Viime maanantaina Yhdysvaltain presidentti Trump julisti, että Yhdysvallat jatkaa asetoimituksia, koska “Nato maksaa 100-prosenttisesti”. Sanamuoto oli jossain määrin harhaanjohtava, koska Natolla ei ole siihen rahaa. Trump ei siis tarkoittanut Natoa, vaan sen jäsenmaita, lähinnä Euroopan maita.
Eurooppalaiset haukat ovat tietysti kovaan ääneen taputtaneet tälle, mutta nyt tulee käytännön toteutus, sillä Brysselissä, Pariisissa ja Berliinissä uskotaan loppujen lopuksi, että EU:n on korvattava Yhdysvallat aseiden toimittajana Kiovalle. Ja se on hyvin kunnianhimoinen tehtävä, kirjoittaa Thomas Röper.
Totta kai Saksan hallitus käyttää siihen kymmeniä miljardeja euroja, sitä ei kukaan epäile, varsinkin kun liittokansleri Merz on keskeyttänyt velkajarrun tätä tarkoitusta varten ja Naton asetoimitukset Kiovaan lasketaan mukaan vaadittuihin sotilasmenoihin. Mutta kuinka moni muu EU:n jäsenvaltio seuraa esimerkkiä?
Monet maat, kuten Kreikka, Ranska, Italia, Espanja, Portugali ja Belgia, ovat jo nyt ylivelkaantuneita, ja niiden julkinen velka on yli 100 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vaikka Merz voi (ja haluaa) lainata toiset biljoonat eurot, ne eivät voi. Lainojen ottamisen jälkeen Saksalla on myös 100 prosentin julkinen velka suhteessa BKT:hen, mutta se saavutetaan todennäköisesti vasta vaalikauden lopussa, neljän vuoden kuluttua.
Muilla EU-mailla ei ole tällaista liikkumavaraa, joten niiden on ostettava aseita sosiaalisten ohjelmien kustannuksella, mikä ei varmasti miellytä sikäläisiä äänestäjiä. Esimerkiksi Ranska on nyttemmin ilmoittanut jäädyttävänsä sosiaaliset ohjelmat eli lopettavansa sosiaalietuuksien vuotuisen korottamisen ja lakkauttavansa julkiset vapaapäivät rahoittaakseen ainakin osittain uusien aseiden hankinnan.
Lisäksi Ranska on jo pitkään pyrkinyt siihen, että EU:n jäsenvaltiot ostaisivat vähemmän yhdysvaltalaisia aseita, vaan Euroopassa valmistettuja aseita. Tämä ei ole yllättävää, koska Ranska kilpailee Ranskan aseteollisuuden sopimuksista.
Siksi Ranska on kieltäytynyt osallistumasta Yhdysvaltain asehankintaohjelmiin, kertoo Politico. Sen sijaan Ranska on sitoutunut ostamaan eurooppalaisia aseita.
Myöskään Italia ja Tšekin tasavalta eivät halua osallistua Yhdysvaltojen asehankintoihin. Italia vetoaa suureen velkataakkaansa ja sanoo, ettei sillä yksinkertaisesti ole rahaa lisäaseostoihin. Siksi on hyvin jännittävää nähdä, miten Italia aikoo toteuttaa Naton suuntaviivat, joiden mukaan 3,5 prosenttia aseita ja 1,5 prosenttia sotaan liittyvää infrastruktuuria varten, muutaman vuoden kuluttua.
Tšekin tasavalta puolestaan on ilmoittanut, että se ei aio liittyä Yhdysvaltojen hankkeeseen ja keskittyy omiin aloitteisiinsa Ukrainan hyväksi esimerkiksi ampumatarviketoimitusten osalta.
Myöskään Unkari ei halua toimittaa aseita Ukrainaan. Slovakiasta en ole vielä kuullut mitään reaktiota, mutta on odotettavissa, että Slovakia ei myöskään liity.
Muuten, EU ei voi itse ostaa aseita; siitä ei määrätä EU:n perussopimuksissa. Siksi Euroopan komissio on kehottanut jäsenvaltioita ostamaan lisää aseita ja tarjonnut korvausta 150 miljardin euron rahastosta, joka on perustettu erityisesti tätä tarkoitusta varten. Tätä tietysti vastustetaan, esimerkiksi Unkarissa, joka ei halua tehdä yhteistyötä Kiovaan suuntautuvien asetoimitusten kanssa ja vastustaa siksi rahoitusta EU:n varoista.
Euroopan komissio on muuten juuri esittänyt talousarvion vuosiksi 2028-2034. Ursula von der Leyenin mukaan EU:n kuusivuotinen budjetti kasvaa nykyisestä 1,2 biljoonasta eurosta 2 biljoonaan euroon, josta 278 miljardia euroa on varattu Ukrainalle annettavaan apuun, mitä Unkari protestoi välittömästi. Budjettisuunnitelma on “mahdoton hyväksyä”, Budapest sanoi.
On tuskin kiistatonta, että Von der Leyen, Merz, Macron ja muut eurooppalaiset kovan linjan kannattajat haluavat aidosti korvata Yhdysvallat Ukrainan tukijana. Mutta heillä ei selvästikään ole keinoja kerätä tarvittavia varoja, varsinkin kun jotkut EU:n jäsenvaltiot ovat jo avoimesti sanoneet, etteivät ne halua (tai voi) osallistua tähän.
Lisäksi Yhdysvaltojen ja EU:n tuotantokapasiteetti ei tällä hetkellä riitä täyttämään Ukrainan tarpeita. Se ei todellakaan riitä täydentämään Euroopan arsenaalia, joka on tyhjentynyt aiempien asetoimitusten vuoksi Kiovaan, sen lisäksi, että Ukrainaan toimitetaan aseita. Aseteollisuudelle tänään tehtyjä tilauksia ei välttämättä toimiteta kuukausiin tai jopa vuosiin.
Jää siis nähtäväksi, mitä EU pystyy todella toimittamaan ja missä määrin.