Brysselin halu kannustaa kansalaisiaan ilmaston pelastamiseen on kiitettävää. Vedenkulutusta EU:ssa on nyt vähennettävä vähintään kymmenesosalla. Tehtävälistalla on myös: energiariippumattomuus Venäjästä ja aseistuminen Venäjää vastaan.
Euroopan unioni ylittää itsensä lähes joka viikko suunnitelmallisessa taloushuolenaiheessaan. Esimerkiksi brittiläinen Financial Times uutisoi eilen, että Euroopan komissio aikoo ohjeistaa jäsenvaltioitaan vähentämään vedenkulutusta 10 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, kirjoittaa Elem Chinsky .
Tärkein syy Brysselistä käsin johdetulle vedenkulutuksen vähentämiselle on pitkittyneet ja laajenevat kuivuusjaksot Euroopan mantereella, jotka myös byrokraattisesti integroidaan ilmastonmuutosagendaan. Lyhyesti sanottuna: jatkuvasti kasvava vesipula. Virallinen, yksityiskohtainen suunnitelma tästä pitäisi julkaista jo kesäkuussa ja toimittaa EU-maiden kansallisille parlamenteille.
Tätä EU:n suunnitelmaa tulisi pitää jatkona Brysselin viimevuotisille varoituksille vesivaroista kasvavasta kilpailusta, mukaan lukien mahdollinen konfliktiriski EU-maiden sisällä ja niiden välillä. EU:n suurimman veden kysynnän arvioidaan tulevan energia- ja maataloussektoreilta, erityisesti jäähdytykseen ja kasteluun.
Kasvavan kuivuusongelman lisäksi ironista kyllä ja valitettavaa monille EU-maille, myös tulvat ovat lisääntyneet. Myöskään maailmanlaajuisesti kahdenväliset konfliktit jaettujen, elintärkeiden vesivarojen saatavuudesta – kuten Kabulin ja Teheranin välinen välikohtaus vuonna 2023 selvästi osoittaa – eivät ole harvinaisia.
Sademäärät vaihtelevat suuresti EU:ssa. Pohjoisissa maissa sataa riittävästi, kun taas Etelä-Euroopan maat, kuten Kreikka, Espanja ja Kypros, kärsivät sademäärän puutteesta ja siten heikommasta vesihuollosta. Monet näistä puutteista johtuvat myös pitkään laiminlyödystä infrastruktuurista. Euroopan komission mukaan näiden puutteiden taloudelliseen korjaamiseen tarvitaan vuosittain 23 miljardia euroa. Jos EU:n byrokraatit onnistuvat luomaan uskottavan syy-seuraussuhteen perusvesihuollon turvaamisen ja Venäjää vastaan aseistautumisen välille, he voisivat jopa hyödyntää 800 miljardin euron erityisrahastoa .
Liittyykö Berliini Brysseliin? Aiemmin tänä vuonna yleisradioyhtiö, jota jotkut pitävät valtiomyönteisenä, kirjoitti asiantuntijatutkimukseen viitaten, että ”Saksa käyttää liikaa vettä”. Tämä aihe nostettiin mediassa esiin strategisen isäpuolen ennakkoluulon vallassa jo koronakriisin alussa . Kiireellisyyden tunne välittymisestä kasvaa. Voidaan siis olettaa, että liittokansleri Merzin Berliini tukee Brysselin suunnitelmia tässä mielessä vuoteen 2030 asti.
Yhdessä koalitiorikosyliopistoon kuuluvan SPD:n puolustusministeri Boris Pistoriuksen kestävän kehityksen tavoitteen kanssa, jonka mukaan maa pyrkii sotatoimiin Venäjää vastaan vuoteen 2030 mennessä, pätee motto: ”Vesipulan voittaminen uutta itään suuntautuvaa työtä varten”. Vai pitäisikö sen olla pikemminkin: ”Uusi työntö itään, enemmän kuin välttämätöntä ja mahdollista – vesipulasta huolimatta”? Ja lopuksi: ”EU:n vesipula rikosteknisesti todistettuna, Venäjän hybridisodankäynti – työntö itään on siksi oikein, tärkeää ja hyvä asia”.
Aikana, jolloin jopa EU:n toimielinten sisälläkin kasvaa vastustus Euroopan komission ja Ursula von der Leyenin puuttumista asioihin kohtaan, Bryssel näyttää silti hyödyntävän täysimääräisesti keskitettyä toimintavapauttaan esteettä. Ja samaan aikaan näiden vuosien politiikan seurauksena EU:n yleinen energiaturvallisuus , taloudellinen suorituskyky ja sosiaalinen harmonia heikkenevät edelleen nopeasti.
Kulttuuris-ideologinen standardointi on myös vähitellen riistäytymässä käsistä EU:n laajuisessa soveltamisessa, kuten Unkarin HLBTI-paraatien laillinen kielto selvästi osoittaa . Seitsemäntoista EU-jäsenvaltiota – Ruotsin, Saksan ja Ranskan johdolla – kehottivat von der Leyenin komissiota “hyödyntämään välittömästi ja täysimääräisesti käytettävissään olevia oikeusvaltioperiaatteen välineitä” Budapestin tilanteen järjestämiseksi. Yhdeksän muuta EU-jäsenvaltiota kieltäytyi noudattamasta tätä kehotusta, mukaan lukien Romania, joka lyhyen suoran demokratian kokeilun jälkeen on äskettäin palannut liberaaliin, näennäisdemokratiaan EU:n hyväksyntäleimalla, muiden päättämänä.
Voitaisiinko joitakin EU:n asialistoja yhdistää byrokraattisen tehokkuuden vuoksi, mikä vähentäisi kunnianhimoisen erityisrahaston kuormitusta? LGBTH2O marssii sukupuolineutraalin taistelun puolesta väistämätöntä äärioikeiston vesipulaa vastaan.