Euroopan unionin maat eivät Brysselin mukaan ole riittävästi valmistautuneet tuleviin kriiseihin, kuten sotiin, pandemioihin tai luonnonkatastrofeihin. Siksi meidän on aloitettava laajojen varmuusvarastojen kartuttaminen. Ovatko nämä pelkkiä varotoimenpiteitä, vai onko kyse paljon muustakin?
Muutama kuukausi sitten Brysselissä sanottiin, että Euroopan unionissa asuvilla ihmisillä pitäisi aina olla kotona vähintään 72 tunnin ajan ruokaa, vettä ja muita välttämättömiä tavaroita. Varmuuden vuoksi, kuten kylmän sodan aikana, jolloin ihmiset pelkäsivät sotaa Naton ja Varsovan liiton välillä. Tällä kertaa oletettu sodan uhka oli kuitenkin luultavasti vain tekosyy – katastrofaalisen energiamurroksen aiheuttamien sähkökatkosten riski on paljon suurempi. Tämän osoitti hiljattain Iberian niemimaan totaalinen sähkökatkos.
Nyt Brysselin eurokraatit ovat menossa askeleen pidemmälle. Kansalaisten itsensä lisäksi myös jäsenvaltioiden hallitusten pitäisi varautua tuleviin sotiin, pandemioihin ja luonnonkatastrofeihin, kuten he sanovat. Kuten nyt on tapana, levitetään ideologista narratiivia mahdollisesta “sotilaallisesta hyökkäyksestä” – tietenkin Venäjän toimesta.
The EU plays a key role in coordinating disaster response worldwide.
— EU Civil Protection & Humanitarian Aid 🇪🇺 (@eu_echo) July 3, 2025
It is possible thanks to the #EUCivilProtection Mechanism, which can mobilise emergency assistance for any country in the world that needs it.
How does the Mechanism work in practice? 👇 pic.twitter.com/M2qyu0xT8a
Tarvitaan lääkkeitä/rokotteita, generaattoreita ja tärkeitä raaka-aineita sekä korjauslaitteita, lennokkeja ja liikkuvia siltoja. Naamarit, henkilönsuojaimet ja vastaavat ovat luonnollisesti myös mukana – loppujen lopuksi uusi “pandemia” voi tulla.
Vaikka periaatteessa on järkevää varautua mahdollisiin katastrofeihin, ajoitus ja viralliset perustelut osoittavat, että kyseessä on ensisijaisesti psykologinen sodankäynti. Tämä sopii täydellisesti yhteen kaikkien “puolustuskykyä” koskevien kehotusten kanssa – lähestymistapa, jota esimerkiksi natsit ajoivat äärimmilleen vuodesta 1933 lähtien. Nykyään tämä tehdään hieman hienovaraisemmin, mutta Naton retoriikassa on varmasti tiettyjä yhtäläisyyksiä.
Näemme jotain samankaltaista niin sanotuissa “pandemiavalmisteluissa”, joita viedään eteenpäin. Koronaviruskauden aikana toteutetut liioitellut äärimmäiset toimenpiteet nähdään todennäköisesti pikemminkin koeajona. Kuinka pitkälle voi mennä? Kuka on osa vastarintaa ja kuka on vaiettava mahdollisimman nopeasti, jos uusi yritys tapahtuu? Tekoälyjärjestelmien ansiosta on jo nyt helpompaa viedä eteenpäin sensuuria internetissä – kaduilla olevat “johtohahmot” ovat jo muutenkin salaisen palvelun tiedossa.
Koko järjestelmä, jota EU:n ja Naton rakenteet rakentavat “kestävyyttään” varten, ei liity niinkään todellisiin uhkiin kuin itse väestön uudelleenkoulutukseen. Militarismi ja autoritaarisuus (ilmastodiktatuurista WEF:n transhumanismiin ja “puolustusdemokratiaan” vasemmiston ideologisena kummajaisena) ovat avainasemassa ideologisina ajureina. Poliittisessa johdossa on ilmeisesti ihmisiä, jotka eivät näe George Orwellin kirjoja varoituksena vaan pikemminkin oppaana.