Kun hippokampus rappeutuu, ihminen lakkaa kyseenalaistamasta, alistuu ja nielee valmiiksi pureskellut totuudet. Se on kuin näkymätön kahleet, jotka kiristyvät hitaasti, huomaamatta.
Ehkä olemme keskellä suurinta psykologista hyökkäystä, mitä ihmiskunta on koskaan kohdannut – fyysinen myrkytys ja mielen manipulointi yhdistettynä saumattomaksi operaatioksi.
Vedessä. Ilmassa. Ruoassa. Lääkkeissä. Mediassa.
Miksi? Hallinnan vuoksi? Hyödyn vuoksi? Jotain vielä synkempää?
Toivoa vielä on
Onneksi on olemassa niitä, jotka pysyvät hereillä. Jotka säilyttävät kykynsä ajatella kriittisesti ja nähdä maailman verhon taakse. Ehkä sinä olet yksi heistä. Ehkä me olemme niitä, jotka soutavat vastavirtaan.
Souda, souda, souda veneesi varovasti alas virtaa.
Iloisesti, iloisesti, iloisesti, iloisesti – elämä on vain unta.