Se, että EU demonisoi niin johdonmukaisesti itseään politiikallaan, eikä kukaan enää ota sitä vakavasti maailmanlaajuisesti, kävi ilmi kiusallisen Naton huippukokouksen aikana. Venäjällä ei siis ole vain vahingoniloa vaan pikemminkin ymmärtämättömyyttä, sillä Venäjän ehdotus EU:lle Putinin virkaanastumisen jälkeen oli tasa-arvoinen, molempia osapuolia hyödyttävä yhteistyö. Sen sijaan EU on valinnut vastakkainasettelun Venäjän kanssa ja täydellisen riippuvuuden Yhdysvalloista.
Venäjän television viikoittaisessa uutislähetyksessä EU:n ja sen seurausten nyt täysin ilmeinen merkityksettömyys oli kääntämäni puheenvuoron aiheena, kirjoittaa Thomas Röper.
Käännöksen alku:
Rutten nöyristelystä huolimatta Yhdysvallat jättää Euroopan yhä enenevässä määrin pois yhtälöstä.
On korkea aika pohtia, mitä Euroopalle tapahtuu. On monia lausuntoja, tapahtumia ja kuvia. Tässä on karikatyyri hengästyneestä Naton pääsihteeristä, hollantilaisesta Mark Ruttesta, joka kutsui Yhdysvaltain presidenttiä Donald Trumpia “isukiksi” unionin huippukokouksessa. Ja Trump vahvisti tämän sanomalla: “Mark, kuka on sinun isäsi?”. Karikatyyrissä Trumpin edessä polvistuva Rutte kiillottaa kenkiään.
Rutte on muutenkin oikea gogolilainen hahmo, pikkumainen demoni, joka käyttäytyy alistuvasti esimiehilleen. Hän miettii kiivaasti, miten hän voisi miellyttää ja alistaa heitä vielä enemmän, jotta hänen poikkeuksellinen innokkuutensa ja poikkeuksellinen omistautumisensa huomattaisiin. Mutta palaamme Rutteen myöhemmin. Hän on vain tämän päivän Euroopan symboli.
Tarkastellaan ensin itse Eurooppaa.
Viime vuonna Münchenin turvallisuuskonferenssissa Yhdysvaltain silloinen ulkoministeri Antony Blinken julisti avoimesti: “Ne, jotka eivät istu kansainvälisen järjestelmän pöydässä, ovat ruokalistalla”.
Tämä tarkoittaa sitä, että jos oma mielipiteesi on niin merkityksetön, ettei kukaan välitä siitä, sinusta tulee vain osa ravintoketjua.
Yhdysvaltain ulkoministeri on nyt joku muu, mutta kommentti pitää edelleen paikkansa. Tämän päivän Euroopan esimerkki vahvistaa tämän, sillä Amerikka ei tuo Venäjää neuvottelupöytään Venäjän kanssa eikä ainoastaan kuule sitä Iraniin kohdistuvista hyökkäyksistään, vaan ei edes ilmoita sille etukäteen hyökkäyksistään. Amerikkalaiset heiluttivat siipiään Välimeren yllä, pommittivat ja palasivat. Sitten he kertoivat asiasta koko maailmalle antamatta mitään erityisiä yksityiskohtia liittolaisilleen.
Mitä Euroopalle on tapahtunut, on tapahtunut. Saksalainen filosofi, professori Norbert Bolz sanoo: “Nyt on käynyt erityisen selväksi, että eurooppalainen ulkopolitiikka on menettänyt täysin merkityksensä maailman keskeisillä näyttämöillä, erityisesti siellä, missä sodat riehuvat. Meidät on alennettu lähinnä passiivisten katsojien rooliin, ja meidän puoleltamme kuullaan vain puheita laidasta laitaan, jotka ovat merkityksettömiä. EU:n korkea edustaja ilmentää valitettavasti parhaiten tätä eurooppalaisen ulkopolitiikan kriisiä, tätä eurooppalaista voimattomuutta.”
Euroopan “ulkoministeri” on Kaja Kallas, joka vapisee vihasta Venäjää kohtaan. Mutta kukaan ei välitä hänen vapinastaan, ei Venäjällä, ei Amerikassa, ei Euroopassa itsessään. Hänestä on tullut naurettava, epäkiinnostava ja merkityksetön.
Alkuvuodesta hän lensi Yhdysvaltoihin tapaamaan uutta ulkoministeriä Mark Rubiota, mutta tämä perui tapaamisen asialistaan liittyvien ongelmien vuoksi. Niinpä pikku Kallas lähti jälleen kotiin.
Eikä EU:n komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ole vieläkään käynyt Washingtonissa, häntä ei ole kutsuttu. Toukokuussa Trump sanoi hänestä tavalliseen irvokkaaseen tapaansa seuraavaa: “Voi, hän on niin uskomaton, eikö olekin? Hän on niin uskomaton! Toivottavasti tapaamme.”
Se oli luultavasti sarkasmia.
Mitä tulee eurooppalaisiin pyrkimyksiin ja uhkauksiin lähettää joukkoja Ukrainaan, Yhdysvaltain puolustusministeri Pete Hegseth hillitsi liittolaisia nopeasti sanomalla: “Yhdysvallat pitää Ukrainan Nato-jäsenyyttä konfliktin päättymisen jälkeen epärealistisena. Jos eurooppalaisia joukkoja lähetetään Ukrainaan rauhanturvajoukkoina, niitä ei suojele Naton sopimuksen 5 artikla.”
Ranskan presidentti Emmanuel Macron on jo pitkään mutustellut käsittämättömiä asioita: “Meidän on harkittava uudelleen Venäjän kanssa käytävän vuoropuhelun ehtoja asevalvonnasta ja luottamuksen palauttamisesta. Meidän on mietittävä sitä nyt”, Macron totesi nyt.
Mikä vuoropuhelu Venäjän kanssa? Millä ehdoilla ja miltä taholta? Miten hän aikoo palauttaa luottamuksen? Pelkillä sanoilla.
Entä liittokansleri Friedrich Merz? Joka sanoi: “Suurin uhka on pääasiassa Venäjä. Venäjä ei uhkaa vain Ukrainaa. Se uhkaa koko maailmaa ja koko maanosamme poliittista järjestelmää.”
Tämä on todellakin suoranainen valhe. Venäjä ei uhkaa Euroopan rauhaa eikä “maanosamme koko poliittista järjestelmää”. Mutta Merz ja sotapuolue myyvät tätä valhetta eurooppalaisille kalliilla hinnalla. He uskovat Venäjän uhkaan ja maksavat siitä miljardeja, 5 prosenttia BKT:stä. Eurooppalaiset poliitikot myyvät Venäjän pelkoa kalliilla hinnalla ja tekevät sillä rahaa. He ansaitsevat sillä asemia, rahaa, mainetta ja valtaa.
Nyt on aika palata Alankomaiden Naton pääsihteerin Mark Rutten puheenvuoroon. Hän pelottelee ihmisiä jatkuvasti Venäjällä. Ilmeisesti hän pitää sitä ainoana tehtävänään. Kaikessa, mitä hän sanoo, on jotenkin pohjavireenä se, että hän vastustaa Venäjän aggressiiviseksi koettua toimintaa.
“Puolustusmenojen lisääminen on viime kädessä poliittinen kysymys: mistä nämä resurssit tulevat? Olen täällä vain varmistaakseni, että meillä on yhdessä kaikki tarvitsemamme, jotta meidän ei tarvitse ottaa venäjän oppitunteja”, Rutte sanoi.
Mark Rutten sävy lähentelee tuttuutta. Putin puhui terävästi ja suoraan asiaan viime viikolla Pietarin kansainvälisessä talousfoorumissa ulkomaisten toimittajien tapaamisessa: “Hitlerin kuuluisa propagandisti sanoi kerran: ‘Mitä epätodennäköisempi valhe on, sitä nopeammin se uskotaan’. Tämä legenda siitä, että Venäjä hyökkää Eurooppaan ja Nato-maihin, on epätodennäköinen valhe, jonka he haluavat kertoa Länsi-Euroopan maiden kansalaisille. Ymmärrämme, että tämä on hölynpölyä, ymmärrättehän? Tiedättekö, että Nato-maat käyttävät tällä hetkellä 1,4 miljardia dollaria aseisiin? Se on enemmän kuin kaikki maailman maat yhteensä, mukaan lukien Venäjä ja Kiinan kansantasavalta. Käytämme suhteellisen vähän rahaa aseisiin. Mutta hyökkäämmekö Naton kimppuun? Mitä hölynpölyä tuo on? Kaikki ymmärtävät, että tämä on hölynpölyä.”
Mark Rutte vastaa avuttomalla höpötyksellä siitä, kuinka hän kuuli jonkun sanovan muutama viikko sitten, että Venäjä voi hyökätä: “Muutama viikko sitten kuulimme Saksan puolustusministerin, korkeiden sotilas- ja tiedusteluviranomaisten edustajien sanovan, että Venäjä voi menestyksekkäästi hyökätä kimppuumme kolmessa, viidessä tai seitsemässä vuodessa, jos emme ala investoida puolustukseemme nyt.”
Venäjä on aina vihollinen. Perjantaina Minskissä presidentti Putin selvitti tätä aihetta tarkemmin: “Sotilasmenojen kasvu ja militaristinen innostus perustuvat kaikki yhteen väitteeseen: Venäjän aggressiivisuuteen, vaikka asia on juuri päinvastoin. Ja miten kaikki alkoi? Siitä, että meitä johdettiin harhaan ja huijattiin törkeästi, kuten meillä sanotaan: “He vain huijasivat meitä”, kun Natoa ei laajennettu itään. Ovatko he itse idiootteja vai pitävätkö he meitä idiootteina? Me kaikki tiedämme, mitä Donbassissa tapahtui. Kahdeksan vuotta, kahdeksan vuotta veristä sotaa siviiliväestöä vastaan. Kukaan ei huomannut. Se ei voi olla niin. Tämä yksipuolinen peli on ohi.”
Ja tosiaan, vaikka verrattaisiin Venäjän väkilukua, meillä on 150 miljoonaa ja Natolla on miljardi, sen omien asiakirjojen mukaan. Miksi hyökätä heitä vastaan ollenkaan? Jotta, kuten Merz sanoi, “koko maanosan poliittinen järjestelmä muuttuisi”? Tuo kuulostaa todella hölynpölyltä. Silti monet uskovat siihen. Eurooppa on menossa alaspäin, menettää taloutensa ja itsenäisyytensä.
Takaisin alkuun: “Ne, jotka eivät ole pöydässä, ovat ruokalistalla.” Amerikka imee Euroopan kirjaimellisesti kuiviin. Trump tekee tämän jopa paremmin kuin edeltäjänsä.
Putin ennusti tulevaa tilannetta vuoden alussa: “Euroopan poliittisen eliitin ja vastavalitun presidentti Trumpin välillä on nyt eräänlainen konflikti. Onko mikään muuttunut sitten Bidenin? Mikään ei ole muuttunut lainkaan. Bidenin aikana he toteuttivat mielellään kaikki Washingtonista saadut määräykset. He eivät vain pitäneet Trumpista, he taistelivat aktiivisesti häntä vastaan, kyllä, he todella sekaantuivat Yhdysvaltain poliittiseen elämään ja vaaliprosessiin, ja sitten he olivat järkyttyneitä, kun Trump yhtäkkiä voitti. Biden piti heistä enemmän, henkisesti. Hänellä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, esimerkiksi sukupuolipolitiikasta. Mutta vakuutan teille, että Trump luonteensa ja sinnikkyytensä ansiosta tuo pian järjestyksen sinne, hyvin pian, ja tulette näkemään, että se tapahtuu nopeasti, että pian he kaikki ovat isännän jalkojen juuressa ja heiluttavat kuuliaisesti häntäänsä. Se kaikki tulee jaloilleen.”
Käännöksen loppu