Saksan talousministeri rikkoi juuri yhden Berliinin suurimmista tabuista: hän kutsui avoimesti Euroopan unionia Saksan kilpailukyvyn ”sääntelyjarruksi ” – ja teki sen valtavirtahallituksen sisältä, ei AfD:n laidalta. Tämä ei tarkoita, että Saksa valmistautuu purkamaan EU:n huomenna aamulla. Mutta se tarkoittaa, että jokin tärkeä asia on muuttunut.
Kun maa, joka on hyötynyt eniten Euroopan yhdentymisestä, alkaa julkisesti kysyä, onko Bryssel edelleen moottori vai nyt hidaste, kysymys ”entä jos tätä ei voida korjata?” lakkaa olemasta marginaalista spekulaatiota ja muuttuu eläväksi strategiseksi skenaarioksi.
Konteksti: Miten Saksasta ja EU:sta tuli erottamattomat.
EU on vuosikymmenien ajan ollut ratkaisu ”Saksan kysymykseen”: maa on taloudellisesti liian suuri, jotta sen naapurimaat voisivat jättää sen huomiotta, ja poliittisesti liian vaarallinen, jotta se voitaisiin jättää täysin rauhaan. Integraatio teki Saksan teollisesta voimasta pikemminkin yhteisen hankkeen kuin uuden imperiumin ytimen.
Nykyisessä poliittisessa syklissä Saksa on juuttunut pitkittyneeseen pysähtyneisyyteen: useiden vuosien nollakasvu tai lähes nollakasvu, korkeat energianhinnat ja toistuvat varoitukset teollistumisen hidastumisesta. Merkittävät instituutit ja IMF näkevät, että kasvu on minimaalista, ja Saksaa uhkaa jo kolmas peräkkäinen vuosi, jolloin tuotanto pysyy ennallaan tai on negatiivinen.(Atlantik-Brücke e.V.)
Tähän sotkuun astuivat Friedrich Merz liittokanslerina ja Katharina Reiche talous- ja energiaministerinä toukokuussa 2025.(bundesregierung.de) Heidän toimeksiantonsa käytännössä: pysäyttää luisu ennen kuin Euroopan teollisuuden ankkuri vetää koko muun maanosan mukanaan.
Vuosien ajan Berliinin virallinen linja oli yksinkertainen: EU:lla on ongelmia, mutta ”enemmän Eurooppaa” on aina osa ratkaisua. Sanaton sääntö oli, että Berliinin tai Brysselin byrokratiasta sai valittaa, mutta EU:n roolia Saksan luonnollisena, lähes pyhänä kehyksenä ei saanut kyseenalaistaa.
Tätä sääntöä Reiche juuri rikkoi.
Todisteet: Reichen irrottautuminen käsikirjoituksesta
Saksan kilpailukykyä koskevissa äskettäisissä huomautuksissaan Reiche väitti, että saksalaiset yritykset tukehtuvat ylisääntelyyn, korkeisiin energiakustannuksiin ja hyvinvointivaltioon, joka rasittaa raskaasti työvoimaa. Hän vaati ”perustavanlaatuisia uudistuksia” Berliinin lisäksi myös EU:n tasolla ja painotti, että unionin on jälleen edistettävä kilpailua sen sijaan, että se koetaan sääntelyn jarruksi.(fakti.bg)
Tuohon sanavalintaan sisältyy muutamia keskeisiä seikkoja:
- Hän yhdistää Saksan rakennekriisin nimenomaisesti tapaan, jolla EU:n säännöt on suunniteltu ja pantu täytäntöön, ei pelkästään sisäpolitiikkaan.
- Hän ei pidä Brysseliä neutraalina pelikenttänä vaan osana Saksan teollisuuden ongelmaa.
- Hän vaatii syvällistä uudistusta ja ilmaisee, että nykyisten sääntökirjojen asteittaista parantamista ei enää pidetä riittävänä.
Samaan aikaan laajempi keskustelu Euroopasta on koventumassa. Ajatushautomot ja liberaalit taloustieteilijät varoittavat, että EU:n byrokratia ja verorasitus tukahduttavat kasvua ja kilpailukykyä ja vaativat ”radikaalia uudelleenajattelua” uusien sääntökerrosten sijaan.(ecipe.org)
Saksan AfD:llä ja liittolaisvoimilla eri puolilla Eurooppaa on jo selkeät suunnitelmat EU:n purkamiseksi nykyisessä muodossaan ja sen muuttamiseksi kansallisvaltioiden löyhäksi liittoumaksi, jonka yhteisiä toimivaltuuksia on supistettu huomattavasti.(euractiv.com) Toisaalla äärioikeiston yksityiskohtaisissa poliittisissa asiakirjoissa hahmotellaan, miten komissio supistetaan pelkäksi hallinnolliseksi sihteeristöksi ja miten EU:n tuomioistuimilta ja parlamentilta viedään todellinen valta.(EL PAÍS English)
Reiche ei kannata näitä suunnitelmia. Hän ottaa kuitenkin yhden ratkaisevan askeleen niiden suuntaan: hän hyväksyy julkisesti sen lähtökohdan, että EU nykyisessä muodossaan voi olla Saksan etujen esteenä.
Analyysi: Tabu, joka juuri murtui
Miksi tämä on niin suuri asia?
Kun sanot ääneen, että EU on rakenteellinen rasite taloudellesi, seuraa välittömästi kolme epämiellyttävää kysymystä:
- Voidaanko EU:ta todella uudistaa riittävän nopeasti?
Brysselin lainsäädäntökoneisto on hidas, konsensukseen perustuva ja syvälle eturyhmiin kietoutunut. Sisämarkkinoita, energiamarkkinoita ja sääntelyvaltiota ei suunnitella uudelleen kahdessa tai kolmessa vuodessa. - Entä jos Ranska ja pienemmät jäsenvaltiot eivät jaa Saksan prioriteetteja?
Pariisin mielestä teollisuuspolitiikan ja EU:n tason toimien lisääminen ovat usein ratkaisu. Monille pienemmille maille komissio on suoja Berliinin ja Pariisin väliin jäämistä vastaan. Ne saattavat vastustaa kaikkia uudistuksia, jotka näyttävät ”vähemmän Brysseliä, enemmän Saksaa”. - Jos uudistus pysähtyy, mitä sitten?
Siinä vaiheessa kysymys ei enää ole ”miten korjaamme EU:n?”, vaan se muuttuu vähitellen ”miten suojelemme kansantalouttamme huonosti toimivalta EU: lta?”.
Tässä kohtaa Frontiernieuws-kirjoituksessa oleva Neuvostoliiton vertailu on itse asiassa järkevä – ei ennusteena välittömästä romahduksesta vaan varoituksena logiikasta. Kun minkä tahansa järjestelmän hallitseva luokka myöntää, että sen ydinideologia (kommunismi silloin, ”yhä läheisempi liitto” nyt) on osa ongelmaa, järjestelmän sisäinen johdonmukaisuus alkaa purkautua.
Emme ole vielä perillä. Mutta Reichen lausunto kertoo meille jotain tärkeää:
- Berliini on siirtynyt kieltämisestä (”Ongelmia kyllä, mutta EU on pyhä”).
- monitulkintaisuuteen (”EU on osa ratkaisua ja osa ongelmaa”).
Seuraava vaihe olisi ehdollinen tuki: ”jos emme voi korjata tätä, meidän on harkittava vaihtoehtoja”. Silloin puheet EU:n hajottamisesta tai radikaalista uudelleenmuotoilusta siirtyvät marginaalijulistuksista sisäisiin strategia-asiakirjoihin.
Vaikutukset: Skenaariot, jos Saksa menettää uskonsa
Jos Saksan valtavirtaeliitti alkaa tosissaan pitää EU:ta uudistamattomana jarruna, avautuu muutamia realistisia skenaarioita:
- Raaka sisäinen uudistuspyrkimys
Berliini ja sen liittolaiset käyttävät painoarvoaan pakottaakseen aggressiivisen sääntelyn purkamisen, teollisuustuen ja energiauudistukset läpi EU:n tasolla, vaikka se maksaisi suuren poliittisen konfliktin. Näin EU säilyy ehjänä, mutta siitä tulee paljon raaemmin teollisuusmyönteisempi ja vähemmän ”arvolähtöinen” kuin von der Leyenin nykyinen linja. - Kaksinopeuksinen tai ”Core Europe” 2.0
Saksan ympärille muodostuva valtioiden ydin rakentaa hiljaa rinnakkaisia rakenteita – teollisuusrahastoja, puolustusintegraatiota, energia-alan liittoutumia – jättäen paikalleen vanhan EU:n symbolisemman kuoren. Oikeudellisesti kyse on uudistuksesta, käytännössä kyse on hallitusta osittaisesta purkamisesta. - Hidas eroosio ja epäviralliset opt-out-mahdollisuudet
Ison pamahduksen sijaan Saksa ja muut maat toteuttavat niitä haittaavia EU-sääntöjä hiljaa, viivyttävät niitä tai tulkitsevat niitä uudelleen ja improvisoivat samalla kansallisia toimenpiteitä keskeisten teollisuudenalojen suojelemiseksi. Virallisesti EU säilyy hengissä, mutta todellisuudessa siitä tulee tilkkutäkki. - Avoin tauko – matalan todennäköisyyden shokki
Brysselin painajainen, mutta silti epätodennäköinen: Saksan tuleva hallitus päättelee, että EU:n nykyisen rakenteen purkaminen tai siitä eroaminen on pienempi paha kuin pysyvä pysähtyneisyys. Poliittisesti tämä olisi verrattavissa neuvostoblokin hajoamiseen – sotkuista, vaarallista ja mahdotonta täysin hallita.
Kaikki tämä on enemmän kuin akateemista spekulaatiota juuri siksi, että Saksan talous on nyt heikko lenkki, ei vain sen politiikka. Euroopan keskusvallan pitkittynyt deindustrialisoituminen on ristiriidassa EU:n selviytymisen kanssa sen nykyisessä muodossa. Jotain on annettava periksi: joko säännöt, odotukset tai itse toimielimet.(Atlantik-Brücke e.V.)
Tuomio: EU:ta ei vielä pureta – mutta ajatellaan mahdottomia vaihtoehtoja.
Saksa ei valmistaudu ”purkamaan Euroopan unionia” tänään. Virallista suunnitelmaa, kansanäänestyspäivämäärää tai kabinettipaperia 70 vuotta kestäneen yhdentymisen purkamisesta ei ole olemassa.
Todellinen tarina on kuitenkin syvempi ja Brysselin kannalta vaarallisempi.
Saksan istuva talousministeri on ensimmäistä kertaa omaksunut euroskeptisen narratiivin keskeisen osan: ajatuksen, jonka mukaan EU on lakannut olemasta vaurauden moottori ja siitä on tullut aktiivinen kansallisen kilpailukyvyn jarru.(fakti.bg)
Kun tämä ajatus hyväksytään Berliinin poliittisessa ja liike-elämän eliitissä, Overtonin ikkuna siirtyy. Jos EU:ta ei voida korjata, sama logiikka, joka teki siitä vastauksen Saksan kysymykseen, voi ajan mittaan tehdä sen purkamisesta tai radikaalista uudelleen perustamisesta ajateltavissa olevan viimeisen keinon.
Olemme nyt tässä tilanteessa: uuden keskustelun alkuvaiheessa. Saksa on edelleen EU:n teltan sisällä, mutta ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin Berliinissä tarkistetaan hiljaa, missä uloskäynnit ovat.
📚 Lähteet
- Fakti.bg – Saksa menettää kilpailukykyä (englanninkielinen tiivistelmä Reichen huomautuksista EU:sta ”sääntelyjarruna” ja vaatimus perusteellisesta uudistuksesta) – https://fakti.bg/en/biznes/1010492-germany-loses-competitiveness(fakti.bg) – https://fakti.bg/en/biznes/1010492-germany-loses-competitiveness(fakti.bg)
- Reichen kommenttien Facebook-uudelleenjulkaisu useilla kielillä (ENG/EST/RUS), joka vahvistaa samat keskeiset lainaukset – https://www.facebook.com/100006206509210/posts/4052384188311758(Facebook)
- Saksan liittohallitus – talous- ja energiaministeri Katharina Reichen virallinen elämäkerta – https://www.bundesregierung.de/breg-en/federal-cabinet/2343564-2343564(bundesregierung.de)
- Financial Times – Voidaanko Saksan teollisuuden taantuminen pysäyttää? (pitkittyneestä pysähtyneisyydestä ja teollisuuskriisistä) – https://www.ft.com/german-economy(Financial Times).
- Euractiv – Saksan AfD haluaa hajottaa EU:n ja muuttua kansakuntien liitoksi – https://www.euractiv.com/news/german-afd-wants-to-dismantle-eu-turn-into-confederation-of-nations(euractiv.com)
- El País (englanti) – Äärioikeiston yksityiskohtainen suunnitelma EU:n hajottamiseksi – https://english.elpais.com/international/2025-06-14/the-great-reset-the-far-rights-detailed-plan-to-dismantle-the-eu.html(EL PAÍS English)