Euroopan komissio vannoo, käsi sydämellä, ettei 120 miljoonan euron sakko X:lle liity mitenkään sananvapauteen.
Se on kuulemma vain “läpinäkyvyyttä”.
Kun tätä toistetaan riittävän monta kertaa, alkaa väkisinkin miettiä, mitä kaikkea nimenomaan ei haluta sanoa ääneen.
Konteksti: mitä X:lle juuri tehtiin?
- joulukuuta komissio paukautti X:lle (entinen Twitter) ensimmäisen kunnollisen rangaistuksen EU:n uudella Digital Services Act -sääntelypatteristolla: 120 miljoonaa euroa “läpinäkyvyysvelvoitteiden rikkomisesta”. Virallinen lista:
- “Harhaanjohtava” sinisen check-merkin (blue checkmark) design
- Riittämätön läpinäkyvyys mainoskirjastossa
- Tutkijoiden rajoitettu pääsy julkisiin datavirtoihin (Euroopan digitaalinen tulevaisuus)
Sisällön sensuroinnista ei puhuta missään. Päinvastoin: EU korostaa jokaisessa tiedotteessa, että sakko ei liity mitenkään siihen, mitä ihmiset saavat sanoa X:ssä – ainoastaan siihen, miten alusta “informoi käyttäjiä”, “suunnittelee käyttöliittymänsä” ja “mahdollistaa tutkimuksen”.(European Commission)
Samaan aikaan TikTok selvisi ilman sakkoa lupaamalla parantaa mainosläpinäkyvyyttä ja datan saatavuutta – eli suostumalla kiltisti ennakkoon. X ei suostunut, ja sai ensimmäisen rangaistusesimerkin.(ICT Rechtswijzer Advocaat)
Yhdysvaltojen puolella poliitikot ja virkamiehet ovat reagoineet odotetusti: sakkoa on kuvattu sensuurina, hyökkäyksenä yhdysvaltalaisia yhtiöitä vastaan ja uutena särönä transatlanttisiin suhteisiin.(Reuters) Musk itse kutsui sakkoa “bullshitiksi” ja ehti jo twiittailla EU:n lopettamisesta. Mutta se on vain taustamelua.
Olennaista on se, mitä EU rankaisee – ja mitä se ei uskalla sanoa suoraan.
Siniset merkit, harmaat merkit ja hierarkia: kuka on “aito”?
Ensimmäinen rikkomus koskee sinisiä check-merkkejä. DSA:n tulkinnan mukaan nykyinen malli on “harhaanjohtava design”, koska kuka tahansa voi maksaa ja saada merkin – ja muiden käyttäjien on “vaikea ymmärtää”, mitä merkki tarkoittaa.(The Verge)
Käännetään tämä auki:
- Ennen Muskia sininen merkki oli “todentamisen” symboli, jonka sai, jos kuului oikeaan kerhoon: iso media, julkkis, poliitikko, muu vaikutusvaltainen henkilö.
- Käytännössä verifiointi oli sekoitus maineen hallintaa, suhdeverkostoja ja mainosrahaa – ei mikään avoin, tasapuolinen järjestelmä.
Vuonna 2012 raportoitiin, että Twitter kytki verifioinnin käytännössä siihen, että yritys käytti mainontaan vähintään 15 000 dollaria kolmen kuukauden aikana.(Business Insider) Tavalliselle käyttäjälle “julkinen hakemus” oli suljettu vuosikausiksi. Jos et ollut tarpeeksi kuuluisa tai tarpeeksi iso mainostaja, jäit ulos.
Toisin sanoen: vanha järjestelmä oli portinvartijuutta, jossa näkyvyys ja “aitous” annettiin poliitikoille, mediataloille ja valikoiduille brändeille. Uusi järjestelmä on ruma, kankea ja bisneshenkinen – mutta se on periaatteessa tasapuolinen: kuka tahansa voi ostaa itsensä jonoon.
EU kutsuu uutta mallia “harhaanjohtavaksi”. Vanha, hyvä veli -kerho taas näyttäytyy tiedotteissa ja taustakommenteissa lähes nostalgiankaltaisena “kuluttajansuojana”.
Samalla valtiolliset toimijat on nostettu kokonaan eri tasolle: hallitukset, viranomaiset ja EU-instituutiot saavat harmaan merkin, jota ei voi ostaa. Se on “luotettavuuden symboli”, jonka myöntää käytännössä valtio itse.(Euroopan digitaalinen tulevaisuus)
Käytännössä hierarkia menee näin:
- Harmaa – viranomainen, valtio, EU. He ovat “virallisia totuuksia” jakavia toimijoita.
- Sininen (maksava) – tavalliset kuolevaiset, yritykset, sisällöntuottajat, trollit, meemintekijät. Rahalla jonoon.
- Ei merkkiä – peruskäyttäjä, algoritmin alimmilla tasoilla.
Ja sitten joku vielä kehtaa väittää, ettei tässä ole kyse näkyvyydestä, uskottavuudesta ja hierarkiasta, vaan kuluttajansuojasta.
“Tutkijat” ja datakaivot: ulkoistettu valvontakoneisto
Toinen ja kolmas rikkomus liittyvät dataan:
- X:n mainoskirjasto ei ole riittävän avoin ja helposti selattava.
- X rajoittaa tutkijoiden pääsyä julkiseen dataan – erityisesti massaskaapppaukseen ja automaattiseen analyysiin.(Euroopan digitaalinen tulevaisuus)
Tässä kohtaa kuvaan astuu EU:n lempisana: systemaattiset riskit. DSA antaa “sertifioiduille tutkijoille” oikeuden pyytää pääsyä alustan dataan, jotta voidaan tutkia esimerkiksi:
- “disinformaatiota”
- “vaikuttamisoperaatioita”
- “hybridiuhkia”
- ja kaikkea muuta, minkä viranomaiset kulloinkin näkevät “uhkana demokratialle”.(hybridcoe.fi)
Paperilla tämä kuulostaa harmittomalta: riippumattomat tutkijat analysoivat dataa ja julkaisevat raportteja. Käytännössä viime vuosien skandaalit – Twitter Files, Yhdysvaltain kongressin raportit ja useat tutkivat artikkelit – ovat kuvanneet aivan toisenlaista toimintamallia:
- Yhdysvaltain kongressin “censorship-industrial complex” -raportit kuvaavat, kuinka viranomaiset, tutkijaverkostot ja faktantarkistajat toimivat yhdessä tuottaakseen “tikettilistoja” sisällöstä, jota pyydettiin hiljentämään tai rajoittamaan eri alustoilla.(House Judiciary Committee Republicans)
- Tutkimusryhmät kuten Election Integrity Partnership ja vastaavat koalitiot ovat toimineet porttina hallinnon, NGO-verkostojen ja somealustojen välillä: he eivät vain “tutki”, vaan myös raportoivat sisältöjä suoraan moderaatiotiimeille.(Congress.gov)
EU:n DSA tekee tästä mallista vakio-ominaisuuden:
- “Hyväksytyt” tutkijat saavat dataoikeudet.
- He raportoivat havaintonsa “systemaattisista riskeistä”.
- Komissio voi käyttää havaintoja perusteluna uusille tutkinnalle ja sakoille.
Lopputulos ei ole avoin akateeminen keskustelu, vaan institutionalisoitu valvontakoneisto, joka toimii juuri sopivalla etäisyydellä, jotta kukaan ei voi osoittaa suoraa sensuuria – ainoastaan “huolia, analyyseja ja suosituksia”.
Mainosläpinäkyvyys: älä poista, kun voit vain uhata
Mainoskirjastosta kiistellään julkisesti “kuluttajien oikeuksien” nimissä: EU sanoo haluavansa, että kuka tahansa voi katsoa, kuka maksaa mistäkin kampanjasta, millä kohdennuksella ja milloin.(Euroopan digitaalinen tulevaisuus)
Rehellisesti: tätä moni käyttäjä varmasti kannattaa – ja syystä. Ongelma ei ole itse periaate, vaan käytännön toteutus ja valtasuhde.
Kun mainoskirjasto on:
- täysi, reaaliaikainen
- helposti haettavissa ja ladattavissa
- ja kytketty tutkijaverkostoihin ja aktivistiryhmiin
se tarkoittaa, että:
- kuka tahansa poliittinen kampanja on kartoitettavissa ja nimettävissä,
- mainostajat voidaan nostaa julkiseen häpeäpaaluun,
- alustoja voidaan painostaa poistamaan “ongelmallisia” kampanjoita – ilman että yksikään rivi lainsäädäntöä sanoo suoraan “tämä mielipide on kielletty”.
DSA ei poista sisältöä. Se vain rakentaa järjestelmän, jossa toisten on yhä helpompi vaatia sisältöjen poistamista. Alustat tekevät lopulliset päätökset “vapaaehtoisesti” – mutta tietävät, että jos päätökset eivät miellytä, seuraava sakko on jo pöydällä.
Se ei ole sensuuria lain kirjaimen mukaan. Se on hallittua diskurssia lain hengessä.
Vanhat synnit: Twitterin sininen merkki ei ollut koskaan “puhdas”
On hieman ironista katsoa EU:n poseerausta kuluttajansuojan sankarina, kun muistetaan, mitä vanha verifiointijärjestelmä oikeasti oli:
- Julkinen hakemusprosessi suljettiin käytännössä 2010, ja suuri osa käyttäjistä ei voinut hakea verifiointia lainkaan.
- Vuonna 2012 raportoitiin, että yritykset joutuivat tosiasiallisesti käyttämään yli 15 000 dollaria mainontaan saadakseen sinisen merkin.(Business Insider)
- Myöhemmin nousi väitteitä – Musk itse vahvisti – että jotkut Twitterin työntekijät myivät check-merkkejä pimeästi jopa 15 000 dollarilla kappale.(Skeptics Stack Exchange)
Eli ennen Muskia:
- sininen merkki oli statussymboli, jota myytiin sekä virallisesti että epävirallisesti,
- verifiointi ei ollut avoin prosessi, vaan sekava yhdistelmä mainoskäyttöä, suhdeverkostoja ja maineenhallintaa,
- “verifioitu = luotettava” oli lähinnä brändipuhetta.
Missä EU oli silloin?
Ei missään.
Vasta kun Musk hajotti vanhan herrakerhon ja muutti merkin rehellisesti maksulliseksi, siitä tuli yhtäkkiä valtava kuluttajansuojaongelma, joka vaatii 120 miljoonan euron sakon.
On vaikea olla näkemättä tässä pientä… valikoivaa huolta.
Miksi tämä on sensuuria – vaikka se kiistetään joka lauseessa
On totta, että tämä nimenomainen sakko ei liity yksittäisen tweetin poistamiseen tai käyttäjätilin bannaukseen. Itse DSA:n täytäntöönpano tässä keississä koskee “designia”, “läpinäkyvyyttä” ja “dataa”.
Mutta kysymys ei ole koskaan vain siitä, mitä laissa sanotaan, vaan siitä, mitä laki tekee:
- Se luo hierarkian puheelle.
- Harmaa merkki viranomaisille ja julkisen vallan edustajille.
- Sininen merkki maksaville käyttäjille.
- Loput jonon perälle.
- Se institutionaloi valvonnan.
- “Hyväksytyt” tutkijat saavat oikeuden tarkkailla, mallintaa ja raportoida alustan toimintaa ja sisältövirtoja.
- Raportit muuttuvat poliittiseksi paineeksi ja viranomaisprosessien polttoaineeksi.
- Se käyttää taloudellista kuria kurinpitokeinona.
- TikTok selviää lupauksella “kyllä, äiti, parannan tapani”.
- X, joka sanoo “ei muuten paranna”, saa 120 miljoonan laskun ja uhkauksen ankarammista rangaistuksista jatkossa.(Table.Briefings)
Kaikki tämä voidaan tehdä ilman, että yksikään viranomainen antaa kirjallisen määräyksen yksittäisen postauksen poistamisesta. Se on design-tason sensuuria:
- kurinalaistetaan näkyvyyttä
- ohjataan arkkitehtuuria
- rakennetaan valvontakerroksia
- ja annetaan taloudellinen syy pelata mukana.
Kun EU sanoo, että tämä “ei liity sisältöön”, se on teknisesti totta – ja samalla täysin harhaanjohtavaa. Jos valtio päättää, kuka on “aito”, kuka on “tutkija”, ja millä ehdoilla puhe pääsee näkyviin, varsinaisia kieltoja ei enää tarvita.
Lopullinen tuomio: ei bannia, vaan käyttäytymiskoulu
Brusselin viesti on lopulta yksinkertainen:
- “Et ole bannattu – kunhan opit, miten täällä puhutaan.”
120 miljoonan sakko on teknologia-alan mittakaavassa pieni, mutta symbolisesti massiivinen. Se on ensimmäinen kerta, kun DSA:n koko hampaisto isketään kunnolla kiinni – ja kohde ei ole sattumalta se alusta, jonka omistaja on tehnyt uransa juuri sanomalla byrokratialle “ei”.(BleepingComputer)
Tämä ei ole pelkkä “kuluttajansuojaoperaatio”. Tämä on varoituslaukaus kaikille alustoille:
- Jos kyseenalaistat sen, miten EU haluaa järjestää näkyvyyden, merkit, tutkijayhteistyön ja mainosdatat…
- …voit valmistautua samaan käsittelyyn.
Paperilla tämä on sääntelyä.
Käytännössä se on moderoitua puhetta byrokraattisen käyttöliittymän kautta – sensuuria, joka piilotetaan “läpinäkyvyyden” ja “tutkimuksen” koodisanoihin.
Ja mitä kovempaa Bryssel vakuuttaa, ettei kyse ole mistäkään tällaisesta, sitä selvemmäksi käy, että juuri siitä tässä on kysymys.
📚 Lähteet
- European Commission – Commission fines X €120 million under the Digital Services Act (Euroopan digitaalinen tulevaisuus)
- European Commission – Press release PDF: Commission fines X €120 million under the Digital Services Act (European Union)
- AP News – EU hits Elon Musk’s X with 120 million euro fine for breaching bloc’s social media law (AP News)
- The Register – EU fines X €120M in first-ever DSA penalty payout (theregister.com)
- BleepingComputer – EU fines X $140 million over deceptive blue checkmarks, transparency violations (BleepingComputer)
- European Commission / ictrechtswijzer – DSA enforcement: why is the European Commission fining X but sparing TikTok for now? (ICT Rechtswijzer Advocaat)
- Business Insider – Twitter holds verified accounts for ransom unless you spend $15,000 on ads (Business Insider)
- Skeptics Stackexchange – Did Twitter employees charge $15000 for account verification? (Skeptics Stack Exchange)
- U.S. House Judiciary Committee – The Censorship-Industrial Complex (House Judiciary Committee Republicans)
- U.S. House Judiciary Committee – The Weaponization of “Disinformation” Pseudo-Experts and Bureaucrats (House Judiciary Committee Republicans)
- Reuters – Senior US diplomat calls EU policies bad for trans-Atlantic partnership (Reuters)