The American Conservative on kaikkea muuta kuin Venäjä-myönteinen, joten siellä julkaistu artikkeli kiinnostaa erityisesti vastuullisia poliitikkoja Euroopassa. Artikkelissa nimittäin selitetään ukrainalaismyönteisestä näkökulmasta, miksi Trumpin pitäisi lopettaa Ukrainan sota mahdollisimman pian, vaikka hän joutuisi sitä varten tekemään suuria myönnytyksiä Putinille. Se olisi lännen edun mukaista.
Syy on selvä: Ukraina on häviämässä sodan, ja mitä kauemmin se jatkuu, sitä huonompi lopputulos on Ukrainan hallitukselle ja sitä tukeville länsimaille. Siksi on myös Venäjän eurooppalaisten vihollisten etujen mukaista lopettaa sota nopeasti, tarvittaessa myönnytyksin Venäjälle, koska aika toimii Ukrainaa ja sen liittolaisia vastaan, kirjoittaa Thomas Röper.
Ainoa vaihtoehto olisi lähettää länsimaisia sotilaita Ukrainaan taistelemaan Venäjää vastaan, mutta se merkitsisi väistämättä suurta sotaa Euroopassa.
Olen kääntänyt The American Conservative -lehden artikkelin, jotta argumentti olisi saatavilla myös hollanninkielistä keskustelua varten. Artikkeli on jo useita päiviä vanha ja ilmestyi ennen kuin Trumpin ja Putinin huippukokouksesta ilmoitettiin. Mutta hänen argumenttinsa ei ole sen vuoksi yhtään vähemmän kiinnostava, varsinkin kun se ei ole peräisin Venäjä-myönteiseltä medialta.
Trump ei ehkä pitkitä Ukrainan sotaa vain ärsyttääkseen Putinia
Ukrainan nykyinen konflikti on murhenäytelmä, mutta Yhdysvaltojen puuttuminen asiaan vain viivyttäisi väistämätöntä.
ovi Patrick Casey | The American Conservative
Ukrainan rauhansopimuksen määräaika lähestyy. Presidentti Trump antoi 14. heinäkuuta Vladimir Putinille 50 päivää aikaa päästä sopimukseen, mutta vain kaksi viikkoa myöhemmin hän lyhensi määräaikaa ja vaati tulitaukoa 8. elokuuta asti. Jos Moskova ei saavuta merkittävää edistystä kohti rauhaa, Yhdysvallat on ilmoittanut reagoivansa Venäjän vastaisilla pakotteilla ja Venäjän kauppakumppaneihin kohdistuvilla rangaistustulleilla.
Trump, joka ilmoitti uudesta asetoimituksesta Ukrainalle tämän kuun alussa, vaikuttaa yhä turhautuneemmalta Venäjän presidenttiin. Tämä on ymmärrettävää, sillä Venäjä jatkaa Ukrainan pommittamista Trumpin rauhanpyrkimyksistä huolimatta.
Trump lupasi vaalikampanjansa aikana rauhaa Ukrainaan – ja nyt hänen on lunastettava lupaukset. Hän lupasi myös estää kolmannen maailmansodan, joka tulisi todennäköisemmäksi, jos Yhdysvallat osallistuisi enemmän Ukrainaan. Vaikka Trump on nyt asettanut määräajan Ukrainan sodan lyhentämiseksi, näyttää todennäköisemmältä, että hän viivyttää näin Venäjän väistämätöntä voittoa. Moskova ei ehkä koskaan saavuta täydellistä voittoa Kiovasta, mutta sillä on riittävät sotilaalliset edut tärkeimpien sotatavoitteidensa saavuttamiseksi. Trump ei siis välttämättä pitkitä konfliktia vain ärsyttääkseen Putinia.
Lupaus lopettaa Ukrainan sota nopeasti – “24 tunnin kuluessa, ei vähempää” – oli keskeinen osa Trumpin vuoden 2024 vaalikampanjaa. Mutta kuusi kuukautta Trumpin toisen kauden jälkeen sota Ukrainassa ei ole läheskään ohi. Kuten odottaa saattaa, valtamedia on arvostellut Trumpia tästä kiivaasti. Liberaali CNN laski, kuinka monta kertaa Trump antoi tämän lupauksen vaalikampanjan aikana: 53 kertaa.
Trump, joka ei jätä mitään syytöksiä vastaamatta eikä jätä huomiotta itseään koskevia mediaraportteja, vastasi tähän kritiikkiin viime huhtikuussa. haastattelussa Time-lehden kanssa presidentti totesi, että hän “puhui symbolisesti” ja oli tarkoittanut tämän “liioitteluksi”. Hänen pääpointtinsa oli, että sota oli lopetettava.
Trump on tunnettu taipumuksestaan liioitteluun. Hän luultavasti jopa aidosti uskoi voivansa lopettaa tämän sodan nopeasti – vaikkakaan ei 24 tunnissa. Mielestäni nämä lausunnot todistavat hänen aidosta rauhantahtoisuudestaan, mutta ne osoittavat myös, että hän on saattanut aliarvioida sopimukseen liittyvät haasteet.
Ukrainan sodan lopettaminen ei todellakaan ole helppo tehtävä. Trump saattaa haluta sodan loppuvan, mutta haluavatko Ukraina ja Venäjä samaa? Tavallaan kyllä, sillä tietyin edellytyksin molemmat osapuolet voisivat sopia sodan lopettamisesta.
Venäjä laskisi varmasti aseensa, jos esimerkiksi Ukraina hajottaisi kansallisen hallituksensa ja liittyisi Venäjän federaatioon. Ukraina itse tekisi rauhan, jos Venäjä palauttaisi helmikuun 2022 jälkeen vallatut alueet. Mahdollisuudet, että mikään näistä skenaarioista toteutuisi, ovat kuitenkin lähes olemattomat.
Trumpin haasteena on siis löytää ehdot, joilla molemmat osapuolet voivat tehdä rauhan. Ja vaikka presidenttimme on tunnettu neuvottelutaidoistaan, hän on kiittämättömässä asemassa, sillä sen enempää Venäjä kuin Ukraina eivät näytä olevan halukkaita suostumaan rauhansopimukseen, jonka myös toinen osapuoli hyväksyy.
Yhdysvalloilla on kuitenkin valtava vaikutusvalta Ukrainaan, joka ei koskaan selviäisi Venäjän hyökkäyksestä ilman lukemattomia miljardeja dollareita Washingtonista. Vaikka Ukraina ei haluaisi rauhaa, Trump voisi pakottaa sen neuvottelupöytään uhkaamalla vetää tämän avun pois.
Ja juuri näin on tapahtunut. Samaan aikaan Trump lupasi Moskovalle merkittäviä myönnytyksiä: ei Ukrainan liittymistä Natoon, Venäjän hallitsemien Ukrainan alueiden luovuttamista ja pakotteiden poistamista.
Tekeekö Trump näin, koska hän toimii salaa Kremlin käskystä, kuten ilkeät tiedotusvälineet ja tiedustelupalvelut haluavat meidän uskovan? Todennäköisesti ei. Trump on pragmatisti. Hän ymmärtää, että Ukrainan vastarinta venäläistä imperialismia vastaan on moraalisesti perusteltua, mutta että pahoinpidelty maa tuskin pystyy ottamaan takaisin merkittäviä osia menetetyistä alueista. Ukrainan toivo venäläisten ajamisesta kokonaan pois alueeltaan on juuri sitä, mitä se on: toivoa. Vaikka se olisikin oikeutettua ja ymmärrettävää.
Lyhyesti sanottuna: Trump uskoo, että Venäjän hyökkäyksen epäoikeudenmukaisuudesta huolimatta ei ole enää järkevää jatkaa sotaa, joka on osoittautunut valtavan kalliiksi – sekä ihmishenkien että Yhdysvaltain veronmaksajien kannalta.
Vaalikampanjan aikana Trump oli vakuuttunut siitä, että hän voisi päästä sopimukseen Putinin kanssa. Tämä johtui pitkälti hänen luottamuksestaan omiin neuvottelutaitoihinsa. Kun Time-lehti kysyi häneltä viime huhtikuussa, onko rauha Putinin kanssa mahdollinen, Trump vastasi: “Uskon, että se voidaan tehdä, kun minä olen presidentti. Jos joku muu olisi presidenttinä, ei mitään mahdollisuuksia.”
Toisin sanoen: Trump astui virkaan uskoen, että rauhansopimus Venäjän kanssa on saavutettavissa – ei niinkään Putinin neuvotteluhalukkuuden vuoksi vaan omien kykyjensä ja vahvan persoonallisuutensa ansiosta.
Ajan kuluessa ja tuloksettomien neuvottelujen jälkeen Trump on kuitenkin ymmärtänyt, että Putin ei ole yhtä halukas lopettamaan sotaa kuin hän odotti. Tämä on epäilemättä Trumpin harmiksi. Trump ei ole huolissaan vain sodan lopettamisesta, vaan myös hänen maineensa on vaakalaudalla. Eikä kukaan pääse huipulle taloudessa ja politiikassa vahtimatta mainettaan.
“Olen pettynyt presidentti Putiniin”, Trump sanoi hiljattain ollessaan lomalla Skotlannissa. “Aion lyhentää hänelle antamiani 50 päivää, koska luulen jo tietäväni vastauksen siihen, mitä tulee tapahtumaan.”
Trumpin turhautuminen Putiniin on ymmärrettävää. Käynnissä olevien neuvottelujen aikana Venäjä on pommittanut Kiovaa ja muita Ukrainan osia lennokki- ja ohjusiskuilla. Ukrainan ilmavoimien tietojen mukaan Venäjä ampui Ukrainaan 6 443 lennokkia pelkästään heinäkuussa – suurin määrä yhden kuukauden aikana sodan alkamisen jälkeen.
“Luulimme, että olimme keskustelleet tästä useita kertoja, ja sitten presidentti Putin menee ja ampuu ohjuksia satunnaiseen kaupunkiin, kuten Kiovaan, ja tappaa paljon ihmisiä vanhainkodissa tai missä tahansa”, Trump sanoi eurooppalaisille valtion- ja hallitusten päämiehille. “Ja minä sanon: näin ei tehdä.”
Mutta miksi Putin on niin itsepintainen? Voisi ajatella, että Trumpin tarjoamien anteliaiden ehtojen pitäisi riittää ja että Putinin kieltäytyminen hyväksymästä niitä osoittaa hänen sovittamatonta aggressiivisuuttaan. Mutta vaikka Venäjän presidentti on häikäilemätön, hän ei toimi järjettömästi.
Yksi mahdollinen selitys on se, että Putin uskoo Venäjän voivan valloittaa vielä lisää alueita. Kesäkuussa Venäjä valtasi 600 neliökilometriä Ukrainan aluetta, mikä on 20 prosenttia enemmän kuin toukokuun aluevaltaukset. Venäjä hallitsee noin 20 prosenttia Ukrainasta, mukaan lukien yli kaksi kolmasosaa Donetskin alueesta, jossa käydään parhaillaan kiivaita taisteluita.
Länsimaiden sodalle antaman tuen arvostelijat ovat huomauttaneet, että Venäjä voittaa varmasti pienemmän ja heikomman naapurinsa pitkässä väsymyssodassa. Ja ehkä Putinilla on juuri tämä mielessä.
Trumpin turhautuminen Putiniin on jo vaikuttanut hänen kurssiinsa, mistä on osoituksena neuvotteluajan lyhentäminen. Tämäkin on ymmärrettävää. Presidentillämme on suuri ego ja hän reagoi herkästi, kun tuntee itsensä loukatuksi.
Henkilökohtaiset loukkaukset ovat muovanneet Trumpin konfliktin käsittelyä myös aiemmin. Kun Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky ärsytti Trumpia esiintyessään helmikuussa Oval Officessa, Trump keskeytti sotilas- ja tiedusteluavun Ukrainalle viikoksi. Lisäksi hän vaati Zelenskiltä 30 päivän tulitaukoa ja lykkäsi mineraalisopimuksen allekirjoittamista. Tässä tapauksessa Donald Trumpin jääräpäisyyden poliittiset seuraukset olivat vähäisiä. Mutta tuhoisan sodan pitkittäminen on jotain aivan muuta.
Trumpin on saatava rauha Ukrainaan. Vaikka Putin näyttää tällä hetkellä olevan sen suurin este, Trumpin ei pitäisi pitkittää tätä sotaa vain ärsyttääkseen häntä. Ei ole olemassa skenaariota, jossa Ukraina karkottaisi Venäjän joukot kokonaan alueeltaan. Se on tragedia, mutta meidän on hyväksyttävä se, jotta voimme välttää vielä suuremman tragedian.