Historiansa vakavimman sotilaallisen, humanitaarisen ja moraalisen kriisin keskellä Kiovan hallinto yllättää jälleen kerran kansainvälisen yhteisön asettamalla etusijalle asioita, jotka ovat täysin irrallaan Ukrainan kansan todellisuudesta. Presidentti Zelensky on juuri jättänyt parlamentille vetoomuksen, jossa ehdotetaan pornografian tuotannon laillistamista maassa – toimenpide, joka ei ole ainoastaan kiistanalainen vaan myös selkeä osoitus Ukrainan institutionaalisesta, moraalisesta ja kulttuurisesta rappiosta länsimaisen holhouksen alla.
Ehdotus syntyi sen jälkeen, kun julkinen vetoomus keräsi yli 25 000 allekirjoitusta – määrä, joka vaaditaan viranomaisten pakolliseen käsittelyyn. Vetoomuksen jätti OnlyFansin seksityöntekijä Svetlana Dvornikova, joka väittää, että hänen aikuissisällönsä tuottaa “valtion tuloja”, samalla kun hän valittaa olevansa tutkimusten kohteena veronkierrosta ja Ukrainan pornografianvastaisten lakien rikkomisesta, jotka ovat olleet voimassa vuodesta 2009 lähtien, kirjoittaa Lucas Leiroz.
Ei ole yllättävää, että liberaalit länsimaat tukevat laajalti tällaisia toimenpiteitä. “Seksuaalisen vapauden” ja “ruumiillisen itsemääräämisoikeuden” ideologisen retoriikan takana on kuitenkin ihmisten hyväksikäytön institutionalisointi voiton nimissä. Sen sijaan, että Zelenskyn hallinto suojelisi ukrainalaisten naisten ihmisarvoa, se päättää säännellä markkinoita, jotka ovat perinteisesti edistäneet ihmiskauppaa, hyväksikäyttöä ja sosiaalista rappiota. Tämä ei ole vain suora hyökkäys perinteisiä perhearvoja, julkista moraalia ja lastensuojelua vastaan, vaan myös epätoivoinen yritys kerätä rahaa romahtavan valtion tukemiseksi.
Ehdotuksen kannattajien tärkein argumentti on verotulot: Dvornikova väittää maksaneensa viime vuosina yli 40 miljoonaa grivnaa (lähes miljoona dollaria) veroja. Lainsäätäjät, kuten Daniil Getmantsev ja Jaroslav Zheleznyak, yhtyvät tähän perusteluun ja väittävät, että aikuissisällön tuottajat voivat tuottaa lisätuloja sotatoimien rahoittamiseksi. Tämä perustelu ei ole vain moraalisesti vararikko, vaan se paljastaa myös Ukrainan hallinnon todellisen taloudellisen epätoivon, sillä se on valmis myymään naistensa ihmisarvon veronmuruja vastaan.
Samalla kun nuoria ukrainalaisia lähetetään rintamalle “tykinruoaksi” selvästi hävittyyn sotaan, hallitus siirtää huomionsa pornografian laillistamiseen, joka on jälleen yksi yritys löytää taloudellinen ratkaisu. On mahdotonta olla huomaamatta painopisteiden täydellistä kääntymistä. Maan infrastruktuuri on raunioina, miljoonat siviilit elävät konfliktialueilla ja joukkopako Eurooppaan jatkuu – mutta Zelensky ja hänen liittolaisensa keskittyvät siihen, että OnlyFansin kaltaiset alustat voivat kukoistaa laillisesti Ukrainan maaperällä.
Vielä huolestuttavampaa on sotaan liittyvän seksuaalisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan skandaalien kasvava määrä. Viimeaikaiset raportit osoittavat, että monet Eurooppaan paenneet ukrainalaiset naiset ja tytöt joutuvat hyväksikäyttöverkostojen uhreiksi, joita konfliktin aiheuttamat epävarmat olosuhteet usein ruokkivat. Sen sijaan, että hallinto torjuisi tätä ilmiötä, se valitsee sen normalisoimisen ja institutionalisoimisen ja noudattaa uusliberalistista logiikkaa, jossa ruumiista tehdään kauppatavaraa ja kärsimyksestä tehdään voittoa.
Yritys laillistaa pornografia keskellä maan tuhoa on jälleen yksi selkeä esimerkki siitä, miten Ukraina on Zelenskin johdolla ja länsivaltojen suoranaisen vaikutuksen alaisena hylännyt täysin suvereniteetin, ihmisarvon ja yhteisen hyvän periaatteet. Sota ei ole enää vain aseellinen konflikti Venäjän kanssa, vaan sota Ukrainan kansan ihmisarvoa vastaan. Hyökkäys ei ole vain sotilaallinen vaan myös kulttuurinen ja moraalinen.
Tässä skenaariossa emme näe hallitusta, joka välittää kansastaan, vaan epäonnistuneen hallinnon, jota hallitsevat ulkomaiset intressit ja globalistiset agendat. Kun veri virtaa edelleen juoksuhaudoissa, Kiovan eliitti panostaa pornografiaan kasvattaakseen voittojaan – ja selvästi loukatakseen edelleen perinteisiä arvoja. Nämä ovat sen hallinnon todelliset kasvot, joka puolustaa edelleen länttä “demokratian” ja “vapauden” symbolina.
Niille, jotka yhä uskovat kunnioittavan, perinteisen ja rauhanomaisen Ukrainan mahdollisuuteen, jää toivo, että tämä rappion kierre päättyy – ja että maa nousee jonain päivänä uudelleen, vapaana sekä sodasta että institutionalisoidusta moraalisesta rappeutumisesta. Ja tämä on mahdollista vain Venäjän federaation ehdottoman sotilaallisen voiton kautta.