Sinun täytyy tietää, että Saksaa hallitsee tällä hetkellä täysin epäpätevä ääliö nimeltä Friedrich Merz.
Hän on vähiten kyvykäs liittokansleri, joka liittotasavallalla on ollut sen perustamisen jälkeen vuonna 1949.
Hänen henkieläimensä on kyyhkynen.
Vaalien aikana oli tavallista kuulla huolta Merzin (entisistä) siteistä BlackRock-nimiseen monikansalliseen sijoitusyhtiöön, mutta on käynyt ilmi, että sillä ei ole mitään merkitystä. Merz ei ole ongelma, koska hän on korruptoitunut entinen pankkiiri. Hän on ongelma, koska hän on täysi idiootti. Toistaiseksi hänen idioottimaisuudellaan on ollut joitakin itseään rajoittavia ominaisuuksia, mikä on kai idioottimaisuuden hopeareunus, mutta ei ole mitään takeita siitä, että asiat pysyvät sellaisena. Tämä mies on pakottamattomien virheiden tehdas, eikä kukaan voi tietää, kuinka pahasti hän voi mokata. Hän voi vetää Naton suoraan sotaan Venäjän kanssa, saada Trumpin lyömään 1 000 prosentin tullitariffin autoihimme tai kutsua vahingossa ilmakehäämme vihamielisiä intergalaktisia avaruusolentoja.
Merzin epäpätevyys on juuri aiheuttanut liittotasavallalle poliittisen farssin, jollaista en ole koskaan ennen nähnyt ja josta erityisesti englanninkielinen lehdistö ei aio kertoa koko totuutta. (Olen huomannut, että ulkomainen lehdistö käsittelee politiikkaamme paljon varovaisemmin kuin pitäisi, luultavasti vääränlaisesta säälistä meitä kohtaan). Tämä farssi ylittää kaikki aiemmat Merzin mokailut sekä pelkän hyödyttömyyden että sen suhteen, kuinka helppoa sen olisi pitänyt olla välttää.
Ensin tavanomainen prologi:
Nimittäin hänen tammikuisesta flirttailustaan Alternative für Deutschlandin kanssa, jota seurasi hänen nopea vetäytymisensä AfD:stä (protestoivat vasemmistolaiset ovat pelottavia!) ja hänen vakuutuksensa uudesta järkkymättömästä uskosta tuohon omituiseen saksalaiseen poliittiseen uskontoon, joka tunnetaan nimellä palomuuri. Tämä asetti Merzin ja unionin puolueet kauheaan tilanteeseen, jossa heillä ei ole koalitiovaihtoehtoa sosiaalidemokraateille (SPD). On käynyt ilmi, että kun ennaltaehkäisevästi tuhoaa kaikki neuvotteluvoimansa, joutuu niskan päälle, ja juuri näin on käynyt Merzille ja hänen iloiselle unionistien joukolleen helmikuusta lähtien. Vaikka SPD kärsi historiansa suurimman vaalitappion, se on nykyisen hallituksen hallitseva kumppani. Unioni luikertelee koko ajan ympäriinsä kuin nuoleskeltu aviomies, varpaillaan varpaita varoen ärsyttämästä kitiseviä sosialisteja, joista on tullut erityisen raivokkaita sen jälkeen, kun he ovat menettäneet kaikki maltillisemmat kannattajansa AfD:lle ja CDU:lle. Palomuuri on maaginen koneisto, joka saa Saksan politiikan siirtymään vasemmalle aina, kun Bundestag siirtyy oikealle; on hämmästyttävää, miten se toimii, melkein ihmettelee, kuka sen on suunnitellut.
Joka tapauksessa yksi Bundestagin tehtävistä on valita määräajoin uusia tuomareita Karlsruhessa sijaitsevaan liittovaltion perustuslakituomioistuimeen. Nämä tuomarit pukeutuvat pseudohistoriallisiin punaisiin kaapuihin, jotka on suunniteltu muistuttamaan preussilaisesta oikeuslaitoksesta, ja he päättävät perustuslain kannalta tärkeistä asioista.
On tullut aika nimittää kolme uutta tuomaria tähän tuomioistuimeen, ja nykyiselle hallitukselle tämä on uskomattoman arkaluonteinen asia. Tämä johtuu siitä, että nämä valinnat edellyttävät kahden kolmasosan ylivoimaista enemmistöä Bundestagissa, ja kahden kolmasosan enemmistöä Bundestagissa on hyvin vaikea saavuttaa kaiken meneillään olevan palomuurin kanssa. Toisaalta CDU:lla ja CSU:lla on palomuuri Die Linke:tä eli hullua vasemmistopuoluetta vastaan; toisaalta ja kuten edellä todettiin, niillä on palomuuri AfD:tä vastaan. Koska AfD ja Die Linke hallitsevat yhdessä hieman yli kolmasosaa Bundestagin paikoista, unionin puolueilla ei ole tarkkaan ottaen mitään mahdollisuutta valita ketään liittovaltion perustuslakituomioistuimeen rikkomatta yhtä tai toista palomuuria. (Vaaditaan vain kaksi kolmasosaa läsnäolijoista, joten käytännössä CDU/CSU ja SPD saattavat juuri ja juuri raapia ehdokkaansa läpi, jos oikea määrä ihmisiä on poissa. Mutta näin ei voi suunnitella äänestyksiä.)
Jokainen järkevä ihminen olisi purkanut nämä palomuurit noin viiden minuutin kuluessa viime vaaleista, koska ne ovat selvästi vastoin rutiininomaisen hallinnon vaatimuksia. Merz ja hänen epätavallisten nerojensa klikki laativat kuitenkin sen sijaan kolmannen ja lainkaan idioottimaisen polun, jonka mukaan he lupaavat välttää kaikkia AfD-ääniä kuin fasistinen rutto, joka ne ovat, samalla kun he pyrkivät saamaan jonkin verran Linke-ääniä ja väittävät lobotomoituneille äänestäjilleen, että äänestäminen Die Linke:n kanssa ei tässä tapauksessa ole palomuurin rikkomista, koska he eivät missään tapauksessa ja hyvin näyttävästi “puhu” Die Linke:n kanssa. He vain tekstailevat sen väelle tai lähettävät heille sähköpostia, tai miten ikinä näitä äänestyksiä onkaan koordinoitava. Niin tyhmää tämä on, ja silti minä vain järjestän asioita teille.
Koska kartellin itseoikeutetuilla “demokraattisilla puolueilla” ei ole tarpeeksi ääniä nimittääkseen yhtään tuomaria, CDU:n ja SPD:n olisi kannattanut valita kaikkein tylsimmät saatavilla olevat ehdokkaat. Ehdottoman tyhjänpäiväisten nollien olisi pitänyt olla päivänvalinta. CDU asetti ehdokkaaksi Robert Seegmüllerin, mutta vihreät ja SPD eivät pitäneet hänestä, joten se valitsi toisena ehdokkaana tylsimmän mahdollisen tylsän työväenoikeustuomarin nimeltä Günter Spinner. SPD sen sijaan ei tuntenut tarvetta pysyä tylsänä. Se asetti ehdolle kaksi sekopäistä naista nimeltä Ann-Katrin Kaufhold ja Frauke Brosius-Gersdorf.
Molemmat ovat erittäin huonoja uutisia, mutta Potsdamin oikeustieteen professori Brosius-Gersdorfilla on erityisen paha maine. Hän on kannattanut Covid-rokotteiden pakollista määräämistä, sukupuolineutraalin kielen määräämistä koko peruslakiimme ja Alternative für Deutschlandin kieltämistä. Aivan kuin tämä ei olisi vielä tarpeeksi, Brosius-Gersdorf toimi viime vuonna hallituksen toimikunnassa, jossa hän puhui aborttilakiemme vapauttamisen puolesta. Euroopassa aborttia on rajoitettu tiukemmin kuin Yhdysvalloissa, ja Saksassa se on edelleen enimmäkseen kriminalisoitu. Tämä on vakava kysymys nimellisesti kristillisten CDU- ja CSU-puolueiden sisällä.
Koska Merz ei onnistunut kulissien takana saamaan SPD:tä asettamaan puoliksi käyttökelpoisia ehdokkaita Saksan korkeimpaan oikeuteen, hänen olisi ainakin pitänyt tehdä seuraavaksi paras asia, nimittäin sanoa mahdollisimman vähän Kaufholdista ja Brosius-Gersdorfista ja kiistää jokaisessa tilaisuudessa väitteet siitä, että he saattaisivat olla hulluja vasemmistolaisia. Miehen olisi tarvinnut vain pitää päänsä alhaalla, selvitä tämänpäiväisestä äänestyksestä, ja sitten hän saa pitkän loman. Mutta Merz ei pystynyt siihen, koska hän on idiootti. Tästä pääsemmekin hänen keskeisimpään mokaansa.
Keskiviikkona Bundestagissa AfD:n Beatrix von Storchilla oli tilaisuus esittää kysymys liittokansleri Merzille, ja hän esitti kysymyksen Brosius-Gersdorfin ehdokkuudesta:
Kysyn teiltä: voitteko hyvällä omallatunnolla äänestää rouva Brosius-Gersdorfia, joka ei usko, että ihmisarvo koskee ihmisiä, jotka eivät ole vielä syntyneet? Jäsen Brosius-Gersdorf on sanonut, että yhdeksän kuukauden ikäisellä sikiöllä ei ole ihmisarvoa kaksi minuuttia ennen syntymää. Voitteko hyvällä omallatunnolla äänestää tätä naista, kun tiedätte, että hän todennäköisesti pian äänestää 218 pykälän [eli abortin kriminalisoivan lakimme] kumoamisen puolesta?
Merzin olisi pitänyt tunnistaa tämä vaarallinen hetki. Brosius-Gersdorf oli jo herättänyt kiistaa lehdistössä, ja jos en erehdy, von Storchin kysymys herätti muutamat taputukset Merzin omassa CDU/CSU-ryhmässä. Joko Merz ei tajunnut tätä tai hän ei välittänyt siitä – on aina vaikea sanoa, kumpi on kyseessä, kun on tekemisissä idiootin kanssa. Hän sanoi voitonriemuisesti ja AfD:n haukkumisen jälkeen: AfD:tä: “Yksinkertainen vastaukseni kysymykseesi on seuraava: Kyllä.” Hän katsoi CDU:n penkkeihin ja tunsi, että oli kunnolla omistanut tuon vastenmielisen AfD:n naisen. Sen sijaan siellä ei ollut muuta kuin ällistynyt hiljaisuus, sitten hajanaisia pro forma taputuksia. Merz oli epäsuorasti hyväksynyt von Storchin luonnehdinnan Brosius-Gersdorfista raivokkaana aborttimyönteisenä ehdokkaana ja antanut tukensa Brosius-Gersdorfille.
Paskanjauhanta muodostui kirjaimellisesti muutamassa tunnissa. CDU:n edustajat alkoivat kertoa lehdistölle, että he äänestäisivät Brosius-Gersdorfin ehdokkuutta vastaan; Saksan katoliset piispat vastustivat hänen ehdokkuuttaan. Samaan aikaan kun Merz oli Roomassa ottamassa kuvaa syvästi turhasta Ukrainan elvytyskonferenssista 2025, hänen oma hallituksensa oli ajautumassa kriisiin. CDU:n johto luennoi takapenkkiläisille, että SPD:n oikeusministeriehdokkaiden tukematta jättäminen saattaisi repiä koalition hajalle. Tänä aamuna Merz palasi täysin kehittyneeseen katastrofiin. Hänen voitokas “Ja!” -lauseensa Bundestagissa keskiviikkona oli yhdistänyt suuria osia hänen omasta puolueestaan häntä vastaan, eikä hän voinut enää taata SPD:lle sen enemmistöä.
Jotta tämä epäonnistuminen olisi todella täydellinen, Merzin ja hänen vaaleanpunaista trikoota kantavien sirkusakrobaattiensa piti mokata vielä kerran. Välttääkseen loukkaamasta SPD:tä he keksivät jonkun viikunanlehtisen syyn, jolla he voisivat perustella tuen peruuttamisensa, joka ei ulotu ideologisiin asioihin. He tutkivat X:ää ja löysivät, että kuuluisa itävaltalainen “plagiaatinmetsästäjä” Stefan Weber oli löytänyt sääntöjenvastaisuuksia Brosius-Gersdorfin väitöskirjassa. Erityisesti hän oli osoittanut, että siinä oli huomattavia päällekkäisyyksiä hänen miehensä väitöskirjan kanssa, joka oli kirjoitettu samoihin aikoihin. Viitaten Brosius-Gersdorfia vastaan esitettyihin “plagiointisyytöksiin” CDU pyysi SPD:tä peruuttamaan Brosius-Gersdorfin ehdokkuutta koskevan äänestyksen.
Tämä oli pahempaa kuin se, että SPD:lle kerrottiin, että aborttiasia teki Brosius-Gersdorfista hylätyn ehdokkaan. Ensinnäkin SPD on itse joutunut aiemmin Weberin tutkimusten kohteeksi, ja sen poliitikot vihaavat miestä. Toiseksi, niiden monien muiden poliitikkojen joukossa, joita Weber on syyttänyt plagioinnista, on Friedrich Merz itse. Kolmanneksi Weber näyttää myös vihaavan CDU:ta, ja muutama tunti CDU:n ilmoituksen jälkeen hän selvensi, ettei hän syyttänyt Brosius-Gersdorfia mistään plagioinnista (miten rinnakkaiset kohdat hänen väitöskirjassaan syntyivät, hän huomautti, on epävarmaa) ja hän käytti tilaisuutta hyväkseen kutsuakseen Merziä jälleen kerran plagioitsijaksi ja kutsuakseen myös Thüringenin CDU:n CDU:n ministeri-puheenjohtajaksi ja ylipäätään tehdäkseen kaikesta mahdollisimman hankalaa unionille.
Onneksi tapahtumien vauhti pysähtyi, eikä CDU:n ollut koskaan pakko reagoida näihin tuskallisen kiusallisiin tapahtumiin. Jonkin lyhyen Bundestag keskustelun jälkeen, jossa raivostuneet SPD:n ja vihreiden edustajat paasasasivat plagiaatintunnistimien naisvihamielisyydestä ja oikeistomedian häijystä vaikutuksesta, koko äänestys peruttiin. Sitä yritetään järjestää uudelleen kesäloman jälkeen syyskuussa, jolloin voi hyvinkin olla luvassa uusi valtava taistelu. Ei lupaa hyvää, että SPD on toistaiseksi kieltäytynyt luopumasta Brosius-Gersdorfin ehdokkuudestaan.