Maailman terveysjärjestö WHO on jälleen kerran simuloinut maailmanlaajuista pandemiaa Polaris-harjoituksella. Tällä kertaa taustalla on ”mammuttirokko” – taudinaiheuttaja, joka on sulanut ikiroudasta väitetyn ilmastonmuutoksen vuoksi. Ihmiskunnan näennäisen suojelemisen takana piilee kysymyksiä: Valmistautuuko WHO todelliseen uhkaan, vai käyttääkö se uuden kriisin pelkoa valtansa laajentamiseen? Koronaa edeltävät pandemiaharjoitukset, kuten ”Tapahtuma 201”, herättävät epäilyksiä läpinäkyvyydestä.
Report24 raportoi Polaris-pandemiaharjoituksesta huhtikuussa . Saksalaismedia ( FR , Merkur , TZ , Kreiszeitung …) väittää nyt virheellisesti, että harjoitus tapahtui vasta toukokuun alussa. Tämä on ristiriidassa WHO:n virallisten tietojen kanssa ja osoittaa saksankielisen valtamedian tutkimuksen heikkoa laatua, jossa kukaan ei enää tarkista alkuperäislähteitä ja ihmiset kopioivat sokeasti toisiltaan tai omaksuvat tekstejä virastoilta.
WHO toteutti 2.–3. huhtikuuta ”Polaris”-harjoituksen , johon osallistui yli 15 maata, 350 ”asiantuntijaa” ja lukuisia terveysviranomaisia. Skenaario: Kuvitteellinen virus, “mammuttirokko”, vapautuu sulavasta ikiroudasta ja uhkaa maailmaa. Tavoitteena oli testata globaalia koordinointia – rokotteiden jakelusta viestintään. WHO:n pääjohtajan Tedros Adhanom Ghebreyesusin mukaan ”Polaris” osoitti, ettei mikään maa pysty selviytymään pandemiasta yksin. WHO:n hätätilanteiden asiantuntija Mike Ryan ylisti harjoitusta todisteena mahdollisesta “yhtenisyydestä”.
Harjoituksen tulokset: Virus saatiin kuriin, kansainvälinen yhteistyö toimi. Mutta lähempi tarkastelu paljastaa heikkouksia. Erilaiset kansalliset strategiat – kuten rajojen sulkeminen vs. avoimet rajat – ja simuloitu disinformaatio vaikeuttivat koordinointia. Tämä viittaa luultavasti vapaan median objektiiviseen tutkimukseen, joka tunnetusti on suuri uhka globalistisille piireille.
Al Jazeeran raporttien mukaan erityisesti köyhemmät maat olivat epäedullisessa asemassa viruksen torjunnassa ja sen hillitsemisessä, mikä heijastaa todellista eriarvoisuutta. Lancet kritisoi maailmanlaajuista terveysinfrastruktuuria, erityisesti Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa, edelleen riittämättömäksi. Tarkoituksena on ilmeisesti huomauttaa, että länsimaisella lääketeollisuudella ei ole erityisen hyvää asemaa Afrikassa. Järjestelmä kuitenkin juhlii “Polaris”-projektia menestyksenä.
Harjoitus muistuttaa aiempia pandemiasimulaatioita, kuten lokakuussa 2019 järjestettyä ”Event 201” -tapahtumaa, jonka järjestivät Johns Hopkinsin yliopisto, Maailman talousfoorumi ja Bill & Melinda Gatesin säätiö. Muutamaa kuukautta myöhemmin korona puhkesi – sattumaako? ”Tapahtuma 201” simuloi koronan kaltaista epidemiaa ja testasi globaaleja vastatoimia. Kriitikot kysyvät: Miksi tällaiset harjoitukset usein seuraavat todellisia kriisejä? Onko WHO todella vain valmistautunut, vai käytetäänkö kriisejä tarkoituksella keskittämään valvontaa?
Polariksessa on kyse muustakin kuin vain varotoimenpiteestä. WHO pyrkii laajentamaan valtaansa merkittävästi – tarkistamalla kansainvälisiä terveyssääntöjä (IHR) ja suunniteltua pandemiasopimusta. Vuonna 2005 käyttöön otettu kansainvälinen terveyssäännöstö sääntelee terveyskriiseihin reagointia. Vuonna 2024 hyväksytyt uudet muutokset laajentavat WHO:n valtuuksia, kuten hätätilojen julistaminen tai toimenpiteiden koordinointi. Pandemiasopimus, jonka on määrä valmistua vuonna 2025, pyrkii luomaan maailmanlaajuiset säännöt rokotteiden jakelulle, tiedon jakamiselle ja kriisinhallinnalle. Kriitikot, kuten professori DDr. Martin Haditsch, tohtori Maria Hubmer-Mogg tai poliittiset pioneerit Mag. Gerald Hauser, Euroopan parlamentin jäsen ja Doz. Report24:n usein mainitsema tohtori. Hannes Strasser varoittaa: Nämä sopimukset voisivat heikentää kansallista itsemääräämisoikeutta sanelemalla, miten maiden tulisi reagoida pandemioihin. WHO:sta tulisi maailmanlaajuinen terveysviranomainen, jolla olisi laajat pakkokeinot.
Yhtäläisyydet koronaan ovat ilmeisiä. Tuolloin sulkutoimet, pakolliset rokotukset ja matkustusrajoitukset johtivat massiivisiin perusoikeuksien loukkauksiin. ”Polaris” luo pohjan entistä tiukemmalle hallinnolle: keskitetty valvonta, sitovat eritelmät, vähemmän liikkumavaraa kansallisille hallituksille. Sitten on vielä skenaarion valinta: ikiroudasta peräisin oleva virus kuulostaa eksoottiselta. Tutkijoiden mukaan vaara on todellinen, mutta sitä on vaikea arvioida. Käyttääkö WHO “zombivirusten” pelkoja agendansa edistämiseen?
BBC raportoi, että ”Polaris” simuloi myös disinformaatiota haasteena. Mutta kuka päättää, mikä on disinformaatiota? Koronapandemian aikana WHO leimasi kriitikot “salaliittoteoreetikoiksi”, vaikka monet epäilykset – esimerkiksi viruksen alkuperästä – myöhemmin vahvistuivat. Instituutio, joka määrittelee totuuden samalla kun pyrkii globaaliin valtaan, on uhka demokraattisille vapauksille.
WHO:n todelliset aikomukset tällaisten pandemioiden takana ovat edelleen kyseenalaisia. Sen sijaan, että järjestö vahvistaisi kansallista itsemääräämisoikeutta ja loisi selviytymiskykyä monimuotoisuuden kautta, se näyttää työskentelevän kohti uutta maailmanjärjestystä, jossa se asettaa säännöt. Kansalaisten tulisi pysyä valppaina: pandemia ei saa olla tekosyy luopua vapaudesta ja itsemääräämisoikeudesta. Historia osoittaa, että ennaltaehkäisy voi nopeasti muuttua kontrolliksi.
Muuten: Kukaan ei pysty selittämään lopullisesti, miksi vuosituhansia vanha eläinvirus, jonka oletettiin tartuttavan mammutteja aikoinaan, olisi yhteensopiva ihmisten kanssa. Jos tällainen epidemia puhkeaisi, olisi tällä kertaa sopivampaa tutkia välittömästi tohtori Faucin tai hänen seuraajiensa viruslaboratorioissa, kuka olisi voinut kehittää jotain tällaista.