Kun poliisi katsoo, että ”Jumala on niin rakastanut maailmaa…” voi oikeassa “kontekstissa” olla vihapuhetta, ei ongelma ole enää yksittäisessä konstaapelissa – vaan koko kielen kaappaamisessa.
Daily Scepticin K.J. Swanleyn teksti osuu yhteen ytimeen: sana viha on venytetty niin laajaksi, että se peittää alleen sekä tavallisen erimielisyyden että aidon, myrkyllisen vihamielisyyden.(The Daily Sceptic)
Miten John 3:16 muuttui “riskiksi”
Lähtökohta on absurdi mutta todellinen: brittisaarilla poliisi huomauttaa kristitylle saarnaajalle, että hänen pakettiautoonsa maalattu Joh. 3:16 saattaa “väärässä kontekstissa” näyttää vihapuheelta.(The Daily Sceptic)
Ei tappouhkauksia, ei ihmisryhmien demonisointia, vain klassinen kristillinen peruslause rakkaudesta ja pelastuksesta.
Swanley vetää tästä linjan laajempaan ilmiöön: viha-sanan merkitystä on hivutettu pois Oxfordin sanakirjan tasolta – “intensiivinen vastenmielisyys, vihamielisyys, pahantahtoisuus” – kohti jotain, joka tarkoittaa lähinnä ”minua loukkaa se, mitä sanoit”.
Tällä liukuvalla määritelmällä voi sitten selittää melkein mitä tahansa:
- kristillistä oppia avioliitosta
- Forstaterin tiukkaa kantaa juridiseen sukupuoleen
- Ngolen näkemystä miehen ja naisen välisestä avioliitosta(The Daily Sceptic)
Kaikki nämä voidaan “kokea vihaksi” – ja se riittää, jos laki ja viranomaiset pelaavat nimenomaan tunnekortilla.
Miten oikea viha sekoitetaan lailliseen erimielisyyteen
1. Vihapuhe ilman vihaa
Britanniassa ei ole yksiselitteistä “vihapuheen” lakimääritelmää. Sen sijaan käytetään erilaisia ohjeistuksia ja koodistoja, kuten Equality and Human Rights Commissionin linjausta, jonka mukaan vihapuhe on ilmaisua, joka ”yllyttää väkivaltaan, vihaan tai syrjintään” suojeltuja ryhmiä vastaan.(Ihmisoikeus ja tasa-arvo)
Samanaikaisesti poliisilla on käytössä “non-crime hate incident” -kategoria (NCHI): tapaukset, joissa rikosta ei ole tapahtunut, mutta joku kokee tapahtuman vihamieliseksi tai ennakkoluuloiseksi.(gov.uk)
Kriteeri ei ole tekijän tarkoitus, vaan jonkun muun tulkinta – usein täysin subjektiivinen.
Swanleyn pointti on yksinkertainen:
- erimielisyys jonkun uskomuksesta tai elämäntavasta ei vielä ole vihaa
- on eri asia sanoa “olemme eri mieltä siitä, mitä avioliitto on” kuin “haluan teille pahaa”
Silti viranomaistasolla nämä asiat valuvat helposti samaan sankoon.
2. Non-crime-hate ja mielensisäisen rikoksen ajatus
NCHI-logiikka on ongelmallinen juuri siksi, että se tekee kokemuksesta normatiivisen mittarin: jos joku kokee vihaa, sitä on oltava jossain.(gov.uk)
Swanley huomauttaa, että viha on mielensisäinen tila:
- joku voi vihata, vaikka sanoisi ulospäin vain neutraaleja asioita
- tai joku voi sanoa tiukkoja, jopa rumia asioita ilman, että taustalla on lainkaan henkilökohtaista vihaa – vain periaatteellinen kanta
Kun laki ei voi kurkistaa ihmisen sisimpään, se päätyy käyttämään “perception”-standardia: jos joku kokee, että taustalla on vihaa, se riittää.
Se taas avaa oven sille, että mitä tahansa epämukavaa mielipidettä voidaan tulkita vihaksi.
3. Kun viha on oikeasti vihaa
Swanleyn tekstin vahvin osa on kohta, jossa hän näyttää oikean vihapuheen – eikä kenenkään konservatiivin suusta, vaan Charlie Kirkin murhaa pilkkaavista kommenteista.
Kun ihminen nauraa toisen murhalle, kirjoittaa tyyliin “loool, oikein sulle” ja jatkaa kuukausia myöhemmin uhrin leskeä ja lapsia halveksivaa huutelua, on aika turha teeskennellä, että kyse on pelkästä erimielisyydestä.(The Daily Sceptic)
Tässä täyttyy Oxfordin määritelmä:
- voimakas vastenmielisyys
- pahantahtoisuus
- tietoisen julma välinpitämättömyys uhrin ja läheisten kärsimyksestä
Tämä on se taso, jolla viha käsitteenä oikeasti kuuluu pelata.
Sanasodan ydin: kuka omistaa “vihan”?
Swanleyn perusväite on kaksiosainen:
- Vapaa puhe tarvitsee tilaa myös voimakkaalle, epämukavalle erimielisyydelle.
Jos kaikki, mikä sattuu jonkun identiteettiin, on automaattisesti vihaa, mikään merkityksellinen keskustelu ei ole enää mahdollista. - Sanan “viha” väärinkäyttö syö pohjan todellisten uhrien kokemukselta.
Kun sitä käytetään lyömäaseena joka kerta, kun joku sanoo “olen eri mieltä”, oikea, myrkyllinen viha laimenee symbolisesti.
Tämä ei ole pelkkää brittikeskustelua. Myös suomalainen yhdenvertaisuusvaltuutettu käyttää vihapuheesta määritelmää, jossa viitataan vihaan煮煮煮煮 ja syrjintään kiihottavaan viestintään – ja samalla tunnistetaan, että kaikki vihapuhe ei ole rikos, mutta voi olla esimerkiksi lainvastaista häirintää.(Yhdenvertaisuusvaltuutettu)
EU-tasolla taas rakennetaan yhä vahvempia instrumentteja “vihapuheen” torjumiseksi, usein ilman selkeää rajaa sen välillä, mikä on laillinen kanta ja mikä on väkivaltaan tai syrjintään yllyttävää viestintää.(European Commission)
Swanley tekee tässä yhden olennaisen erottelun, joka hukkuu liian usein:
- Erimielisyys identiteetistä, uskosta, seksuaalisuudesta, sukupuolesta, avioliitosta
→ kuuluu vapaaseen keskusteluun, vaikka satuttaisi. - Henkilöön kohdistuva ilkkuminen, vahingon toivominen, murhan juhliminen
→ on selvästi vihamielistä, ja terve yhteiskunta reagoi siihen vaikka ei säätäisi erillistä vihalakia.
Miksi väärä vihapuhekäsitys tekee maailmasta tyhmemmän ja julmemman
- Väärä vihapuhekäsitys tappaa keskustelun.
Jos “minua loukkaa se, mitä sanot” → “sinä vihaat minua”,
järkevä keskustelu vaikeista aiheista muuttuu mahdottomaksi. - Se luo de facto -jumalanpilkkalakeja ilman, että kukaan tunnustaa niitä.
Jos kristityn väite “Kristus on Jumala” voidaan tulkita muslimia “vihaavaksi”, tai transideologian kritiikki tulkitaan automaattisesti transfobiaksi, olemme lähellä blasphemy 2.0 -tilannetta: tietyt opit ovat koskemattomia. - Se antaa aidolle vihalle suojakilven.
Jos Abaraonye voidaan puolustaa “vain kärkevänä mielipiteenä”, koska samaa sanaa “viha” käytetään myös Forstaterin tyyppisiin lausuntoihin, aidon vihamielisyyden ja tavallisen erimielisyyden ero hämärtyy.(The Daily Sceptic) - Se rakentaa valvontajärjestelmiä, joissa poliisin tehtäväksi annetaan tunteiden tulkinta.
Non-crime hate incidents -logiikka tekee poliisista tunnevahdin, ei vain rikostutkijaa. Se ei vähennä jännitteitä vaan sementoi niitä kirjallisiksi rekistereiksi.(Wikipedia) - Suomessa sama sluiba voi hiipiä sisään takaovesta.
Vaikka kotimainen lainsäädäntö on muodollisesti tiukasti rajattu “kiihottamiseen kansanryhmää vastaan”, vihapuhepuhe yleisellä tasolla laajenee. Jos poliittinen paine kasvaa, raja identiteettikritiikin ja viharikoksen välillä voi liukua nopeasti.
Pidetään viha vihalla, erimielisyys erimielisyytenä
Swanleyn teksti on harvinaisen tarkka muistutus siitä, että kielipeli ei ole harmiton.(The Daily Sceptic)
Jos annamme “vihan” tarkoittaa kaikkea, mikä
- tuntuu pahalta
- kyseenalaistaa identiteetin
- törmää omaan maailmankuvaan
…niin silloin mikään ei enää ole erityisen vihamielistä. Samassa kasassa ovat:
- murhatun ihmisen hautaa kohti huudettu “f*** your dead homie”
- ja teologinen kanta siitä, mitä avioliitto tai pelastus on.
Se ei ole oikeudenmukaista kenellekään:
- ei niille, jotka joutuvat oikean, demonisoivan vihan kohteeksi
- ei niille, jotka haluavat keskustella vaikeista aiheista ilman rikosilmoitusuhkaa
- eikä niille viranomaisille, joiden pitäisi pystyä erottamaan todellinen viha filosofisesta tai teologisesta erimielisyydestä
Täydellinen sananvapaus ei tarkoita, että kaiken sanotun tulee olla hyväksyttävää.
Se tarkoittaa, että lain pitäisi kiinnostua vasta silloin, kun puhe ylittää rajan:
- suora yllytys rikokseen tai väkivaltaan
- selkeä, kohdennettu uhkailu
Kaikessa muussa meidän pitää pystyä sanomaan:
“En pidä siitä, mitä sanoit. Saatan halveksua mielipidettäsi. Mutta se ei vielä ole vihaa – eikä rikos.”
Jos “vihalakeja” kerran halutaan, vähintä mitä voimme vaatia on tämä:
sanaa “viha” käytetään vain silloin, kun kyse todella on vihasta.
📚 Lähteet
- Daily Sceptic – The Meaning of Hate, K.J. Swanley, 8.12.2025(The Daily Sceptic)
- Equality and Human Rights Commission – Freedom of expression & ohjeistus vihapuheesta(Ihmisoikeus ja tasa-arvo)
- UK Government – Non-crime hate incidents: code of practice(gov.uk)
- EU & Euroopan neuvosto – vihapuheen ja viharikosten vastaiset linjaukset(ECHR)
- Yhdenvertaisuusvaltuutettu – vihapuheen ja häirinnän määrittely Suomessa(Yhdenvertaisuusvaltuutettu)