Huolimatta räjähdysmäisesti kasvavista investoinneista tuulivoimaan, aurinkoenergiaan ja sähköiseen liikkuvuuteen maailman hiilidioksidipäästöt kasvavat edelleen hallitsemattomasti. Todellisuus paljastaa katkeran totuuden: vihreät teknologiat eivät ole luotettavia eivätkä taloudellisia – ja ne johtavat energiapolitiikan umpikujaan. Maailma keskittyy edelleen luotettaviin energialähteisiin.
Samalla kun poliitikot, tiedotusvälineet ja kansainväliset järjestöt julistavat vihreiden globalistien mantraa “ilmaston pelastamisesta” dystooppisilla nollapäästöohjelmillaan, todellisuus antaa aivan toisenlaisen kuvan. Vuonna 2024 maailmanlaajuiset energiaan liittyvät hiilidioksidipäästöt saavuttivat uuden huippulukeman, 37,8 gigatonnia, mikä merkitsee 0,8 prosentin kasvua edelliseen vuoteen verrattuna. Samaan aikaan niin sanottuihin uusiutuviin energialähteisiin pumpattiin enemmän rahaa kuin koskaan: noin 1,8 biljoonaa dollaria virtasi aurinkovoimaloihin, tuulipuistoihin ja “vihreään” infrastruktuuriin maailmanlaajuisesti. Tämä oletettu menestysmalli on kuitenkin yhä useammin osoittautumassa taloudellisesti ja teknisesti epäonnistuneeksi.
Vaikka energiankulutus kasvaa edelleen maailmanlaajuisesti kasvavan vaurauden myötä myös köyhemmillä alueilla, toimitusvarmuus on yhä riippuvaisempi säästä riippuvaisesta teknologiasta. Tuuli- ja aurinkoenergiakapasiteetin kasvattaminen ei johda korvaamiseen vaan lisäämiseen – fossiilisia polttoaineita käyttävien voimalaitosten on oltava aina varalla. Tuloksena on kallis ja tehoton kaksoisjärjestelmä, joka ylikuormittaa sähköverkkoja, saa sähkön hinnat nousemaan pilviin ja vaarantaa teollisuuslaitokset. Varavoimalaitokset maksavat rahaa silloinkin, kun ne eivät ole käynnissä toimituksen turvaamiseksi.
Vihreän illuusion hinta
Vihreän teknologian massiivinen tukeminen veronmaksajien ja kuluttajien kustannuksella on käynnistänyt taloudellisesti myrkyllisen kierteen: Vaikka uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tuottajat tuottavat tuskin lainkaan peruskuormaa, verkon vakauteen, varastointiin ja infrastruktuuriin liittyvät kustannukset kasvavat räjähdysmäisesti. Liittovaltion verkkoviraston mukaan pelkästään Saksan verkon laajentaminen maksaa vuoteen 2035 mennessä yli 110 miljardia euroa – linjoista, jotka on tarkoitettu suurelta osin Pohjanmeren tuulipuistojen epäluotettavan satunnaisen sähkön jakeluun.
Lisäksi tuulivoimaloiden, aurinkopaneelien ja akkuvarastojen tuotanto on itsessään energia- ja resurssi-intensiivistä toimintaa. Suurin osa harvinaisista maametalleista, kuparista, litiumista ja koboltista tulee geopoliittisesti epävakailta alueilta ja Kiinasta – ja ne louhitaan yleensä epäinhimillisissä olosuhteissa. Se, mitä myydään “kestävänä”, on todellisuudessa ekologisten ja sosiaalisten vahinkojen ulkoistamista globaaliin etelään.
Lisäksi viallisten aurinkokennojen tai tuuliturbiinien purkaminen ja hävittäminen ei ole kustannusneutraalia eikä ympäristöystävällistä. Asiantuntijat varoittavat jo seuraavasta hävittämisaallosta – pelkästään Euroopassa tuhansia käytöstä poistettuja roottorinlapoja joudutaan polttamaan tai sijoittamaan kaatopaikalle vuoteen 2030 mennessä. Tähän lisätään vielä Yhdysvalloista ja Kiinasta peräisin olevat. Kaikista näistä asioista Report24 on raportoinut toistuvasti viime vuosina.
Energiapolitiikka keskiluokkaa vastaan
Vihreän globalismin kurssi iskee erityisesti teollisuuteen ja pk-yrityksiin. Energiaintensiiviset yritykset joutuvat kohtaamaan hintaräjähdyksiä, toimitusvaikeuksia ja sääntelyviidakkoa. BDI:n tutkimuksen mukaan lähes joka neljäs teollisuusyritys harkitsee siirtymistä ulkomaille. Saksa ei ole häviämässä maailmanlaajuisessa kilpailussa innovaation puutteen vuoksi – vaan toimivan energiajärjestelmän ideologisesti motivoidun sabotoinnin vuoksi.
Samaan aikaan kun Kiinassa liitetään yhä uusia hiilivoimaloita verkkoon ja fossiiliset polttoaineet tukevat talouskasvua myös Intiassa, Eurooppa kuristaa itseään näennäisellä ilmastopolitiikalla, joka ei vaikuta ilmastoon eikä ole taloudellisesti millään tavalla kannattavaa. Hiilijalanjälki todistaa sen: Saksan energiakäänteestä, EU:n vihreästä sopimuksesta ja maailmanlaajuisista ilmastohuippukokouksista huolimatta päästöt kasvavat edelleen – koska energian kysyntä jatkaa kasvuaan, eikä pseudovihreällä teknologialla pystytä vastaamaan siihen.
Hallitun laskun strategia
Päästöjen ennätyksellinen kasvu massiivisista “vihreistä” menoista huolimatta ei ole teollinen onnettomuus, vaan looginen seuraus politiikasta, jossa fysiikan lait jätetään huomiotta ja taloudellinen todellisuus korvataan ideologialla. Se, mikä alkoi energiamurroksesta, on muuttumassa energiaregressioksi – kalliiksi, epävakaaksi ja vaaralliseksi vauraudelle ja vapaudelle.
Sen sijaan, että edistettäisiin teknologista avoimuutta ja energiaomavaraisuutta, ollaan luomassa keskitettyä ilmastonhallintajärjestelmää. Uhreina ovat kansalaiset, yrittäjät ja tulevat sukupolvet. Vaarassa ei ole ilmasto, joka on ollut itsesäätyvä jo miljardeja vuosia, vaan energiatulevaisuutemme.