Punaisesta palatsista Puu-Käpylään: Nasima Razmyarin ideologinen perintö

SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyar (

@NasimaRazmyar

) kiivetessä eduskunnan puhujapönttöön vastustamaan rajalakia, joka mahdollistaisi turvapaikkahakemusten vastaanoton keskeyttämisen Suomen rajalla, hänen argumenttinsa olivat tuttuja: “30 000 turvapaikanhakijaa on pystytty huolehtimaan”, hän totesi, vaatien “tarkempaa tietoa” viranomaisten kapasiteetista¹. Presidentti Stubbin ilmoittaessa Venäjän voivan siirtää muutamassa tunnissa yli tuhat siirtolaista rajalle, Razmyar kyseenalaisti tämänkin turvallisuusarvion².

Hänen johdonmukainen vastustuksensa kaikkia maahanmuuton rajoitustoimia kohtaan on herättänyt (

@willerydman

) Wille Rydmanin kaltaisten tervejärkisten kriitikoiden väitteet siitä, että hän “kannattaa järjestelmällisesti kaikkea sitä, mikä on suomalaisille haitallista”³.

Rydmanin väite on ehkä hieman yksinkertaistettu, mutta sen taustalla piilee syvempi totuus. Ymmärtääksemme Razmyarin poliittisia kantoja, meidän on tarkasteltava hänen henkilöhistoriaansa: matkaa, joka alkaa Afganistanin kommunistihallinnon verisistä käytävistä ja päätyy Suomen poliittisen eliitin huipulle. Tämä ei ole vain yhden perheen tarina, vaan kertomus siitä, miten ideologiat periytyvät ja muuntuvat sukupolvien yli, ja miten menneisyyden varjot ulottuvat nykyhetkeen.

Nasima Razmyar syntyi Kabulissa syyskuussa 1984, ajankohtana jolloin hänen isänsä Mohammed Daud Razmyar oli noussut Afganistanin kommunistipuolueen PDPA:n korkeimpaan johtoon. Tämä ei ollut mikä tahansa poliittinen nousu: PDPA oli puolue, jonka valtaannousu huhtikuussa 1978 käynnisti yhden Afganistanin historian verisimmistä ajanjaksoista. Saur-vallankumous, kuten sitä kutsuttiin, ei ollut kansan nousu vaan pienen, Neuvostoliiton kouluttaman eliitin väkivaltainen vallankaappaus, jossa presidentti Mohammed Daoud Khan ja hänen perheensä murhattiin brutaalisti⁴.

Mohammed Daud Razmyarin tie kommunistipuolueen huipulle alkoi 1960-luvulla, kun hän 18-vuotiaana liittyi PDPA:han. Puolueen salaisessa perustuslaissa vuodelta 1965 määriteltiin tavoitteeksi “Afganistanin ja Neuvostoliiton ystävällisten suhteiden laajentaminen ja vahvistaminen”⁵. Vuoden 1978 puoluepamfletissa PDPA kuvaili itseään “työväenluokan etujoukkona” ja pääsihteeri Tarakia “kokeneeksi marxisti-leninistiksi”⁶. Valmistuttuaan Moskovan yliopiston taloustieteen osastolta 1977, Razmyar oli osa neuvostokoulutettua eliittiä, joka näki maailman marxilais-leniniläisen ideologian linssin läpi⁷.

PDPA:n valtakausi 1978-1992 on yksi historian dokumentoiduimmista esimerkeistä siitä, mihin ideologinen sokeus voi johtaa. Presidentti Tarakin luoma tiedustelupalvelu AGSA ryhtyi systemaattisiin pidätyksiin ja teloituksiin. Taraki itse asetti toiminnan sävyn julistamalla maaliskuussa 1979: “Ne jotka juonivat meitä vastaan pimeässä, katoavat pimeään”⁸. Erityisen pahamaineiseksi muodostui Pul-e-Charkhin vankila, jossa arvioiden mukaan teloitettiin 5,000-27,000 ihmistä pelkästään vuosien 1978-1979 aikana⁹. Poliittinen tutkija Olivier Roy arvioi jopa 50,000-100,000 ihmisen kadonneen tänä aikana¹⁰.

Kuvituskuva

Mohammed Daud Razmyar nousi juuri tässä verisessä kontekstissa puolueen johtoon. Ironista kyllä, hänen oma veljensä Nasim oli yksi kadonneista ja ilmeisesti tapetuista, jonka kohtaloa ei koskaan selvinnyt¹¹. Tämä henkilökohtainen tragedia ei kuitenkaan estänyt Razmyaria jatkamasta nousuaan puoluehierarkiassa. Hän toimi 1980-luvun alussa PDPA:n keskuskomitean talousosaston varapuheenjohtajana ja nousi lopulta puolueen korkeimpaan johtoon, politbyroon jäseneksi¹².

Joulukuussa 1979 Neuvostoliiton panssarivaunut vyöryivät Afganistaniin, ja maa muuttui täysin Moskovasta riippuvaiseksi. Razmyarin ura jatkui saumattomasti läpi eri hallintojen. Hänen nousunsa huipentui helmikuussa 1989, kun neuvostojoukot vetäytyivät ja hän toimi Kabulia johtaneen puolueneuvoston pääsihteerinä, toimien käytännössä pääkaupungin ylimpänä johtajana¹³. Presidentti Mohammad Najibullah, jonka Razmyar tunsi 19-vuotiaasta asti, nimitti hänet maata johtaneen 20-jäsenisen Isänmaan puolustuksen korkeimman neuvoston jäseneksi. Razmyar toimi myös puolustus- ja turvallisuusministerinä¹⁴.

Vuonna 1989 Razmyar nimitettiin Afganistanin Neuvostoliiton-suurlähettilääksi Moskovaan. Virka, joka osoittautui hänen pelastuksekseen.

Neuvostoliiton hajotessa 1991 ja Najibullahin hallinnon kaatuessa 1992, Razmyar oli turvassa Moskovassa. Sieltä tie vei Suomeen, jonne perhe saapui lokakuussa 1993¹⁵.

Mielenkiintoista on, että Razmyar oli jo viettänyt neljä kuukautta Suomessa syksyllä 1979, asustaen hotelli Aurorassa juuri Neuvostoliiton hyökkäyksen aikaan¹⁶.

Helsingin Puu-Käpylään asettunut Mohammed Daud Razmyar ei jäänyt toimettomaksi. Hän toimii edelleen Afganistanin kansanpuolueen Euroopan-osaston puheenjohtajana¹⁷, vaikka käytännössä 79-vuotiaan toiminta on lähinnä symbolista. Helsingin Sanomien vuoden 2012 artikkelissa “Käpylän kabulilainen pyörittää puoluetta puhelimitse” kerrotaan, miten hän ylläpitää yhteyksiä entisiin puoluetovereihin. Huomionarvoista on, että vuosikymmenien Suomessa asumisen jälkeenkin hänen suomen kielen taitonsa on lehtitietojen mukaan heikko¹⁸ – seikka, joka viittaa siihen, että hänen katseensa on pysynyt suunnattuna menneisyyteen ja kotimaahansa.

Tässä kontekstissa Nasima Razmyarin lapsuus saa uuden merkityksen. Hän eli ensimmäiset vuotensa Kabulissa kommunistieliitin keskellä, ja vuodet 1989-1992 Moskovassa suurlähettilään tyttärenä.

Perheen elämää on kuvattu “yltäkylläiseksi” päiväkoteineen, kokkeineen ja jatkuvine ostosretkineenkin¹⁹ – jyrkkä kontrasti sen todellisuuden kanssa, jota tavalliset afgaanit kokivat sodan runtelemassa maassa, jossa arvioiden mukaan 1.24 miljoonaa ihmistä kuoli vuoteen 1988 mennessä ja viisi miljoonaa pakeni maasta²⁰.

Vaikka Mohammed Daud Razmyar on nykyään iäkäs mies vailla todellista poliittista vaikutusvaltaa, ideologinen perintö, jonka keskellä Nasima kasvoi, on jättänyt jälkensä: se näkyy hänen tavassaan priorisoida kansainvälisiä velvoitteita kansallisen turvallisuuden edelle.

Nasima Razmyarin integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan on ollut menestystarina. Ylioppilaaksi Töölön yhteiskoulusta 2004, yhteisöpedagogin tutkinto, työ Mannerheimin Lastensuojeluliitossa ja Monika-Naiset-liitossa, siirtyminen SDP:n poliittiseksi avustajaksi²¹. Vuonna 2010 hänet valittiin vuoden pakolaisnaiseksi, 2012 Helsingin kaupunginvaltuustoon, 2015 eduskuntaan Suomen ensimmäisenä pakolaistaustaisena kansanedustajana, ja 2017 Helsingin apulaispormestariksi vain 33-vuotiaana²². Tällä hetkellä hän toimii SDP:n 1. varapuheenjohtajana.

Menestystarinan takana on kuitenkin toinen, vähemmän kerrottu ulottuvuus. Julkisten tietojen mukaan Razmyar on ollut merkittävässä roolissa vastaanottokeskustoiminnassa²³. Hän toimi Viittakivi Oy:n hallituksen jäsenenä vähintään vuosina 2015-2017²⁴. Viittakivi on Setlementtiliiton 100% omistama yhtiö, ja Razmyar toimi myös Setlementtiliiton liittohallituksen jäsenenä²⁵. Vuonna 2015 Viittakivi Oy sai vastaanottokeskustoiminnasta 2 790 255 euroa veronmaksajien rahoja²⁶. Setlementtiliitto puolestaan sai vuonna 2016 RAY:ltä yhteensä 2,197 miljoonaa euroa avustuksia²⁷. Sittemmin Viittakivi Oy on lakkautettu.

Razmyar toimi myös Monika-Naiset liitto ry:n hallituksen jäsenenä²⁸. Järjestö sai RAY-avustuksia vuonna 2016 yhteensä 770 000 euroa ja oli suurin sisäministeriön EU:n kotouttamisrahaston saaja vuoteen 2012 asti²⁹. Nämä kytkökset ovat luoneet jo tuolloin selvän eturistiriidan: Razmyar on istunut päättämässä maahanmuuttopolitiikasta samalla kun hänellä on ollut merkittävä rooli organisaatioissa, jotka hyötyvät taloudellisesti maahanmuutosta³⁰.

Tämä eturistiriita näkyy konkreettisesti hänen poliittisissa kannanotoissaan. Hän vastusti Helsingin vastaanottokeskusten sulkemista 2020³¹, on tehnyt eduskunta-aloitteita maahanmuuttajia kouluttavien järjestöjen rahoituksen lisäämiseksi³², ja johdonmukaisesti vastustanut kaikkia toimia, jotka rajoittaisivat turvapaikanhakijoiden määrää³³. Hänen äänestäytymisensä rajalakia vastaan SDP:n ryhmäpäätöksen jälkeenkin³⁴ osoittaa, että henkilökohtaiset vakaumukset tai intressit, menevät puoluekurin edelle.

Huomionarvoista on lisäksi Razmyarin äänestyskäyttäytymisen räikeä epäjohdonmukaisuus. Vuonna 2016 hän äänesti puolesta lakimuutoksessa, joka poisti humanitaariset syyt oleskeluluvan perusteena – päätös, joka vaikeutti merkittävästi turvapaikanhakijoiden asemaa ja oli ristiriidassa hänen oman pakolaistaustansa kanssa. Kahdeksan vuotta myöhemmin hän kuitenkin äänesti rajalakia vastaan vedoten juuri humanitaarisiin syihin.

Tämä ristiriita paljastaa opportunistisen ja populistisen toimintamallin: kun poliittinen ilmapiiri oli kireä pakolaiskriisin jälkeen, Razmyar äänesti rajoitusten puolesta. Tilanteen rauhoittuessa ja hänen asemansa vahvistuessa puolueessa, hän palasi julkisesti liberaalimpaan linjaan ja alkuperäiseen agendaan.

Tämä herättää perustavanlaatuisen kysymyksen: ohjaako Razmyarin päätöksentekoa todella periaatteet vai poliittinen laskelmointi?

Taloudellisia kytköksiä syvemmällä tasolla Razmyarin kannanotot heijastavat ideologista perintöä, joka juontaa juurensa hänen isänsä maailmaan. PDPA:n internationalistinen maailmankatsomus, jossa kansalliset rajat ja turvallisuus alistettiin aina “kansainvälisen solidaarisuuden” vaatimuksille, elää uudessa muodossa tyttären politiikassa. Siellä missä Mohammed Daud Razmyar puhui “proletaarisesta internationalismista”, Nasima puhuu “ihmisoikeuksista” ja “kansainvälisistä velvoitteista”³⁵. Terminologia on muuttunut, mutta perusajatus pysyy samana: kansalliset rajat ja identiteetit ovat esteitä, jotka tulee ylittää universaalin ideologian nimissä.

Tämä ideologinen jatkumo näkyy kristallinkirkkaasti, kun vertaamme kahden sukupolven poliittisia kantoja.

Molemmat Razmyarit edustavat eliittikeskeistä lähestymistapaa politiikkaan. Mohammed Daud oli osa pientä neuvostokoulutettua eliittiä, joka yritti pakottaa ideologiansa miljoonille afgaaneille. Nasima, nopeasti Suomen poliittiseen eliittiin noussut, edustaa uutta kosmopoliittista eliittiä, joka näkee kansallismielisyyden ja turvallisuushuolet “populismina” ja “rasismina”³⁶.

Kuvituskuva

Molemmissa tapauksissa näkyy myös ideologinen sokeus todellisuudelle. PDPA kieltäytyi näkemästä, että sen politiikka ajoi Afganistanin kaaokseen. Samoin Nasima Razmyar näyttää kieltäytyvän tunnustamasta yhteyttä liberaalin maahanmuuttopolitiikan ja turvallisuusongelmien välillä. Kun afgaanit vastustivat PDPA:n reformeja, heitä syytettiin taantumuksellisuudesta. Kun suomalaiset ilmaisevat huolta maahanmuutosta, Razmyar ja hänen poliittiset liittolaisensa syyttävät heitä rasismista³⁷.

Yhtä lailla paljastavaa on Razmyarin oma toteamus: “Eduskuntaan pääsin vuonna 2015 Suomen ensimmäisenä pakolaistaustaisena kansanedustajana“³⁸.

Tämä pakolaistaustan korostaminen on ymmärrettävää poliittisena pääomana, mutta se peittää alleen sen tosiasian, että hänen perheensä ei ollut tavallisia pakolaisia vaan osa sitä eliittiä, jonka politiikka ajoi miljoonat afgaanit pakolaisuuteen. Hänen isänsä toimi juuri sen hallinnon korkeimmassa johdossa, joka oli vastuussa Afganistanin tuhosta.

Afghanistan Analysts Network raportoi vuonna 2025, että “eri ryhmät, joilla on juuret PDPA:ssa tai affiniteetti siihen, pysyvät aktiivisina diasporassa”³⁹. Nämä verkostot eivät ole vain nostalgiakerhoja vaan aktiivisia poliittisia toimijoita, jotka ylläpitävät ja välittävät ideologista perintöä uusille sukupolville. Mohammed Daud Razmyarin toiminta Afganistanin kansanpuolueen eurooppalaisena johtajana on osa tätä laajempaa ilmiötä⁴⁰.

Razmyarien tarina ei ole ainutlaatuinen. Ympäri Eurooppaa elää entisten kommunistidiktatuurien eliittien jälkeläisiä, jotka ovat nousseet merkittäviin asemiin uusissa kotimaidensa. Tämä herättää tärkeitä kysymyksiä demokratiamme toiminnasta. Missä määrin demokraattisten yhteiskuntien tulisi sallia sellaisten henkilöiden pääsy valta-asemiin, joiden ideologinen tausta on fundamentaalisesti ristiriidassa isäntämaan arvojen kanssa? Miten käsittelemme sitä tosiasiaa, että monet pakolaisina tulleet olivat itse osallisia järjestelmissä, jotka aiheuttivat pakolaisuutta?

Nasima Razmyarin noustessa seuraavan kerran puhumaan “kansainvälisestä solidaarisuudesta” tai kritisoimaan “populistisia” turvallisuustoimia, meidän tulisi muistaa, mistä nämä ajatukset todella juontavat juurensa. Hänen isänsä palveli järjestelmää, joka uhrasi Afganistanin kansallisen suvereniteetin ja turvallisuuden ideologian alttarilla. Tytär näyttää valmiilta toistamaan saman virheen, tällä kertaa Suomen kustannuksella.

Tämä ei tarkoita, että Nasima Razmyar olisi kommunisti tai että hän kannattaisi isänsä tekoja, mutta hänen johdonmukainen vastustuksensa kansallisille turvallisuustoimille, hänen priorisointinsa kansainvälisten velvoitteiden yli kansallisten etujen ja hänen haluttomuutensa tunnustaa maahanmuuton haasteita, kaikki heijastavat ideologista perintöä, joka on aiheuttanut mittaamatonta kärsimystä.

Mohammed Daud Razmyarin matka PDPA:n politbyroosta Helsingin Käpylään on muistutus siitä, miten historia kiertää kehää. Se on myös varoitus siitä, miten ideologinen sokeus voi johtaa hirvittäviin tekoihin ja miten näiden tekojen tekijät voivat lopulta löytää turvapaikan juuri niistä maista, joiden arvoja he aikoinaan halveksivat. Kun ideologiat eivät kuole vaan mukautuvat, ja kun eilisen totalitarismi pukeutuu tämän päivän humanitarismiksi, demokratian on oltava valpas.

Suomalaisten on syytä kysyä: voimmeko aidosti ymmärtää nykyisiä poliittisia keskusteluja ymmärtämättä niiden toimijoiden ideologisia juuria? Ja kun poliitikko johdonmukaisesti asettaa abstraktit “ihmisoikeudet” konkreettisen kansallisen turvallisuuden edelle, onko syytä kysyä, kenen etuja hän todella ajaa ja mistä hänen maailmankuvansa todella juontaa juurensa?

Nasiman historian valossa ja faktojen valossa, Rydmanin kommentti Nasimasta vaikuttaa jopa maltilliselta, joten ehkäpä Razmyarin olisi syytä tehdä rikosilmoitus, niin tulisipahan kaikki taustat tutkittua perin pohjin.

Lähteet

1. Yle Uutiset. “Eduskunta hyväksyi kiisteltyyn rajaturvallisuuslakiin jatkoajan – yksi lipesi hallituspuolueista.” 12.7.2024. Artikkeli dokumentoi Razmyarin äänestyksen rajalakia vastaan ja hänen perustelunsa: “30 000 turvapaikanhakijaa on pystytty huolehtimaan.”
2. Iltalehti. “SDP:n Razmyar epäilee presidentin turvallisuusarviota: ‘Tarvitaan tarkempaa tietoa’.” 15.6.2024. Razmyar kyseenalaisti presidentti Stubbin ilmoituksen Venäjän kyvystä siirtää yli tuhat siirtolaista rajalle muutamassa tunnissa.
3. Rydman, Wille. Twitter/X-julkaisu. 2.7.2025. “Razmyar kannattaa järjestelmällisesti kaikkea sitä, mikä on suomalaisille haitallista.” @WilleRydman.
4. Ruttig, Thomas. “An April Day That Changed Afghanistan 3: The legacy of the Saur Revolution’s war crimes.” Afghanistan Analysts Network, 9.3.2020. Dokumentoi PDPA:n väkivaltaisuudet, erityisesti Tarakin lausunnon “Ne jotka juonivat meitä vastaan pimeässä, katoavat pimeään.”
5. Van Bijlert, Martine ja Ruttig, Thomas. “Between Reform and Repression: The 60th anniversary of the PDPA.” Afghanistan Analysts Network, 3.1.2025. Analyysi PDPA:n perustamisesta ja sen salaisesta perustuslaista vuodelta 1965.
6. Van Bijlert, Martine ja Ruttig, Thomas. “Between Reform and Repression: The 60th anniversary of the PDPA.” Afghanistan Analysts Network, 3.1.2025. PDPA:n kuvaus itsestään “työväenluokan etujoukkona” ja Tarakista “marxisti-leninistinä.”
7. Wikipedia. “Mohammed Daud Razmyar.” Suomenkielinen Wikipedia, päivitetty 17.4.2025. Biografiset perustiedot: syntymävuosi 1945, valmistuminen Moskovan yliopistosta 1977.
8. Ruttig, Thomas. “An April Day That Changed Afghanistan 3: The legacy of the Saur Revolution’s war crimes.” Afghanistan Analysts Network, 9.3.2020. Tarakin maaliskuun 1979 lausunto vallankumouksen vihollisista.
9. European Union Agency for Asylum. “Country Guidance: Afghanistan – Past conflicts (1979-2001).” Päivitetty tammikuu 2025. Arviot Pul-e-Charkhin vankilan uhreista: 5,000-27,000 teloitettua.
10. Ruttig, Thomas. “An April Day That Changed Afghanistan 3: The legacy of the Saur Revolution’s war crimes.” Afghanistan Analysts Network, 9.3.2020. Olivier Royn arvio 50,000-100,000 kadonneesta Taraki-Amin-kaudella.
11. Wikipedia. “Mohammed Daud Razmyar.” Suomenkielinen Wikipedia, päivitetty 17.4.2025. Maininta veljestä Nasim Razmyarista, joka katosi puolueen sisäisissä puhdistuksissa.
12. People Pill. “About Mohammed Daud Razmyar: Afghan politician and diplomat (1945-).” Biografinen tietokanta, viitattu 2025. Razmyarin nousu PDPA:n keskuskomiteaan ja politbyroon jäseneksi.
13. People Pill. “About Mohammed Daud Razmyar: Afghan politician and diplomat (1945-).” Biografinen tietokanta, viitattu 2025. Toiminta Kabulin puolueneuvoston pääsihteerinä helmikuussa 1989.
14. People Pill. “About Mohammed Daud Razmyar: Afghan politician and diplomat (1945-).” Biografinen tietokanta, viitattu 2025. Nimitys Isänmaan puolustuksen korkeimpaan neuvostoon ja puolustusministeriksi.
15. Wikipedia. “Nasima Razmyar.” Englanninkielinen Wikipedia, viitattu 2025. Perheen saapuminen Suomeen lokakuussa 1992 Moskovasta.
16. Matkamiehen Mietteitä -blogi. “Nasima Razmyarin isäpappa – kommunistijohtajan menneisyys.” Lokakuu 2015. Mohammed Daudin vierailu Suomessa 1979, neljä kuukautta hotelli Aurorassa.
17. NykyS­uomi. “Afganistanin entinen kommunistieliitti hamuaa korkeita virkoja Suomessa.” 10.6.2017. Kirjoittaja: Janus Putkonen. Razmyarin rooli Afganistanin kansanpuolueen Euroopan-osaston puheenjohtajana.
18. Helsingin Sanomat, Kuukausiliite. “Käpylän kabulilainen pyörittää puoluetta puhelimitse.” Helmikuu 2012. Kuvaus Razmyarin heikosta suomen kielen taidosta ja poliittisesta toiminnasta Suomesta käsin.
19. Anna-lehti. “Nasima Razmyar: ‘Oli vaikeaa kasvaa naiseksi kahden kulttuurin välissä’.” 25.6.2024. Toimittaja: Mari Pöyhtäri. Kuvaus perheen “yltäkylläisestä” elämästä Moskovassa.
20. Human Rights Watch. “Afghanistan: The Forgotten War – Human Rights Abuses and Violations of the Laws of War since the Soviet Withdrawal.” Helmikuu 1991. Arvio 1.24 miljoonasta kuolleesta vuoteen 1988 mennessä.
21. Wikipedia. “Nasima Razmyar.” Suomenkielinen Wikipedia, viitattu 2025. Koulutus- ja työhistoria: ylioppilas Töölön yhteiskoulusta 2004.
22. Wikipedia. “Nasima Razmyar.” Suomenkielinen Wikipedia, viitattu 2025. Poliittinen ura: valinta kaupunginvaltuustoon 2012, eduskuntaan 2015, apulaispormestariksi 2017.
23. MV-lehti. “Nasima Razmyar ja vastaanottokeskusbisnes – SDP:n kansanedustajan kytkökset Viittakivi Oy:hyn.” 15.3.2016. Kirjoittaja: Ilja Janitskin. Dokumentoi Razmyarin hallitusjäsenyyden Viittakivi Oy:ssä.
24. MV-lehti. “Nasima Razmyar ja vastaanottokeskusbisnes – SDP:n kansanedustajan kytkökset Viittakivi Oy:hyn.” 15.3.2016. Tarkka ajanjakso hallituksessa: vähintään 2015-2017.
25. The International Federation of Settlements (IFS). “Meet Our Esteemed Speakers: Nasima Razmyar.” Konferenssiesittely, kesäkuu 2023. Vahvistaa Razmyarin roolin Setlementtiliiton liittohallituksessa.
26. MV-lehti. “Nasima Razmyar ja vastaanottokeskusbisnes – SDP:n kansanedustajan kytkökset Viittakivi Oy:hyn.” 15.3.2016. Viittakivi Oy:n tulot vastaanottokeskustoiminnasta 2015: 2 790 255 euroa.
27. The International Federation of Settlements (IFS). “Annual Report 2016.” Setlementtiliiton RAY-avustukset vuonna 2016: 2,197 miljoonaa euroa.
28. Uusi Suomi Puheenvuoro. “Turvapaikanhakijabisneksen siipiveikot.” 20.2.2016. Kirjoittaja: Rainer Salejärvi. Monika-Naiset ry:n hallitus ja RAY-rahoitus.
29. Uusi Suomi Puheenvuoro. “Turvapaikanhakijabisneksen siipiveikot.” 20.2.2016. Monika-Naiset ry:n RAY-avustukset 2016: 770 000 euroa, suurin EU:n kotouttamisrahaston saaja.
30. MV-lehti. “Kommentti: Razmyarin selvä eturistiriita maahanmuuttopolitiikassa.” 20.3.2016. Analyysi taloudellisten intressien ja poliittisen päätöksenteon yhteydestä.
31. MV-lehti. “Razmyar vastustaa Helsingin vastaanottokeskusten sulkemista.” 12.10.2020. Razmyarin kannanotto Malmin ja Puistolan keskusten sulkemista vastaan.
32. Eduskunta. “Kirjallinen kysymys KK 234/2017 vp – Kansanopistojen maahanmuuttajakoulutuksen rahoituksen lisääminen.” 15.5.2017. Razmyarin aloite järjestörahoituksen kasvattamiseksi.
33. Iltalehti. “SDP hajoaa rajalakikysymyksessä – Razmyar: ‘En voi tukea perusoikeuksien rajoittamista’.” 10.7.2024. Toimittaja: Juha Ristamäki.
34. Eduskunta. “Äänestys 89/2024 vp – Laki rajaturvallisuudesta annetun lain jatkamisesta.” 12.7.2024. Virallinen äänestystulos: 168 puolesta, 29 vastaan. Razmyar äänesti vastaan.
35. STT Info. “SDP:n Nasima Razmyar: Vaikka kysymyksessä on kansallinen turvallisuus, valitsevat perussuomalaiset silti populistisen linjan.” 18.4.2024. Tiedote Razmyarin kritiikistä hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan.
36. Razmyar, Nasima. Twitter/X-julkaisu. 15.8.2016. “Rasismi ei ole mielipide vaan rikos.” Siteerattu Suomi24-keskustelupalstalla viittauksena Razmyarin näkemyksiin.
37. Suomi24 Keskustelut. “Nasima Razmyar – taustoja ja kantoja.” 13.8.2016. Keskusteluketju, jossa analysoidaan Razmyarin poliittisia kantoja ja taustaa.
38. Wikipedia. “Nasima Razmyar.” Suomenkielinen Wikipedia, viitattu 2025. Razmyarin oma toteamus: “Eduskuntaan pääsin vuonna 2015 Suomen ensimmäisenä pakolaistaustaisena kansanedustajana.”
39. Van Bijlert, Martine ja Ruttig, Thomas. “Between Reform and Repression: The 60th anniversary of the PDPA.” Afghanistan Analysts Network, 3.1.2025. PDPA-verkostojen säilyminen diasporassa: “eri ryhmät pysyvät aktiivisina.”
40. Foschini, Fabrizio. “An April Day That Changed Afghanistan 4: The evolution of the PDPA and its relations with the Soviet Union.” Afghanistan Analysts Network, 16.3.2020. Analyysi PDPA:n ideologisesta perinnöstä ja verkostoista Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Lähde