#Analysis | Publication-X

FrontNieuws väittää, että “Bryssel valmistautuu sotaan ja kansalaiset maksavat”. Titteli puree — mutta mitä tästä väitteestä todella jää jäljelle, kun katsoo EU:n omia asiakirjoja? Selvitimme, missä kohtaa puhutaan todellisista budjeteista ja missä kohtaa retoriikka karkaa käsistä.


Mitä FrontNieuws väittää

FrontNieuws-artikkelin mukaan “EU on ottanut virallisesti askeleen kohti sotaa, ja kustannukset kaadetaan tavallisen kansalaisen niskaan.”
Kirjoitus maalaa kuvan Brysselistä, joka toimii “NATO:n jatkeena”, keskittää päätöksiä ja ohjaa rahavirtoja pois sosiaalimenoista asevarusteluun.

Kieli on tyypillistä vaihtoehtomedian paatosta: “Brussel bereidt zich voor op oorlog — en de burgers moeten betalen.” Väite kuulostaa dramaattiselta, mutta kuinka paljon siitä pitää paikkansa?


EU:n virallinen linja: valmiutta, ei sotaa

1. Defence Readiness Roadmap 2030

Euroopan komission ja ulkoasioiden korkean edustajan yhteinen ohjelma (2024) määrittelee tavoitteen “vahvistaa jäsenmaiden puolustuskykyä, kriisivalmiutta ja teollista huoltovarmuutta”.
Dokumentissa ei mainita sotaa vaan “readiness and deterrence” – valmius ja pelotevaikutus.
→ Lähde: EU Defence Readiness Roadmap 2030 (PDF)

2. Puolustusbudjettien kasvu

EP Think Tankin toukokuun 2025 analyysin mukaan EU-maiden keskimääräiset puolustusmenot kasvoivat 30 % vuosina 2021–2024, ja useimmat jäsenmaat ylittävät nyt NATO:n 2 %-tavoitteen.
Lähde: epthinktank.eu

3. Strateginen autonomia

Komissio puhuu “strategisesta autonomiasta” – eli Euroopan kyvystä puolustaa itseään riippumatta Yhdysvaltain tuesta. Tämä ei ole “sotaan valmistautumista”, vaan seurausta Ukrainan sodan ja Lähi-idän kriisien opista: EU haluaa omia ase- ja ammuslinjoja, omia logistiikkaketjuja ja kyberpuolustuksen ydinosaamista.
Lähde: commission.europa.eu/topics/defence


Mistä väitteet “kansalaiset maksavat” tulevat?

Budjettirakenne

EU:n puolustusrahasto (European Defence Fund) on osa monivuotista rahoituskehystä (MFF 2021–2027). Rahoitus tulee jäsenmaiden maksuosuuksista — ei erillisestä “sotaverosta”.
Komission esitys vuoden 2025 budjetista nostaa puolustusmenoja noin €1,5 mrd, mutta leikkaukset tehdään muista EU-rahastoista, ei suorista kansalaisveroista.

LUE MYÖS:  Ebola™ – Teollisuuden myrkyllisestä vaikutuksesta ja sen peittämisestä

Kansalliset päätökset

Useat jäsenmaat – esim. Saksa ja Puola – ovat nostaneet puolustusmenoja yli 2 % BKT:sta. Se raha tulee tietenkin veroista, mutta kansallisten parlamenttien päätöksillä. EU ei määrää yksittäisten kansalaisten maksuja, eikä sillä ole omaa verotusoikeutta puolustuksen rahoittamiseen.

Energiakriisi + puolustusmenot

FrontNieuws sekoittaa nämä usein samaan vyyhteen: energiatuet ja asehankinnat rinnastetaan, jolloin syntyy kuva “Bryssel vie, kansa maksaa”. Tosiasiassa ne ovat eri budjettirivejä eri päätöksentekotasolla.


Miksi “valmistautuminen sotaan” kuulostaa uskottavalta?

Koska jotakin on muuttunut. Vuodesta 2022 lähtien EU on toiminut tavalla, joka olisi aiemmin ollut mahdoton:

  • rahoittaa aseiden toimituksia kolmannen maan alueelle (Ukraina) → Euroopan rauhanrahasto (EPF),
  • perustaa yhteisiä ampumatarvikehankintoja,
  • ja keskustella yhteisestä komentorakenteesta (EU Rapid Deployment Force 2026).

Tämä kaikki on totta. Mutta on eri asia sanoa “EU varautuu hyökkäyssotaan” kuin “EU pyrkii estämään sen, että se joutuisi puolustamaan itseään yllättäen ilman resursseja”. FrontNieuws käyttää ensimmäistä tulkintaa, viralliset asiakirjat jälkimmäistä.


Lähteen luotettavuus

Media Bias / Fact Check luokittelee FrontNieuws-sivuston “Questionable Source” –luokkaan, sillä se on aiemmin julkaissut todentamattomia väitteitä ja salaliittoaiheisia artikkeleita.
Lähde: mediabiasfactcheck.com/frontnieuws

Tämä ei tee yksittäisestä jutusta automaattisesti väärää, mutta asettaa sen “väite → varmistus” -akselille. Tällöin jokainen konkreettinen toteamus (vero, asetus, lainsäädäntö) on syytä tarkistaa suoraan EU:n virallisista julkaisuista.


Mitä tämä tarkoittaa tavalliselle kansalaiselle?

1. Puolustusbudjetit kasvavat – ja sinä maksat epäsuorasti.

Kaikki julkinen rahoitus tulee lopulta verotuloista. Jos jäsenvaltio kasvattaa puolustusmenoja, se on väistämättä pois jostakin muusta tai lisää velkaa. Mutta kyse ei ole uudesta “EU-verosta”.

2. EU hakee yhteistä kyvykkyyttä, ei komentokeskusta.

Vielä ei ole yhtä eurooppalaista armeijaa. Kaikki EU:n sotilaalliset aloitteet perustuvat vapaaehtoiseen osallistumiseen ja jäsenvaltioiden päätöksiin.

LUE MYÖS:  Tämä on häiritsevin video, jonka katsot tänään, ja sen on tuottanut Yhdysvaltain armeija

3. Reaalinen huoli on läpinäkyvyys.

Puolustusmenojen kasvu ja teollinen integraatio edellyttävät valvontaa, ettei synny “mustia laatikoita” – alueita, joissa rahavirrat ja sopimukset katoavat poliittiseen sumuun. Se on journalismin paikka, ei salaliittojen.


Lopputiivistys

EU valmistautuu – ei sotaan, vaan mahdollisuuteen joutua puolustamaan itseään. Tämä on todellinen muutos 2010-luvun pasifistisesta politiikasta. Mutta väite, että “Bryssel käy sotaa ja kansalaiset maksavat laskun”, on ennen kaikkea retorinen kärjistys.

Puolustusmenojen kasvu on kiistatonta, mutta maksajat ovat jäsenvaltioiden budjetteja ohjaavat parlamentit – eivät “Bryssel” abstraktina oliona. Jos jotain on syytä vaatia, se on avoimuutta: kuinka paljon rahaa, mihin se menee ja kuka siitä hyötyy.


📚 Lähteet

Avatar photo

By Pressi Editor

Jos lainaat tekstiä, laitathan lainatun tekstin yhteyteen paluulinkin!