Kanadan G7-huippukokous ja Naton kokous Haagissa 24.-25.6.2025 ovat paljastaneet sekaisin olevan lännen, joka tavoittelee saavuttamattomia tavoitteita maailmassa, joka on kasvanut yli sen valta-aseman. Sveitsiläinen sotilasasiantuntija Jacques Baud paljasti Yhdysvaltain sotilas- ja talousjärjestelmän kriittiset haavoittuvuudet norjalaisen valtiotieteilijä Glenn Diesenin haastattelussa ja korosti lännen epävarmaa asemaa. Yhdessä nämä tapahtumat ja analyysit piirtävät tuhoisan kuvan merkityksettömyyden partaalla olevasta länsiliitosta, jota painavat liiallinen kunnianhimo, sisäiset erimielisyydet ja rakenteelliset heikkoudet.
G7-kokouksen romahtaminen Albertassa
Albertassa pidetyn G7-huippukokouksen oli tarkoitus osoittaa yhtenäisyyttä, geopoliittista päättäväisyyttä ja yhtenäistä asennetta Venäjää, Kiinaa ja globaalia etelää kohtaan. Sen sijaan siitä tuli synkkä osoitus länsimaiden jakautumisesta ja strategisesta halvaantumisesta. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin äkillinen lähtö – jota ei ole virallisesti ilmoitettu, mutta jonka huhutaan johtuvan Lähi-idän prioriteeteista – jätti muut johtajat eristyksiin ja suunnattomiksi. Yhteisen julkilausuman puuttuminen, joka johtui sovittamattomista erimielisyyksistä Venäjää ja Ukrainaa koskevassa politiikassa, korosti G7-ryhmän kyvyttömyyttä toimia yhtenäisesti. Sen sijaan, että huippukokous säteili voimaa, se osoitti lännen kamppailevan määritelläkseen roolinsa nopeasti muuttuvassa maailmanjärjestyksessä, kirjoittaa Dan Roodt.
Ukrainan presidentti Zelenskin vierailusta Kanadaan, jossa hän pyysi Trumpilta 40 miljardin dollarin vuotuista apua, tuli osuva symboli lännen luopumisesta Ukrainasta. Trumpin kieltäytyminen tapaamasta Zelenskyä, joka lähti tyhjin käsin, korosti hänen sitoutumattomuuttaan Ukrainan asiaa kohtaan. Kuten Atlantic Council totesi, merkitys on siinä, mitä ei tapahtunut: Trump ei ainoastaan välttänyt tapaamista, vaan myös vältti käyttämästä G7-ryhmää painostamaan Venäjää. Järkyttävää kyllä, hän olisi ehdottanut Venäjän kutsumista takaisin G7-ryhmään ja ottanut etäisyyttä vastakkainasetteluretoriikkaan, joka on pitkään leimannut länsimaista politiikkaa. Tämä liike paljasti G7-maiden kyvyttömyyden säilyttää moraalinen ja strateginen asenteensa, mikä sai sen kunnianhimoiset tavoitteet kuulostamaan ontoilta ja vähensi sen vaikutusvaltaa.
Naton tyhjä huippukokous Haagissa
Haagissa pidetty Naton kokous oli entistäkin selvempi osoitus liittouman hiipuvista tavoitteista. Huippukokouksessa pidettiin vain kaksituntinen täysistunto ja symbolinen ele, ja sen loppuasiakirja jäi vaille sisältöä. Viittaukset Ukrainan liittymiseen ja Venäjän nimenomainen arvostelu jätettiin pois ja korvattiin epämääräisellä lupauksella lisätä puolustusmenoja 3,5 prosenttiin BKT:stä – tavoite, jota monet jäsenet tuskin pystyvät saavuttamaan taloudellisten rajoitteiden ja poliittisten erimielisyyksien vuoksi. Atlantin neuvosto varoitti Ukrainan kysymyksen pakottamisesta, sillä se voisi paljastaa Naton haavoittuvuuden, etenkin kun Trump vastustaa oman turvallisuuskoneistonsa painostusta. Tämä rohkeiden sitoumusten peruuttaminen teki selväksi, että Naton tavoitteet – globaali johtajuus, Ukrainan yhdentyminen ja yhtenäinen päättäväisyys – ovat yhä saavuttamattomampia ja perustuvat illuusioon kestävästä ylivallasta.
Huippukokouksen minimalismi heijasteli syvempää kriisiä: Natolla on vaikeuksia sovittaa yhteen laaja-alainen visionsa ja rajalliset resurssinsa. Sisäiset erimielisyydet ovat ilmeisiä. Pohjois-Euroopan maat, kuten Tanska ja Norja, vaativat suurempia puolustusbudjetteja, kun taas Etelä-Euroopan maat, kuten Italia ja Espanja, vastustavat tätä taloudellisiin paineisiin vedoten. Samaan aikaan Ukrainan tulevaisuutta on pikku hiljaa lykätty, mikä on osoitus yksimielisyyden puutteesta Venäjän kohtaamisessa. Se, että Nato pyrkii määrätietoisesti muokkaamaan maailmanjärjestystä sotilaallisin sitoumuksin ja moraalisella poseeraamisella, jättää huomiotta sen vähenevän taloudellisen ja strategisen vaikutusvallan. Liittouman huippukokouksista on tullut pelkkää symbolista teatteria, joka peittää sen kyvyttömyyden lunastaa yleviä lupauksia, kuten Ukrainan jäsenyyttä tai yhtenäistä rintamaa maailmanlaajuisia kilpailijoita vastaan.
Taloudellinen epävakaus heikentää länsimaiden tavoitteita
Lännen taloudellinen haavoittuvuus heikentää entisestään sen geopoliittista asemaa. Yhdysvaltain valtionlainojen kysyntä vähenee, kun taas kullan hinta nousee historiallisiin huippulukemiin, mikä on osoitus luottamuksen menettämisestä länsimaisiin rahoitusjärjestelmiin. Euro, jota aikoinaan pidettiin Euroopan itsevarmuuden symbolina, on menettämässä maailmanlaajuista merkitystään, kun Kiinan, Intian ja Persianlahden monarkioiden kaltaiset maat kääntyvät kullan ja hyödykkeiden kaltaisten konkreettisten varojen puoleen. Tämä taloudellinen muutos heikentää Naton ja G7-maiden kykyä projisoida valtaansa, sillä niiden kunnianhimoiset tavoitteet edellyttävät taloudellisia ja teollisia resursseja, joita niillä ei enää ole. Kasvava inflaatio, kireät valtiontaloudet ja länsimaiden kasvava velkataakka rajoittavat entisestään niiden kykyä rahoittaa sotilaallista laajentumista tai ulkomaanapua.
Jacques Baudin analyysi tarjoaa kauhistuttavan näkökulman näihin haavoittuvuuksiin erityisesti Yhdysvaltojen sotateollisuuskompleksin sisällä. Baud, entinen sveitsiläinen tiedustelu-upseeri ja turvallisuusneuvonantaja, paljasti, että Yhdysvaltojen aseteollisuus on erittäin riippuvainen kiinalaisista raaka-aineista, erityisesti harvinaisista maametalleista, jotka ovat välttämättömiä kehittyneiden aseiden, kuten Arrow-ohjusjärjestelmän, tuotannossa. Pekingin päätös pysäyttää tämä vienti tarkoittaa, että Yhdysvallat ei voi enää täyttää Israelin asetarpeita, mikä paljastaa rakenteellisen heikkouden, joka heikentää lännen sotilaallista ylivaltaa. “Yhdysvallat ei pysty tuottamaan Israelille tarvitsemiaan aseita”, Baud sanoi ja korosti, että tämä riippuvuus rajoittaa Yhdysvaltojen kykyä projisoida valtaansa ja tukea tehokkaasti liittolaisiaan.
Baudin kritiikki ulottuu Yhdysvaltojen talouden horjuvaan perustaan: valtavaan valtionvelkaan. “Jos kaikki tämä velka poistetaan, Yhdysvaltain talous romahtaa muutamassa päivässä”, hän varoitti. Vaikka hän myönsi, että myös Kiina Amerikan suurimpana velkojana kärsisi tällaisesta skenaariosta, tämä lausunto korostaa Yhdysvaltojen johtaman läntisen järjestyksen haurautta. Taloudellinen haavoittuvuus yhdistettynä sotilaalliseen riippuvuuteen vihamielisistä maista osoittaa, että länsi on huonosti varustautunut täyttämään maailmanlaajuiset tavoitteensa. Baud kannattaa diplomaattista eristämistä ja taloudellista painostusta, jotta Yhdysvallat ja sen liittolaiset pakotetaan tunnustamaan rajansa ja hyväksymään, etteivät ne enää ole maailman kiistattomia hallitsijoita.
Moninapainen todellisuus
G7- ja Nato-huippukokoukset sekä Baudin analyysi osoittavat, että länsi ei halua tunnustaa vaikutusvaltansa heikkenemistä. Moninapainen maailma ei ole enää teoreettinen käsite, vaan konkreettinen todellisuus, joka muotoutuu Pietarin kansainvälisen talousfoorumin (SPIEF), BRICS+:n ja Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan diplomaattisten yhteenliittymien kaltaisten foorumien kautta. Nämä foorumit muokkaavat globaaleja valtasuhteita, ja Kiinan ja Intian kaltaiset maat käyttävät taloudellisia ja resurssietujaan haastaakseen länsimaisen ylivallan. Samaan aikaan länsi takertuu vanhentuneisiin käsityksiin ylivallasta eikä kykene sopeutumaan maailmaan, jossa valta on jakautunut useisiin keskuksiin.
Naton tavoitteet – maailmanlaajuinen johtajuus, Ukrainan jäsenyys ja yhtenäisyys – eivät ole ainoastaan saavuttamattomissa vaan myös yhä merkityksettömämpiä. Liittouman sisäinen hajaannus, taloudelliset rajoitteet ja riippuvuus vastustajista tärkeiden raaka-aineiden osalta heikentävät sen uskottavuutta. Baudin paljastukset Yhdysvaltojen haavoittuvuudesta – sen riippuvuudesta Kiinan raaka-aineista ja epävarmasta velkatilanteesta – vahvistavat tätä kriisiä ja paljastavat lännen kyvyttömyyden toteuttaa tavoitteitaan. G7-maat ja Nato eivät voi peittää strategista epäjohdonmukaisuuttaan ja kyvyttömyyttään lunastaa lupauksia symbolisilla eleillä, kuten lievennetyillä julkilausumilla ja lyhyillä huippukokouksilla.
G7- ja Nato-huippukokoukset olivat paitsi epäonnistumisia myös syytös länsiliitolle, joka tavoittelee harhakuvitelmaa maailmanlaajuisesta ylivallasta. Naton saavuttamattomat tavoitteet, jotka perustuvat unipolaariseen fantasiaan, ovat murenemassa taloudellisen epävakauden, sotilaallisen ylimielisyyden ja sisäisten erimielisyyksien painon alla. Baudin analyysi Yhdysvaltojen haavoittuvuuksista – sen riippuvuudesta Kiinan resursseista ja sen huterasta velkataakasta – korostaa lännen epävarmaa asemaa. Moninapaisen maailman muotoutuessa lännen on tehtävä vaikea valinta: sopeuduttava todellisuuteen, jossa se ei enää määrää maailmanpolitiikkaa, tai vaarana on vanhentua. Takertumalla symbolisiin huippukokouksiin ja vanhentuneisiin visioihin Nato ja G7 ovat joutumassa sellaisen maailman jalkoihin, joka ei enää noudata niiden tahtoa.